Tämän vuoden 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisat olivat siitä erikoiset, että mitaleja ei ratkottu play-off tyyliin, vaan "old school" -tyyliin, eli erillisen mitalisarjan pisteet ratkaisivat. Merkityksettömien otteluiden puutteesta oli tällä kertaa turha ainakaan pelisysteemiä moittia, sillä jännitys säilyi täysin viimeisen kierroksen viimeisen ottelun viimeiselle sekunnille asti.
Asetelma ennen viimeistä pelipäivää oli todellisuudessa sellainen, että kaikki mitalit olivat täysin jakamatta, ja Suomellakin oli vielä mahdollisuus hopeaan. Spekulointi nyt on enää turhaa, joten kun Suomi hävisi Tsekille, jäi turnauksen viimeinen ottelu kaiken ratkaisevaksi. Jos USA voittaisi, niin kolme joukkuetta - Tsekki, USA ja Venäjä - olisivat sarjataulukossa samoissa pisteissä. Keskinäisten otteluiden mennessä ristiin, ratkaisisi keskinäisten otteluiden maaliero. Näin USA:lle riittäisi maailmanmestaruuteen kahden maalin voitto Venäjästä.
Edellisen USA-Tsekki -matsin sikailun jälkeen odotettiin USA:n ja Venäjän ottelusta Venäjän näytöstä. Tosin vastakkain oli kaksi filmailuun ja raukkamisuuksiin syyllistynyttä joukkuetta, joten oli mielenkiintoista nähdä josko tällä osa-alueella olisi "pelitaktiikka" muuttunut.
Jenkkien asenne oli alusta alkaen ihailtavaa. Sykkeen tunsi katsomoon asti ja heti ensimmäisen erän alkuun tullut maali näytti venäläisille, mistä nyt pelataan. Ei mistään tulevan kesän drafteista, vaan maailmanmestaruuskullasta. Venäjä lähti otteluun alusta alkaen liian ylimielisesti. Olihan USA alle vuorokausi sitten Tsekkiä vastaan henkisellä puolella totaalisesti romahtanut. Venäläiset syyllistyivät samaan filmitouhuun kuin aiemmissa otteluissa. Tuomari oli kuitenkin hyvin tilanteissa mukana ja vihelsi ensimmäisessä erässä venäläiselle jäähyn sukeltamisesta. Tapahtumasta mainittakoon sen verran, että jenkin maila osui keskialueella venäläisen luistimeen, ja ilmeisesti terään sattui niin paljon, että lääkintämiestäkin tarvittiin paikalle. Tämän jäähyn loppumainingeissa ensimmäisen erän lopulla teki USA toisen maalinsa. Tekijänä oli sama David Booth, joka teki ensimmäisenkin maalin.
Toisessa erässä Venäjä painoi kovaa päälle ja pääsi kolmesti pelaamaan yv:täkin. Venäjän ylivoimapyöritys oli näyttävää, mutta virheitäkin tuli paljon. Pakit törmäilivät useasti toisiinsa siniviivalla yms. Venäjän tiukasta painostuksesta huolimatta 2-0 säilyi taululla, sillä USA:n molke James Howard pelasi hyvin.
Kolmas erä ja USA johti yhä 2-0, mikä siis vielä riittäisi jenkeille kultaan. Ajattelin, että jos Venäjä tekee 30 sekuntia ennen loppua maalin, niin jenkeillä keittää yli. Oikeastaan olin siitä aivan varma - ainakin silloin. Venäjän maali tuli, mutta jo 5 minuuttia ennen loppua. Maali oli räkäinen, ja meni sisään ties kuinka monen mailan ja luistimen kautta. Venäläiset juhlivat rajusti, sillä vain maalin tappio tietäisi heille kultaa ja kunniaa.
Vaan sitten piti muuten hyvin tuominneen tuomarin (sama joka vihelsi Suomen ottelun Venäjää vastaan..) vielä laittaa kortensa kekoon. Tämä tuomari, Peter Orszag nimeltään, vihelsi Venäjälle jäähyn estämisestä. Ensimmäinen jäähy, jonka tämän turnauksen aikana näin tulevan kiekottoman miehen estämisestä. Kyseenalainen tuomio, ei ollenkaan linjan mukainen. Tämä kuitenkin tiesi USA:lle ylivoimaa, ja pakkomaalia. Molke pois, (siis 2-1 johtotilanteessa) ja 6-4 YV päälle. Verkko heilahti eikä räkämaalista ollut tietoakaan. Näyttävä ylivoimakuvio, Kiekko liikkui nätisti poikittain jne. Tässä vaiheessa pelattu oli 59:02, ja maalintekijänä USA:n parhaimmistoon valittu Zach Parise. Juhlat USAn vaihtoaitiossa olivat aivan kauheat. Alle minsa jäljellä, ja kulta vaihtoi taas suuntaa.
Tuomari koitti sitten ilmeisesti hyvittää Venäjälle äskeistä linjattomuuttaan ja antoi USAlle jäähyn kahvaamisesta. Jos kaikki moiset olisi vihelletty, olisi ottelussa tullut jäähyjä joku 100 minuuttia per joukkue.
Venäjä koitti kovaa, mutta viime sekuntien hurjaa maalinedusmylläkkää lukuunottamatta ei pahempaa saatu aikaan. 60:00 tauluun, ja edellisen illan paskiaiset nousivat sankareiksi. Venäjälle hopeaa, Tsekille pronssia. Siis pronssia sille porukalle, joka päivää aikaisemmin voitti kokonaan hermokontrollinsa menettäneen mestarijoukkueen.
Aikamoinen päätös, mutta kaiken kaikkiaan turnauskiekkoa parhaimillaan. Suomi-Venäjä- ja USA-Tsekki -matsit nähneenä ei oikein tiennyt kumpaa tässä kannattaisi. 59:59 ajassa olin vielä Venäjän puolella, mutta jenkkien kypsyyttä ja joukkuehenkeä ei voi kuin ihailla! Porukka nousi voittoon tuhkasta; Venäjän ylimielisyyttä ja kurittomuutta ei voi kuin ihmetellä. Tosin mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Joukkueet
Mestarijoukkue USA oli järkyttävä yllätys. Hermokontrollin pettäminen Tsekki-matsissa, ja Patrick Eavesin hirveä ja silmiinpistävä filmailu pisti miettimään. En ole koskaan nähnyt moista pelityyliä, vaikka olen kyllä monentasoista kiekkoa muuten nähnyt. Se oli välillä kyllä kamalaa katsottavaa. Pelityylin pitää muuttua kaverilla aika radikaalisti, jos meinaa joltain vanhoilta parroilta NHL:ssä respectiä kerätä. Poika on vahva kuin härkä, mutta käyttää kykyjään ihan muuhun. Turnauksen parhaaksi pakiksi valittiin USA:n Ryan Suter, joka on kaiken lisäksi syntynyt vuonna -85. [Suurin osa turnauspelaajista oli vuonna -84 syntyneitä //JAT].
Venäjän Nikolai Zherdev oli maaginen. Erittäin taitava käsistään, ja tuli kiekon kanssa kivuttomasti aina lähes maaliviivalle asti. Aleksander Ovechkin oli ainakin yleisön suosikki, mutta oli varsinkin USA:ta vastaan yössä. Molemmat kuitenkin valittiin Venäjän kolmen parhaan joukkoon turnauksessa, ja Zherdev myös turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi.
Tsekin pieni ja piskuinen Jiri Hudler oli myös yleisön suosikki ja taitava kiekon kanssa, vaikkei ihan Zherdevin tasolle yllä. Hudler on kyllä tosi pieni, mutta hyvin tuntui Extra-liigassa kuitenkin menneellä kaudella kulkeneen. Veskari Lukas Mensator on käynyt Hasekin kiekkokoulun pitkän oppimäärän ja vielä hyvin arvosanoin. Jos Hasekin tyylistä tykkää ja sitä arvostaa, niin torjunnat voivat näyttää muultakin kuin pelkältä hyvältä tuurilta. Mensatorille kuitenkin turnauksen parhaan maalivahdin palkinto.
Kanada lukeutui pettymyksiin. Isolla kohulla kisoihin tullut Kanada jäi loppusarjassa pisteittä. Peli oli ihan sekaisin, ja myös asenne kaipasi kohennusta. Tosin heiltä puuttui osa parhaista, sillä Kanadan junioriliigojen play-offit ovat vielä kesken. Mutta ei se mikään II-luokan jengi kuitenkaan ollut, vaikka esim. Tambellini puuttuikin.
Valko-Venäjän Olympia-menestys oli silkkaa sattumaa, mutta juniorityö on kyllä oikeilla raiteilla. Peli kulki hyvin, ja siitä osoituksena hieno voitto Kanadasta. Taakse jäivät mm. Ruotsi, Sveitsi ja Kanada.
Ruotsinkin sarjassa säilyminen oli Norjaa vastaan otetun 3-2 -voiton ansiota. Sveitsi alisuoritti myös, vaikka hoitikin jatkopelit puhtaalla pelillä. 20v-kisoissa hyvin pelannut maalivahti Stephen Tobias oli iso pettymys. Pitkä kausi oli ehkä väsyttänyt hänetkin.
Reilu meininki
Suomi pelasi reilua peliä. Siitä osoituksena turnauksen Fair play-palkinto. Suomi otti turnauksessa vähiten jäähyjä, eikä sortunut missään vaiheessa raukkamaisuuksiin, sikailuihin tai filmeihin. Eipä se millään tasolla ole koskaan suomalaiseen kiekkoiluun kuulunutkaan.
Suomen menestys oli pienestä kiinni. JOS Tsekkiä vastaan olisi toisessa erässä painostuksen aikana tehty ne 2-3 maalia joihin paikat oli, niin mitalit olisi jaettu toisin. USA:ta ja Venäjää vastaan oli tuomarilla iso rooli, ja tsekkejä vastaan Suomelta myös hylättiin yksi maali. Aiheesta tai ei, mutta linjatuomarin mukaan jäällä oli Suomelta 6 pelaajaa.
Mutta oli Suomen peluutus ja taktiikatkin välillä hieman ihmeellistä. Tsekkiä vastaan Hannu Toivonen otti ensi pari kelpo koppia, mutta kun tarkka yläpesä meni sisään, niin molke vaihtoon. Tommi Tervo pelasi kyllä erittäin hyvin, mutta kyllä siihen joukkueen herättämiseen pitäisi olla muitakin keinoja kuin vaihtaa molkea joka maalin jälkeen.
Joukkueen ketjut elivät melkein koko ajan. Ottelusta toiseen, erästä toiseen. Muutamat hyökkääjät pelailivat pakkeina, ja aina sai arvailla kenen kanssa kukakin nyt pelaa. Sean Bergenheim - Valtteri Filppula -akseli toimi hienosti, ja heidät valittiinkin turnauksessa Suomen parhaiksi mv. Toivosen ohella. Joni Töykkälä - Jaakko Viljanen - Teemu Nurmi sai myös paljon YV:tä ja AV:ta, mutta tämän ketjun peliä pakkipyöritykset sekoittivat ehkä eniten. Läpi turnauksen tasaisin suoritus kuitenkin tältä ketjulta, ja oman pään peli oli esimerkillistä. Pakeista Janne Jalasvaara ja Kevin Kantee pelasivat virheettömästi ja kovaa. Jalasvaaran tehopörssin +7 (7-0) kertoo paljon.
Yhtä kaikki, vaikka pelisysteemi olisi minkälainen vain, on turnauksien voittaminen tai häviäminen aina pienestä kiinni. Lisäksi aina jää jossiteltavaa. Ja ihan sama miten pelataan, niin turnauksen kaikki pelit voittamalla voittaa aina kultaa.
[Cosmon muita kommentteja 18-vuotiaiden MM-kisoista löytyy tästä ketjusta ja lisätietoja turneesta saa Suomen 18-vuotiaden maajoukkueen kotisivulta //JAT]
