Kimi Räikkönen on Fennoskandian kovin alfa.
Hän ajaa työkseen Ferraria. Sillä hän tienaa niin paljon rahaa, että hänellä on joka aamu herätessään enemmän kuin nukkumaan mennessään. Jos hän on siis halunnut mennä nukkumaan. Kimi kun tekee mitä haluaa.
Vaikka muuttaa Sveitsiin verotuksen vuoksi. Mutta koska hän on niin kova urheilija-alfa, niin se on vain hienoa, koska se Sveitsin kämppäkin on kuuleman mukaan aika nasta.
Pokeritähti Patrik Antonius on myös kuin Bond-elokuvien alfa. Mallivaimo, miljoonatulot, jännittävä elämä ja asunto Monacossa. Jokaisen pojan unelma.
"Tykkäämme heistä niin paljon, että poksautamme Virosta ostetut viinamme auki, kun he onnistuvat työssään."
Ei huolta ruoasta, laskuista, juhlista, verottajasta tai vaikka kaapelikanavien riittävyydestä. Kadehtijoita riittää.
Suomalaiset NHL-pelaajat ovat myös aikamoisia alfoja. He, jotka menettävät vaikka hampaansa, jotta saavat metallilaatikon muutamaksi päiväksi vierailulle kotikyläänsä.
Siinä sivussa tehdään tolkuton määrä rahaa, jota on hyvä sitten verosuunnittelulla suojella NHL-lakon sattuessa. Mutta se on ymmärrettävää, koska hei… Heidän työnsä on lievästi sanottuna mediaseksikästä.
Urheilijoita. Suomalaisten sankareita.
Alfoja, jotka nyt sattuvat miettimään raha-asioitaan rationaalisesti. Kuten muidenkin kannattaisi.
Paitsi Björn Wahlroosin.
Hän on beta, joka muutti Ruotsiin. Ei ole mitään kiitollisuutta.
Aikoo säästää lapsiltaan 100 miljoonaa euroa? Ahne suomenruotsalainen kauppatieteiden tohtori. Ei anna meille omistaan.
Isänmaansa pettänyt, joitain tuhansia työpaikkoja välillisesti luonut, muualle muuttanut ja verosuunnittelua harrastava Björn.
Mutta Kimiä me kyllä kannatamme. Patrikia kadehdimme. NHL-pelaajille hurraamme.
Tykkäämme heistä niin paljon, että poksautamme Virosta ostetut viinamme auki, kun he onnistuvat työssään.
Suomalainen ihminen on ajoittain niin kummallinen kaikessa loogisuudessaan, kun se on siellä suihkulähteessä lippuun ja herravihaan kääriytyneenä.