Joensuulaisten kauden kenties suurin ja tärkein onnistuja on ollut norjalaisvahti Lars Volden, 19. Nuorukainen astui siirtorajalla silloisen ykkösvahti Antti Oren saappaisiin punamustien veräjänvartijana.
– En ole ollut koko kautta täällä, mutta sen ajan mitä olen ollut, peli on kulkenut hyvin. Omalta osaltani on vaikea sanoa, onko finaalipaikka yllätys, pohdiskelee Volden.
Finaaleissa vastaan asettuu siis Vaasan Sport. Volden ei ole kohdannut Sportia kuin Bluesin A-juniorikamppailuissa, joten vastus on siis enemmän tai vähemmän vieras.
– En tiedä joukkueesta mitään, tiivistää norjalainen.
Kivinen tie finaaleihin
Jokipojat onnistui kampeamaan itsensä finaaleihin kaatamalla kaksi paikallisvastustajaansa, ensin SaPKon otteluvoitoin 4-1 ja välierissä Jukurit sensaatiomaisesti 3-1. Voldenin taakse näissä 9 ottelussa on uponnut vain 14 osumaa, siis hieman yli puolentoista osuman ottelukeskiarvolla.
– Jukurit-sarjassa ei ollut niin paljoa tunnetta. SaPKo pelasi aika likaisesti, kertoo Volden.
Jokipojat selvisi finaaleihin jopa yllättävän helposti. Sekä SaPKo että Jukurit onnistuivat voittamaan joensuulaisseuran vain kerran. Voldenin mukaan tie loppupeleihin ei kuitenkaan ollut suora, vaan kivinen ja mutkikas.
– SaPKo oli todella hyvä vastustaja, kuten Jukuritkin. Ei ollut yhtään helppoa matsia kummassakaan sarjassa, muistuttaa Volden.
Sport on ollut totutusti hyvin vaikea voitettava ärjypaidoille. Tälläkin kaudella se kaatui vain kerran, tosin vieraskentällä Kuparisaaressa, jossa 23 edellisestä kohtaamisesta vain kolme on päättynyt vierailijoiden voittoon.
– Onhan siellä varmasti kova joukkue. Olen kuullut vain, että siellä on suuri ja äänekäs kotiyleisö, mikäs sen hauskempaa, kuittaa norjalaisvahti.
– Olemme kuitenkin yksi sarjan parhaista joukkueista. Annamme joka ilta itsestämme kaiken, pelaamme yksinkertaista ja turvallista peliä. Emme mitään hienouksia. Ennenkaikkea pelaamme sydämillämme, kertoo Volden tavoista, joilla vaasalaiset olisivat kaadettavissa.
Suomesta ponnahduslauta uralle
Voldenin kiekkoura alkoi Oslosta, Manglerudin joukkueesta. Samaisesta joukkueesta on ponnistanut maailmalle monen monta kovaa pelimiestä, kuten kaksoset Mats ja Marius Trygg, Mathis Olimb sekä Mats Frøshaug. Manglerud Star pelaa tänä päivänä Norjan pääsarjaa, vaikkakin se on piipahdellut kakkossarjassa useampaan otteeseen.
– Joukkue on hyvä nuorien pelaajien tuottaja, mutta moni lahjakas nuori siirtyy aikaisessa vaiheessa isompiin seuroihin, kertoo Volden, joka itse lähti Manglerudista jo rippikouluiässä.
Osoitteeksi tuli lopulta Norjan pääsarjan parhaisiin joukkueisiin lukeutuva Stavanger Oilers. Stavangerissa Volden voitti lopulta mestaruuden, muttei päässyt pelaamaan kuin kymmenkunta ottelua. Ykkösvahtina oli kukas muukaan kuin Antti Ore.
– Jännä yhteensattuma, kun nyt sitten vaihdamme seuroja Suomessa, nauraa Volden.
– Ei tosin ole mikään ihme, etten saanut sen enempää peliaikaa Stavangerissa. Olinhan tuolloin vasta 16-17-vuotias.
Stavangerin mestaruuskauden jälkeen norjalainen teki erikoisen siirron ja siirtyi Espooseen Bluesin juniorijoukkueisiin. Useimmilla norjalaisilla ensimmäinen etappi isoihin ympyröihin on Ruotsin ammattilaissarjat, mutta Voldenin siirto oli kuitenkin miehelle mieluinen.
– Stavangerissa minulla oli suomalainen maalivahtivalmentaja ja kuulin Suomen hyvästä maalivahtivalmennuksen tasosta. Sitä kautta halusin tulla tänne, kertoo Volden.
– Siirto kokonaan uuteen maahan ei kuitenkaan pelottanut. Olin käynyt aiemmin tutustumassa maahan ja testissä Bluesissa. Ero Norjaan ei ole iso.
Ensimmäinen kausi Espoossa sujui kokonaan A-junioreiden riveissä, joissa Voldenin edustama juniorisakki eteni aina finaaleihin asti saavuttaen karvaat hopeamitalit vuosi sitten keväällä. Tällä kaudella Volden on päässyt pelaamaan Bluesin edustusjoukkueessa 9 peliä, vaatimattomin tuloksin.
– Olin tyytyväinen, kun kuulin lähteväni lainalle. En kuitenkaan halunnut pelata enää junioreissa ja peliaikaa edustusjoukkueessa ei olisi tullut.
Sopimus Bluesin kanssa on päättymässä, mutta norjalaisella on optio ensi kaudesta.
– Uskon siihen, että he haluavat pitää minut riveissään. Olisin ensi kaudella varmaankin yhä kakkosvahti, uskoo Volden.
Ensimmäinen norjalaiskassari rapakon takana?
Volden varattiin viime kesänä kuudennella kierroksella Boston Bruinsin riveihin numerolla 181. Seura ei Voldenin mukaan ole ollut yhteyksissä, muuten kuin kauden alkaessa. Varaustapahtumassa mies ei ollut paikalla, mutta testileirit olivat miehen mieleen.
– Olihan se rankkaa. Olimme jäällä parikin kertaa päivässä, lisäksi hurjasti jään ulkopuolisia harjoituksia. Vapaa-ajalla rentouduimme sitten esimerkiksi paintballin parissa, se oli hauskaa.
– Toivottavasti ovat sieltä päästä yhteyksissä vielä joskus. Totta kai se on suuri unelma, haaveilee Volden.
Norjan maajoukkue on ottanut suuria harppauksia ylöspäin ja viime vuosina on tullutkin muutamia hyviä kisoja joukkueen päästyä kahdeksan parhaan joukkoon. Myös Norjan pääsarja on nousukiidossa ja kehittyy koko ajan.
– Toivottavasti jonain päivänä Norjan liiga olisi Euroopan parhaita! Se paranee ja kehittyy vuodesta toiseen. Parhaat joukkueet siellä ovat tällä hetkellä Mestiksen kärjen tasoa, vertailee Volden.
Norjalaisten maalivahtiosasto lienee kokemassa remonttia lähivuosien aikana, sillä pitkäaikainen ykkösveskari Pål Grotnes on jo 35-vuotias. Lisäksi kilpakumppani, Suomessakin HeKin riveissä torjunut André Lysenstøen joutui lopettamaan pelaajauransa ja siirtymään valmentajaksi. Voldenilla on siis helppo tie myös maajoukkueen ykköstorjujaksi?
– Meillä on kuitenkin Lars Haugen, joka pelaa Minskin Dinamossa sekä 1993 syntynyt NHL-varaus Steffen Søberg, listaa punanuttujen ykköstorjuja.
Pitkään juniorimaajoukkueen ykköstorjujana toimineella Voldenilla lienee hyvät saumat päästä jo ensi kevään kisoihin.
– Menen maajoukkueleirille heti kauden päätyttyä. Siellä on kolme veskaria taistelemassa pelipaikasta. Täytyy vain tehdä parhaansa ja näyttää mitä osaa, uhoaa norjalainen.
Savonlinnalaisten norja ei tepsinyt
SaPKo-puolivälieräsarjan aikana ja sitä ennen velloi huhu, että SaPKo-pelaajat puolustaja Iiro Vehmasen johdolla opettelivat norjan kieltä Voldenin psyykkaamista varten.
– Hah! Kuulin myös tuon huhun. Kerran sieltä joku sanoi jotain, että mahaan koskee, mutta ei todellakaan mitään järkevää, nauraa Volden.
Norjalaisen tavaramerkiksi on Joensuun-aikana noussut fanien kiittäminen loppuseremonioissa hyppimällä pitkin kaukalon laitoja. Mehtimäen päätykatsomoon on ilmestynyt myös Norjan lippuja pitkin kevättä, joten fanien uudesta ykkössuosikista ei liene epäselvyyttä.
– Se hyppeleminen tuli täysin spontaanisti, enkä ole mitään vastaavaa aiemmin tehnyt. Yleisö ja tunnelma Joensuussa on huikea ja liput toki lämmittävät mieltä!
Palaaminen finaalisarjan tuomiin kysymysmerkkeihin ei saa Voldenia analysoimaan pelillisiä hienouksia.
– Pyrimme pelaamaan simppelisti ja voittamaan kolme matsia, kiteyttää norjalainen kaiken olennaisen.
