Toisena peräkkäisenä vuonna tiensä välieriin raivannut D Team taisteli neljännesfinaaleissa neljän ottelun sarjan SaPKoa vastaan. Vaikka nuoruuden innolla kaksintaistoon lähtenyt SaPKo oli hienokseltaan ennakkosuosikki vahvemman runkosarjan loppunsa vuoksi, pystyivät jyväskyläläiset parantamaan peliään siinä määrin, että jatkopaikka irtosi.
Täydellinen suoritus ei kuitenkaan missään nimessä ollut. Kaksi ensimmäistä ottelua olivat D Teamilta hyvää ja vahvaa puolustuspelaamista, mutta kolmannen ottelun katastrofi ei saa missään nimessä toistua enää Jukureita vastaan. Kaikki kunnia SaPKolle 8-1-voitosta, mutta pudotuspeliottelun päättyessä moisiin lukemiin, pitää myös vastapuolen olla vielä vähän surkeaakin huonompi.
Jyväskyläläisten välieräsarjan kohdalla pätee edelleen se kysymys, että kuinka peli pysyy kasassa. SaPKoa vastaan viisikko toimi välillä oikein hyvin, mutta nukahduksiakin sattui liiaksi. Jukurit on vastustajana astetta kovempi, joten merkkausvirheitä on ehdottomasti saatava vähennettyä D-leirissä.
Pitkästä aikaa Mestiksen kärkinahinoihin ponnistaneelle Jukureille puolivälieräsarja oli lopulta melkein läpihuutojuttu. Kiekko-Vantaan oljenkortena pidettiin vahvaa maalivahtipelaamista, mutta yksi mies ei voinut pitää koko joukkuetta pystyssä. Kahdessa ensimmäisessä koitoksessa mikkeliläiset olivat ylivertaisia. Puntit tasoittuivat kolmanteen otteluun, mutta tällöin Kiekko-Vantaan kiri tyrehtyi käyttämättömiin maalipaikkoihin ja Jukurien tiiviiseen keskialueen puolustamiseen.
Jukurien ei tarvinnut pistää neljännesfinaaleissa vielä kaikkea peliin, eikä joukkue ollut missään vaiheessa parhaimmillaan. Jatkoonpääsyyn riitti huomattavasti laadukkaamman materiaalin vuoksi rutiinisuoritus. Nyt tilanne on toinen, sillä D Team on ollut Jukureille läpi kauden vaikein vastustaja. Viikinkipaidat onnistuivat riistämään keskisuomalaisilta runkosarjassa vain kaksi pistettä.
Ratkaisijoita moneksi
Jukurien valttina on neljä ratkaisuihin kykenevää hyökkäyskentällistä. Viikinkipaitojen tulisi silti kiinnittää entistä enemmän huomiota maalintekotehokkuuteen. Avoimien maalipaikkojen tuhlaaminen tuli aivan liian tutuksi pudotuspelien edellisessä vaiheessa. Laukauksia sateli mielin määrin, mutta niistä vain murto-osa löysi tiensä oikeaan osoitteeseen.
Joukkueen tehokkainta osastoa ovat edustaneet ykkös- ja kakkoskentät. Ylitse muiden on noussut Markku Flinckin johdattama kakkosvitja, jonka laitahyökkääjinä maalinälkäiset Tomas Jasko ja Sami Lähteenmäki ovat pitäneet jokseenkin huolta tehoista. Kokemusta pursuava ykköskenttä Mikko Hakkaraisen johdolla kunnostautui sitä vastoin tärkeissä ratkaisevissa iskuissa.
Kaksi muuta kentällistä jäivät vähemmille onnistumisille. Petri Lehtonen sai kolmoskenttään laidoilleen Miikka Lindholmin ja Juha Koiviston, mutta miesten tippuminen yksitellen kokoonpanosta vaikutti heikentävästi ketjun esityksiin. Laitahyökkääjien tilalle tulleet pelaajat eivät olleet varsinaisia pistenikkareita. Paikkoja riitti, mutta heikko viimeistelytehokkuus konkretisoitui muun muassa tämän kentän kohdalla. Neloskentän osalta ratkaisuja voidaan nähdä runkosarjassa hyvin yhteen pelanneelta tulokasparivaljakolta Juuso Kaijomaa–Tomi Leivo.
Duunariketjuista voimaa
Jyväskyläläisten parhaiksi ketjuiksi puolivälierissä nousivat hieman yllättäen kolmos- ja nelosketjut. Erityisen ilahduttavia olivat Miika Viinamäen sekä Valtteri Hotakaisen otteet. Kumpikin sentteri on ollut kuin kotonaan pudotuspelien maailmassa. Ehkäpä kovin tasonnostaja on kuitenkin laitahyökkääjä Heikki Pusa. Pienikokoinen laituri käytännössä ratkaisi kaksi ottelua SaPKoa vastaan ja muutoinkin otteissa on ennennäkemätöntä juonikkuutta.
Sen sijaan kahdelta ensimmäiseltä ketjulta on vara odottaa vielä hieman petrausta. Sekä Tuomo Laukkasen että Pirkka Lahtisen johtamat triot ovat päävastuussa ylivoimista, ja tälle osa-alueelle erityisesti kaivattaisiin parannusta. Vaikka D Team onnistui muutaman ylivoimaosuman tekemään SaPKoa vastaan, eivät prosentit kuitenkaan lopulta nousseet kovin korkeiksi. 18 ylivoimakertaa näet tuottivat ainoastaan kaksi maalia.
Hyökkäysrintamalla D Team joka tapauksessa nojaa jälleen tasaisuuteen. Yksittäistä ratkaisijaa on vaikea osoittaa, mutta toisaalta tämä on samalla myös voimavara. Vastustaja ei pysty pelaamaan tiettyä yksittäistä ratkaisuketjua pois, koska se saattaa olla mikä tahansa pelaavasta neljästä. Kolikon nurjalla puolella taas se voi olla myös olematta mikään ketjuista.
Puolustus koetuksella
Jukurien ottelusarja Kiekko-Vantaata vastaan sujui sen verran mikkeliläisvoittoisissa tunnelmissa, ettei joukkueen puolustus- tai maalivahtipelaaminen joutunut vielä todelliseen testiin. Jukurien keskialueen puolustus teki vantaalaisten hyökkäysyritykset tyhjiksi heti kättelyssä, minkä ansiosta Jukurit ei joutunut pelaamaan hetkeäkään tappioasemassa. D Teamia vastaan asian laita tullee olemaan toinen, sillä jyväskyläläisiltä löytyy enemmän hyökkäysvoimaa kuin vantaalaisilta.
Maalineduspelaamisessa esiintyi huolimattomuutta avauskamppailussa, mutta tämän suhteen joukkue otti ryhtiliikkeen muissa otteluissa. Huomioitavaa on myös melko vähäinen rangaistusmäärä. Runkosarjan perusteella Jukurien alivoimapelaaminen on hienossa kunnossa. Jukurien kiekollisen pelaamisen esikuva Ilkka Kallioinen on jäänyt toistaiseksi ilman tehomerkintöjä, millä on ollut merkitystä muun muassa ylivoimatehoihin. Siinä koko joukkueella on yhä runsaasti petrattavaa.
Maalivahtikysymys on ollut Mikkelissä pinnalla kotikaupunkiinsa palanneen Kai Tillasen hienojen otteiden myötä. Kasvavatko kokemattoman torjujan paineet liian suuriksi panosten kovetessa? Pikkarainen kertoi avausottelun jälkeen, että kevät mentäisiin loppuun kahdella maalivahdilla. Teemu Seppäsen otteet vaikuttivat hieman epävarmoilta ainoassa pelaamassaan puolivälieräottelussa, mutta kymmenen koppia napanneelle torjujalle ei tullut luultavasti edes hiki Kalevankankaan kylmässä hallissa.
D-pakiston taso riittää
Ennakkoon SaPKon hyökkäyksen piti laittaa D:n puolustuksen todellinen taso testiin. Ottelusarja näytti, että alakerta kestää vertailun. Taso on siinä määrin laaja, että koko kauden ailahtelevasti pelannut Mikko Heiskanen ei mahtunut kokoonpanoon kuin yhdessä ottelussa.
Etukäteen eniten epäilyksiä aiheuttanut pakkipari Petteri Muotka-Riku Silvennoinen selviytyi urakastaan mainiosti. Vallankin jälkimmäinen painoi kunnioitettavalla asenteella ja puolusti omaa maalia. Jukureiden hyökkäys antaa jälleen hieman erilaisen haasteen. Yksilötaitoa ei välttämättä löydy aivan kuten savonlinnalaisilta, mutta toisaalta mikkeliläisten riveistä löytyy fyysisyyttä ja kokemusta aivan eri malliin.
Kysymys kuuluukin nyt, että kuinka hyökkääjien ja puolustajien väliset etäisyydet säilyvät sopivan tiiviinä ja kuinka yläkerta saa annettua apua pakeille. Materiaaliltaan Jukurit on joka tapauksessa niin kova, että koko viisikon puolustuksen on onnistuttava D Teamilla täydellisesti.
Arvio ottelusarjasta:
Lähtökohta on se, että D Teamilla ei ole enää mitään hävittävää. Jukurit on kaikilla mittareilla ennakkosuosikki, ja jo SaPKon raivaaminen tieltä oli iso voitto jyväskyläläisille. Välimatkat eivät vaikuta kotietuun mitenkään, mutta Mikkelin isommassa kaukalossa Jukurit on aina vahva. Vaikka jyväskyläläisillä on hyviä muistoja keskinäisistä kohtaamisista, menee ottelusarja Mikkeliin suoraan kolmessa ottelussa.
Jukurit jatkoon voitoin 3-0.
