Viime kausi Suomi-sarjassa päättyi Kalajoen Junkkarit Hockey Teamin mestaruusjuhliin. JHT kukisti välierissä Porvoon Huntersin ja pokkasi mestaruuden selviytyessään Mestis-karsintoihin paremmalta loppusijalta kuin toinen karsintoihin selvinnyt tamperelaisjoukkue Koovee.
Mestis-karsinnoissa Suomi-sarjajoukkueet joutuivat melkoiseen mankeliin. Koovee pystyi nipistämään Hermekseltä yhden voiton, mutta Peliitat pudotti JHT:n kyydistä suoraan neljässä ottelussa.
Tällä kertaa sarjassa erottuu Nokian Pyryn, Kajaanin Hokin ja K-Espoon muodostama selkeä kolmen kärki, josta löytyy todennäköisesti kevään Mestis-karsintoihin yltävä parivaljakko.
Kolmikon takaa löytyy kuitenkin nippu kovia haastajia. Sarjan peräpäässä Raahe-Kiekon ja Muikin tilanne näyttää etukäteen heikolta. Sarjanousija Hollolan Giants on uusi tuttavuus sarjassa. Joukkuetta luotsaa Jukka Jalosen 23-vuotias poika Jesper Jalonen, joka saa henkistä tukea kokeneelta apuvalmentaja Seppo Revolta.
Joukkueet on rankattu suuntaa antavaan paremmuusjärjestykseen. Sarja on kaikkiaan erittäin tasainen, jossa vain terävin kärki ja häntäpää näyttävät hieman erottuvan. Takuuta sijoituksille ei voida antaa, mutta mikäli yksikään edellä mainituista kärkikolmikon joukkueista ei selvitä tietään ensi kevään Mestis-karsintoihin lupaa toimittaja lähteä seuraamaan Suomi-sarjan voittavan joukkueen karsintapeliä paikan päälle pelkkään pyyhkeeseen sonnustautuneena.
1. Pyry, Nokia – Onko nyt Pyryn vuoro?
Nokialla lähdetään tähänkin kauteen kovin odotuksin. Aiempina kausina meno syystä tai toisesta tyssähtänyt juuri ennen Mestis-karsintoja. Tällä kertaa menestyshaaveet ovat aiempaa realistisempia, sillä Nokialla saatu kasaan järkevästi kasattu nippu, jota höystää kova kärki ja loistava maalivahtikaksikko.
TUTO:sta Nokialle siirtynyt Tomi Wilenius on Suomi-sarjaan kovan luokan hyökkääjä, jolta on lupa odottaa tehoja tulevalla kaudella. Wileniuksen taidoille tulee olemaan käyttöä kevään ratkaisupeleissä. Viime hetkellä nokialaisten kelkkaan mukaan hypännyt Henri Sandvik tulee myös kylvämään kosolti tuhoa.
Waltteri Selimgerei ja Alex Olkinuora ovat nyt valmiita kantamaan aiempaa suurempaa vastuuta tulosyksikössä. Puolustus Markus Västilän johdolla vakuuttaa.
Vaikka Pyry menettikin loistavan ykkösmaalivahtinsa Tomi Raution Kajaaniin, on menetys paikattu erinomaisella maalivahtitandemilla. Wille Mattila muistetaan toissa kaudella Suomi-sarjassa JHT:n paidassa loistaneena maalivahtina. Aisaparikseen Mattila saa 22-vuotiaan Ilves-kasvatti Mikael Saaren, joka on urallaan torjunut nuorten eri ikäkausien maajoukkueissa.
Joukkue jatkaa päävalmentaja Sami Karppisen ja apuvalmentaja Janne Ojasen komennossa.
Arvio: Kovan kärkikolmikon joukkueista Pyryllä on kasassa kenties tasapainoisin ja kokonaisuutena vahvin joukkue kasassa. Mestis-karsintoihin yltäminen vaatii kuitenkin skarppaamista kevään tärkeissä peleissä.
2. Hokki, Kajaani – Takaisin jaloillaan
Viime kausi meni Kajaanissa puolittain sivu suun joukkueen myöhäisen kasauksen vuoksi lisenssin saamisen venyessä pidempään kuin Espoossa kuluneena kesänä. Nyt Kajaanissa on saatu valmistautua tulevaan kauteen rauhassa.
Valmentaja Jukka Niirasella on käsissään viime kautta vahvempi nippu. Ikinuoren Jarkko Heikkisen jatkaminen takalinjojen liiderinä on Kajaanissa iso juttu. Puolustukseen ruutia tuo Mestiksestä palannut Risto Mattila.
Kun joukkoon lisätään IPK:sta tuttu Anton Kokkonen, Suomi-sarjassa rutinoitunut luottopuolustaja Micke Niemelä ja suomalaisespanjalainen Alejandro Ramirez Salinas, voidaan todeta Hokin peräpään olevan kenties Suomi-sarjan rautaisin.
Puolustuksen takana viimeisenä lukkona häärii ykköskilpailija Pyrystä naarattu huippukauden pelannut maalivahti Tomi Rautio. Hyökkäyksen terävin kärki on vakuuttava. Niko Saarenpään johtama hyökkäys on saanut vahvistuksikseen Mestiksen RoKissa 26 pistettä nakuttaneen Tuomas Komulaisen ja Ketterästä Jesperi Viikilän.
Hokki pelasi useita kovia harjoitusotteluita. Kenraaliharjoitus Mestis-joukkue RoKia vastaan päättyi niukkaan 3-4-tappioon, joka lupaa hyvää jatkoa ajatellen.
Arvio: Kajaanissa ollaan palaamassa menestyksen tielle. Hokki tulee taistelemaan sarjan kärkipaikoista Pyryn ja K-Espoon kanssa. Puolustus ja maalivahtipeli on hyvissä kantimissa. Potentiaalinen ehdokas Mestis-karsintoihin.
3. K-Espoo – Uudelta pohjalta
Espoo Unitedin aika tuli ja meni. Espoolaisen kiekkoilun lippulaiva on nyt K-Espoo. Uudelle joukkueelle myönnettiin lisenssi varsin myöhään. Espoossa on aloitettu kaikki nöyränä alusta ja mammonalle kumartamisen sijaan tärkeimmäksi on nostettu urheilulliset arvot.
Paikallisten pelaajien lisäksi joukkuetta on vahvistettu mm. Huntersin ja FPS:n kärkipelaajilla. Joukkueen voimavara on loistava espoolainen juniorityö, joka tuottaa uusia lahjakkuuksia vuodesta toiseen.
Suomi-sarjassa hyvän maalivahdin merkitys korostuu. Jani Nieminen on kenties sarjan paras maalivahti, joka voi torjua K-Espoon pitkälle kevääseen. Kunnossa ollessaan Kim Hirshovitch pystyy nousemaan ratkaisijan rooliin tiukoissa paikoissa.
Uusista pelaajista Huntersin Moses Mustonen on esiintynyt vakuuttavasti. Puolustuksen nokkamiehenä häärii Jimi Santala.
Arvio: Espoo voisi materiaalinsa puolesta lukeutua suoraan Suomi-sarjan voittajaehdokkaaksi, mutta joukkueen saaminen kasaan varsin myöhään antaa takapakkia kilpailijoihin nähden. Mikäli joukkue ehtii kauden aikana yhtenäistyä, on K-Espoo kevään peleissä vaikeasti lyötävissä.
4. Laser HT, Oulu – Yllätysvalmis nippu kasassa
Viime kaudella AIK/Laser HT nimellä pelannut joukkue tunnetaan nyt ytimekkäästä Laser Hockey Teamina. Joukkue on vahvistunut merkittävästi viime kaudesta. Tulijoita on Mestiksen suunnalta useita.
Peliitoissa viime kaudella torjunut Sami Väliharju on Suomi-sarjaan hyvä hankinta. Hermeksen Janne Pälve ja RoKin Joona Springare vahvistavat puolustusta mukavasti.
Haaviin on jäänyt tukku kovia pistehaita, kuten hirmuiset 61 pistettä Suomi-sarjassa kaudella 2014-2015 Hermeksessä rohmunnut Ville Rajala, Ranskasta palannut Harri Pälve ja viime kauden Suomi-sarjan mestari Sami Holappa JHT:sta.
Esimakua kovista peleistä Laser sai Suomen Cupissa pelatessaan Mestis-joukkue Hermestä ja RoKia vastaan. Tulokset 0-8 ja 0-5 kertovat mikä on tasoero Mestiksen alemman kastin ja Suomi-sarjan ylemmän keskikastin välillä.
Arvio: Laser on vahvistunut kaikista Suomi-sarjan joukkueista kenties tuntuvimmin. Oulussa tapellaan vähintään pudotuspelien kotiedusta.
5. JHT, Kalajoki – Mihin Kalajoella ollaan menossa?
Viime kausi Kalajoella päättyi mestaruusjuhliin, joukkueen voittaessa ensimmäistä kertaa Suomi-sarjan mestaruuden. Mestis-karsinnoissa oli kuitenkin luvassa kylmää kyytiä Heinolan Peliitoilta, joka löi Junkkarit kanveesiin suoraan neljässä ottelussa.
JHT:lle tarjottiin keväällä Mestis-paikkaa Espoo Unitedin konkurssin myötä, mutta seurassa katsottiin viisaimmaksi luopua paikasta, jonka Koovee otti ilomielin vastaan. Kalajoella on käynyt melkoinen myllerrys viime kaudesta.
Joukkuetta pitkään kannatelleet konkarit siirtyivät syrjään kevään päätteksi. Seuraikoni Henri Mustonen ja puolustaja Ville-Veikko Väkeväinen lopettivat. Tomi Gronoff siirtyi puolestaan PJK:n riveihin. Konkareiden lisäksi lähtijöitä oli iso liuta. Kokemuksen tilalle on tullut nuori ja nälkäinen joukkue, jossa vastuuta tarjotaan omille kasvateille.
Viime kauden maalivahdeista norjalainen Fredrik Grønstrand jatkaa. Siinä missä hyökkäyksestä on kadonnut läjäpäin tehopisteitä, on puolustus selvinnyt vähemmin vaurioin.
Mestari-valmentaja Joni Petrell lähti ja ohjat ovat nyt Timo Seikkulan käsissä. Avukseen Seikkula saa pelaajauransa lopettaneen Mustosen.
Suomi-sarjan mestaruudesta ei Kalajoella tänä vuonna pelata. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Mestiksen sijaan tavoitteena on omien nuorten pelaajien kehittäminen.
Arvio: Mestarin kokemia pelaajamenetyksiä ei voi korvata millään. Junkkarit Hockey Teamin runko on tasainen, josta terävin kärki puuttuu. Joukkue tulee taistelemaan paikasta ylempään loppusarjaan.
6. HCIK, Kaarina – Mukana kärkitaisteluissa
Viime kauden yllättäjäksi povattu joukkue lukeutuu tänä vuonna suoraan Suomi-sarjan suosikkeihin.
Alemman loppusarjan kautta pudotuspeleihin keväällä selvinnyt HC Indians Kaarina onnistui piinaamaan ylemmän loppusarjan kakkoseksi sijoittunutta Porvoon Huntersia venyttämällä ottelusarjan viidenteen ja ratkaisevaan peliin.
Hunters selvitti tiensä jatkoon voitoin 3-2, mutta kaarinalaisten kautta voidaan pitää menestyksenä. Nyt joukkue on edellistä kautta nälkäisempi.
Hyvän kauden pelannut Indians koki lopulta yllättävän vähän pelaajamenetyksiä. Pisterohmu Joni Seinelä lähti Savonlinnan SaPKoon, mutta Seinelän takana hyvää jälkeä tehneet Johannes Lehto, Toni Nurmi, Mattias Selinkoski ja Miro Kivinen jäivät.
Ryskettä laidoille tuo TUTOssa viime kauden pelannut hartolalainen voimanpesä Johan Elfvengren. Maalilla jatkaa Kalle Hokkanen.
Arvio: Joukkue vakuuttaa paperilla, mutta kaarinalaisten iskukyky on nyt tiedossa, joten yllätysmomentti on mennyt. Tie vie todennäköisesti ylempään loppusarjaan ja pudotuspeleihin. Taistelee sijoituksista aivan terävimmän kärjen tuntumassa.
7. Titaanit, Kotka – Kotkassa pelataan pudotuspelikiekkoa tänäkin keväänä?
Marko Sykön luotsaama Kotkan Titaanit jatkaa paljolti edelliskausien linjalla. Joukkue on taas yhtä Suomi-sarjakautta kokeneempi ja valmiina taistelemaan tosissaan keväällä välieräpaikasta. Pelaajarinki on tarpeeksi laaja, jotta kilpailua on saatu kaikille pelipaikoille.
Joukkue voi luottaa tuttuun maalivahtiinsa Niilo Pussiseen, jonka rinnalla kehityskelpoinen Santeri Levänen pyrkii saamaa aiempaa enemmän vastuuta. Santeri Kunttu, Roope Lantta ja Petja Summanen näyttävät esimerkkiä hyökkäyspäässä. Joukkueen ikämies on viime kauden sapattia pitänyt Piranha's-puolustaja Joonas Eväkoski.
Haukoissa viime kaudella 21 pistettä iskenyt italiansuomalainen Nikolas Ulessi on oiva lisä kotkalaishyökkäykseen. Yhteistyötä Mestis-seura Ketterän kanssa tekevä kotkalaisjoukkue vahvistui sarja-avauksen kynnyksellä lainapelaaja Niko Kososella.
Viime kaudella alemmasta loppusarjasta pudotuspeleihin selviytynyt Titaanit haastoi ylemmän loppusarjan voittaneen Pyryn tosissaan vieden kaksi ensimmäistä ottelua jatkoajalle, mutta taipuen lopulta otteluvoitoin 0-3.
Arvio: Kotkassa on hiljalleen kypsytelty ja hauduteltu samaa aihiota. Edellisten kausien tapaan joukkue tulee suurella todennäköisyydellä pääsemään pudotuspeleihin. Ailahteluun ei kuitenkaan tasaisessa sarjassa ole liiaksi varaa. Avustukset Imatran Ketterän suunnalta nostavat joukkueen iskukykyä.
8. FPS, Forssa – Tasapaksu suorittaja
Koki siirtomarkkinoilla tuntuvia pelaajamenetyksiä, joten sijoitus heikennee muutaman pykälän viime kaudesta. Rahkeet eivät riittäne tänä vuonna kuuden sakkiin. Lähtijöistä maalivahti Henri Viitalan menetys kirpaisee.
Viitalan tilalle on kuitenkin saatu paluumuuttaja Petrus Lintonen, joka oli Kalajoella torjumassa JHT:n Suomi-sarjan mestariksi. Asko Rantanen pääsee jatkamaan työskentelyään nuoren rungon parissa, josta alkaa hiljalleen nousta esiin vastuunkantajia.
Joukkueen vahvuus on ollut tasaisuus, mutta kärkiratkaisijoiden puute on noussut esiin kevään ratkaisupeleissä, nyt sellaiseksi on nousemassa 22-vuotias Jyri Waajakoski. Porissa ja Nokialla viime kauden kiekkoillut latvialainen Peteris Pujats on toivottu lisä hyökkäykseen.
Arvio: FPS kuuluu sarjan kärkipään jälkeiseen tasaiseen joukkoon. Taistelee viimeisistä pudotuspelipaikoista.
9. Hunters, Porvoo – Paluu päiväjärjestykseen
Tero Määtän viimeinen kausi joukkueen peräsimessä oli päättyä sensaatioon. Suomi-sarjan mestaruus ratkesi tiukassa ottelusarjassa lopulta Junkkareiden eduksi. Joukkue menetti pelaajia parhaasta päästä. Valmennuksessa vetovastuu siirtyi Sami Ryhäselle.
Yleisö ei menestyksestä huolimatta syttynyt kunnolla oikein missään vaiheessa ja katsojamäärät jäivät jopa ratkaisupeleissä varsin alhaisiksi.
Huntersin menetykset ovat käsittämättömän rajuja. Poissa on viime kauden runkosarjan kymmenen parasta pistemiestä. Puolustus ja maalivahtiosasto on kokenut myllerryksen. Pelaajaliikennettä on ollut myös tulosuuntaan, mutta materiaali jää selvästi viime kautta kesymmäksi.
Uusista hankinnoista TUTO:sta tuttu Jarmo Jokila on todellinen tykkihankinta Suomi-sarjaan, mutta ei riitä yksinään hilaamaan porvoolaisjoukkuetta Mestis-karsintoihin. Karhu-Kissojen A-nuorten Liiga-joukkueessa hyvällä torjuntaprosentilla torjunut Dominik Salama ja Haukoista siirtynyt Juuso Laukkanen muodostavat mielenkiintoisen maalivahtiparin.
Arvio: Lähes täydellisen viime kauden jälkeen edessä on raju pudotus maan pinnalle. Keskinkertainen materiaali riittää keskinkertaiseen sijoitukseen. Rahkeet eivät riitä kärkikahinoihin, mutta pudotuspelipaikkaan pitäisi olla rutiinisuorituksella mahdollisuudet.
10. Karhu HT, Pori – Lyötiinkö kaikki ässät pöytään jo Cupissa?
Porilaishenkinen nippu näyttää paperilla hyvältä, mutta kuinka leveänä kokoonpano pysyy kauden mittaan? Joukkue sai nauttia Suomen Cupin peleissä Ässien laadukkaista pelaajavahvistuksista.
Sarjapeleissä Liiga-tason apuja tuskin enää nähdään ja mahdolliset avut tulevat todennäköisesti Ässien A-nuorista.
Omista sopimuspelaajista löytyy osaamista Suomi-sarjaan. Puolustajista esimerkiksi käy Anton Fonsén ja Atte Valli, hyökkääjistä Samuli Virkkunen ja Ville Valli. Maalilla luotetaan takuuvarman Niklas Lehden torjuntataitoihin.
Uusista tulokkaista mielenkiintoisin on kanadalaispuolustaja Trevor Leblanc, joka saapui Poriin Ruotsin II-divisioonaseura Malungs IF:stä.
Joukkuetta valmentaa vanha maajoukkueratsu Kari Makkonen.
Arvio: Porilaisjoukkue on erittäin arvoituksellinen. Onko kyseessä kesy mesikämmen vai kepillä hereille sohittu harmaakarhu? Iskukyky riippuu täysin siitä millaisen materiaalin Karhu HT saa kauden aikana käyttöönsä.
11. D-Kiekko, Jyväskylä – Riittääkö rahkeet kahdeksan sakkiin?
Suomi-sarjan välimallin jätkä. Ei paukkuja kärkeen, mutta toisaalta ei pelkoa karsinnoistakaan.
Suomen Cupissa tie nousi nopeasti pystyyn joukkueen osuttua samaan lohkoon kahden Mestis-joukkueen kanssa. IPK ja Jokipojat tekivät jyväskyläläisistä selvää jälkeä.
Joukkueen maalivahtikolmikko on hienoinen kysymysmerkki, mutta hyökkäyksestä löytyy maalintekovoimaa keskushyökkääjien Juho Nymanin, Henri Niemen, Teemu Siirosen ja Mikko Komulaisen muodossa. Nuorekkaan ja raikkaan jyväskyläläisjoukkueen puolustuksen liiderin viittaa sovitettaneen 25-vuotiaan Joni Kallion harteille.
Arvio: Mikäli maalivahtipeli ja puolustus toimii, voi joukkue pystyä taistelemaan paikasta kahdeksan parhaan joukkoon.
12. Riemu, Jyväskylä – Isoveljen lyöminen kiikarissa
Jaksoi viime kaudellakin yllättää. Odotukset ovat jälleen korkealla paikallispeleissä D-Kiekkoa vastaan ja tällä kertaa paikallisvastustajan lyöminen sarjataulukossa voi olla hyvinkin mahdollista.
Riemulla näyttäisi piisaavan potentiaalia aiempaa enemmän. Joukkueesta löytyy useampi pätevä pisteiden takomiseen pystyvä kärkimies, kuten Ari Närhi, Mikko Hyvönen ja Markus Rämä. Tulitukea puolustustuksesta ovat valmiita antamaan kokenut Iiro Vaittinen ja Jokipojista tullut Jani Ollitervo. Maalilla luotetaan Henri Tikkasen onnistumisiin.
Joukkueen yksi selkeä vahvuus on kokemus. Joukkueen keski-ikä huitelee 26:n paikkeilla.
Arvio: Riemu ei osallistu sarjaan pelkästä osallistumisen riemusta. Menestyspaineita ei ole, mutta ennakkoluuloton kokemusta omaava ryhmä pystyy tekemään kiusaa isommilleen. Vetää paikallispelissä D-Kiekkoa vastaan taas tuhatkunta katsojaa paikalle.
13. S-Kiekko, Seinäjoki – Pohjalaisten uho jää vaisuksi
Kaukana ovat Seinäjoen menestysvuodet. Viime kaudella liikkeelle lähdettiin varsin nuorella joukkueella ja samalla aihiolla lähdetään Seinäjoella hakemaan parempaa tulosta. Viime kaudella joukkue sijoittui alemman loppusarjan viidenneksi. Pudotuspelipaikka jäi lopulta kymmenen pisteen päähän.
Isoin juttu Seinäjoella on Jouppilanvuoren jäähallin perusparannuksen valmistuminen. S-Kiekko pääsee aloittamaan kautensa uusitussa 1200 katsojaa vetävässä hallissa.
S-Kiekon pelaajat eivät juuri Suomi-sarjan pistepörssin kärkipäässä hilluneet. Paras pistemies runkosarjassa oli Jaakko Svensk 24 pisteellä 30 ottelusta. 27-vuotias Svensk on nuoren joukkueen ikänestori. Torjuntavastuu uskotaan tälläkin kaudella Juho Nikun harteille.
Arvio: Joukkue on nyt vuoden kokeneempi, mutta silti vielä auttamattoman kokematon noustakseen sarjan keskikastin yläpuolelle.
14. HC Giants, Hollola – Ennakkoluuloton ensikertalainen
Sarjanousija Hollolasta. Oletettavasti verkko heiluu Jättien peleissä molempiin suuntiin. Giants nauttii asemastaan Lahden kupeessa, kun käytettävissä on Päijät-Hämeen alueen nuoria lupauksia ja Mestiksen yhteistyöjoukkue Heinolan Peliittojen pelaajalainat.
Lainoista riippuen esitykset voivat vaihdella isostikin. Joukkueen peräsimessä häärii Jukka Jalosen poika Jesper Jalonen.
Maalivahtiosasto vaikuttaa potentiaaliselta. Puolustuksesta löytyy mielenkiintoisia kasvoja, kuten selostajasuuruus Antero Mertarannan poika, Anssi Mertaranta, II-divarin sotaratsu Miikka Sireni ja Mestiksessä esiintynyt ahtaajakaupunki Kotkan kasvatti Aki Vainio.
Hollolalaisjoukkueen ehdoton vahvuus löytyy hyökkäyspäästä. II-divisioonassa maaliverkkoja heiluttaneet Kim Ranta-Aho ja Tomi Stylman pystyvät tekemään hyvää tulosta myös sarjaporrasta ylempänä. Jesse Peltonen on kunnossa ollessaan takuuvarma pistelinko.
22-vuotias Juho Veneskarilla on eväät murtautua naapuriseura Peliittojen riveihin.
Arvio:Tulee yllättämään monet. Voi hyvin yllättää kärkijoukkueet yksittäisissä otteluissa, mikäli pelaaja-apua Peliitoista heltiää. Taistelee ensisijaisesti karsintoja vastaan ja saattaa hyvinkin pystyä välttämään ne.
15. Haukat, Järvenpää – Pitkä tie huipulle
Viime kausi Järvenpäässä meni hiukan alakanttiin, vaikka sarjapaikka säilyikin. Pääkaupunkiseudun läheisyys ei takaa mittavaa kovatasoista pelaajamassaa paikkakunnalla, jossa pelaamisesta ei ole tiedossa korvauksia.
Valmennuksen vetovastuu on Sami Heleniuksen osaavissa käsissä. Suomen Cupissa Haukat selviytyi kolmannelle kierrokselle asti, jossa tie nousi pystyyn Mestis-joukkue Peliittojen pöyhiessä Haukat ja FPS:n tieltään.
Haukat pystyi mm. Peliittoja vastaan näyttämään pelillisiä elementtejä, joilla se pystyy Suomi-sarjassa pärjäämään, joskin myös sen, että liikkeessä järvenpääläiset tulevat jäämään jälkeen Suomi-sarjan kärkipään joukkueista.
Joukkuetta värittää japanilaispuolustajat Schuma Kinebuchi ja Keigo Minoshama, Italian ja Suomen passin omaava maalivahti Matjas Ulassi, venäläishyökkääjä Artyom Chugunnikov sekä virolaishyökkääjä Vladimir Nestertsuk.
Arvio: Aseet taistella keskikastin alapuolen joukkueita vastaan, mutta pisteet tiukassa kärkipään porukoilta. Joukkue pyrkii vakiinnuttamaan paikkansa tukevammin Suomi-sarjassa.
16. RaaheK – Paluu Suomi-sarjakartalle
Pitkästä aikaa takaisin Suomi-sarjassa. Raahen pitkä korpivaellus II-divarissa tuli viimein päätökseen. Nyt joukkueella on kova työ vakiinnuttaa paikkansa sarjassa. Kokoonpano on kapea ja etenkin puolustus kaipaisi kipeästi täytettä.
Seuralegenda Sami Ekoluoma kantaa harteillaan pelaajavalmentajan viittaa. 42-vuotias jyrä häärii peräpään henkisenä kipparina ja toimien samalla apuvalmentajan roolissa. Hyökkäyspäässä vastuuta kantaa 33-vuotias Joni Suominen.
Joukkuetta on vahvistettu kolmella venäläispelurilla. Lisäksi mukana on yksi tšekki ja yksi virolaisvahvistus. Maalilla suurimman torjuntavastuun kantanee Hokista tullut Patrik Koivisto.
Arvio: Raahessa on lähdetty ratsastamaan melko ohuella ja melko nimettömällä joukkueella. Karsintojen välttämisessä riittää savottaa. Ulkolaisvahvistukset ovat iso kysymysmerkki.
17. MuiK, Uusikaarlepyy – Munsalan muukalaislegioona
Viime kauden heittopussi nousi mukaan viime metreillä. Joukkue sai arvokasta kokemusta viime kaudesta ja on nyt valmiimpi parantamaan viime kauden pistesaldoaan.
Muik menetti viime kauden pelaajavalmentaja André Smulterin IFK Lepplaxiin, mutta siirtomarkkinoilla jäätiin kokonaisuudessaan komeasti plussalle. Mielenkiintoista on Muikin runsas ulkomaalaispelurien määrä.
Joukkueessa pelaa kaikkiaan viisi ulkomaalaisvahvistusta. Edustettuna on USA:n, Viron, Latvian ja Venäjän kansalaisuudet.
S-Kiekosta hankittu maalivahti Edvin Backlund on tärkeä yksittäinen paluumuuttaja, vaikka kyseessä ei olekaan sarjan kärkipään torjuja.
Arvio: Joukkueen kokoonpano näyttää ulkomaalaisvahvistuksineen aiempaa rouheammalta. Ensimmäinen Suomi-sarjakausi toimi hyvänä oppikouluna ja nyt Munsalassa tiedetään mitä tuleman pitää. Jumbosijan välttämisessä tulee olemaan silti tänäkin vuonna kova työ.
