Patrik Laine pelasi unohtumattoman Liiga-kauden, eikä suunnilleen samanikäinen Jesse Puljujärvi jäänyt kuin kolhujen ja laukauksen verran Tappara-juniorin varjoon. Kärppien tuotantolinjalta nousee silti yksi suorittaja jopa näitä kotikisojen ketjukavereitaan nopeammin loistoon.
Sebastian Ahon peliäly ja suoritusvarmuus ovat käsittämättömällä tasolla.
Kärppien pronssikeväässä Aho ja Lasse Kukkonen kuormitettiin sekavuuden partaalle. Tämä oli suurin, vaikka ei ainoa syy siihen, miksi Ahon taso lievästi laski kuluttavan välieräsarjan loppupuolella.
Siksi Ahon maajoukkuevalinnasta saattoi ensiksi ajatella, että noinkohan poika jaksaa pellailla. Loppuiko virta?
Ahon syöttöjen laatu hivelee vanhankin sielua.
Totuus on, että kolmikko Laine-Aho-Puljujärvi on kuitannut aivan tolkuttoman määrän pelejä tähän kauteen, siis positiivisella tavalla. Laine rikkoi sadan pelin rajan, ja muut ovat hyvin lähellä sitä.
Aikuisten maajoukkueessa Aholla oli hämmästyttävä yhdeksän ottelun putki, jolloin tuloksena oli vähintään yksi piste per peli. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan, kun nuori kärppä ohitti vastustajiaan oikealta ja vasemmalta.
Ihailtavinta on kuitenkin peliäly. Tuo ominaisuus, jonka puutetta ei voi täysin korvata harjoittelulla tai työmoraalilla. Ahon syöttöjen laatu hivelee vanhankin sielua.
Hetkittäin fysiikan lait tulevat vastaan, toisinaan Aho nostetaan kylmästi olkapäästä seinille. Liikkeensä, sijoittumisensa ja oivaltavien ratkaisujensa tähden näin käy silti harvoin.
Tavallisempaa on, että pakki joutuu rikkomaan, kun ei pysy muuten lähituntumassa.
Carolina Hurricanesilla on käsissään todellinen timantti, vaikka kaikki hehkuttavatkin Auston Matthewsia ja Lainetta.
Muutaman viikon kuluttua varattavien kärkinimien maksimitaso voi olla korkeammalla kuin Aholla, mutta tiettyjä asioita nuori oululainen tekee paremmin tulevaisuudessakin.
Pelinrakentelu ja rytmittäminen kestävät vertailun hänen ikäluokkansa parhaimpiin.