Kaksi edellistä matsiaan hävinnyt IFK joutui Hakametsässä kovaan puntariin. Ilves pelasi maalintekoa lukuun ottamatta kauden parasta lätkäänsä. Kulminaatiopiste löytyi ensimmäiseltä erätauolta, kun vieraat löysivät tempoonsa vaihteen lisää. Tyler Redenbachin pikkunätti näpy yläpesään ja Joni Ortion täydellisyys riittivät voittoon.
– Vaadittiin, että hyökkäyspäässä pitää paremmin roikkua kiekossa. Vääntää ja saada pitkiä hyökkäyksiä aikaan. Keskialueen pelaamista pyrittiin nopeuttamaan. Konetta ei ihan saatu ekassa erässä vielä käyntiin. Ihan pikkujuttuja silti, täsmennettiin vain samoja asioita, mitä ennen peliä käytiin, Pasi Sormunen selitti IFK:n profiilinnostoa toiseen erään.
Ilves haastoi helsinkiläisjoukkueen väkevästi varsinkin ottelun alkupuolella. Kakkosketju Ville Korhonen – Antti Kangasniemi – Samuli Kivimäki aiheutti useamman harmaan hiuksen IFK:n puolustajille kovalla kulmapelaamisellaan. Vierasjoukkueen alueelle pääsi helpon näköisesti, kiekollisena IFK oli aluksi Ilvestäkin saamattomampi.
Toisessa erässä kupit kääntyivät nurin. IFK tiivisti keskialueen peliä silmin nähden ja sai hallintajaksoja. Ottelun alkupuolella ei kilpipaidoista Redenbachin lisäksi näkynyt juuri kukaan ennen kuin loukkaantumisten vuoksi muuttunut nelosketju Lennart Petrell – Siim Liivik – Roope Talaja nousi lavalle. Vitja löysi lisää kamppailuvoimaa ja tyhjensi Ilves-puolustajien akkuja sen verran, että isäntäjoukkueen huolellisuus avauspelissä katosi.
– Jouduttiin aika paljon säätämään kenttiä jo Jokerit –peliin ja sitten vielä tähän uudelleen. Mutta tuo kenttä teki sitä, mitä me odotettiinkin, eli pystyi antamaan kovaa painetta vastustajan päätyyn. Jokainen on erittäin fyysinen pelaaja, mutta myös vahvajalkainen, Sormunen sanoi kiitellen hyvin paikannutta Talajaa.
– Olen tyytyväinen koko joukkueeseen. Asetelma oli meille kahden tappion jälkeen sellainen, että nyt haluttiin voittaa ja paineetkin oli niskassa.
”Ei minulla kyllä ole moitittavaakaan”
Ilveksen ongelmana on ollut pelin ailahtelevuus. Pitkiä hyökkäysmyllyjä ja johtomaaleja on tupannut seuraamaan jäähyily- ja hutilointivaihe, jonka tuloksena tupsukorvat ovat joutuneet tappioasemiin.
Lauantaina ongelma oli tiessään, sillä koko joukkue suoriutui tasaisen mukiinmenevästi, mutta kotivoiton kynnykseksi muodostui tällä kertaa hyökkäyspää. Hyvin toiminut ylivoima kangerteli pahasti ja pelaajat sortuivat näpertelyyn. Jesse Niinimäen paluu sujui odotuksia vaisummin, vaikka mies pariin otteeseen muistuttikin, mihin täysikuntoisena pystyy.
– Tappiosta ei voi ikinä mitään hurraahuutoja esittää, mutta ei minulla kyllä ole moitittavaakaan, Raimo Helminen siunasi pelaajansa.
– Pikkuisen meneteltiin keskialueella kiekkoja turhan takia, mutta pienistä asioista sekin oli kiinni. Jouduttiin omissa pyörimään pitkään pariin kertaan. IFK:lla on fyysisiä pelaajia ja he pystyvät aika hyvin pelaamaan kulmissa. Mutta eivät mitään suurempia maalipaikkoja saaneet silti. Tasainen vääntö.
Toinen ja kolmas erä olivat hyvästä vauhdista huolimatta Ilvekseltä vaisumpia. Haastaminen kaksinkamppailuissa ja määrätietoiset laukaukset jäivät puuttumaan, ja Joni Ortion homma oli 34 torjunnasta huolimatta melko tavanomainen.
– Tänään Ortio oli vahvempi. Meidän maalintekoyritykset eivät olleet niin laadukkaita kuin niiden olisi pitänyt olla.
– On aina henkisesti raskasta ajaa takaa. Jos oltaisiin menty johtoon, se olisi voinut luoda meille enemmän energiaa, Helminen mietti loppukirin puutetta.
Toisen maalin viimeisteli Arttu Luttinen tyhjään rysään. Pelaajien tuuletusten ja pukukopista kuuluneen mekastuksen perusteella voitto maistui IFK:lle normaalia lokakuista runkosarjapeliä paremmalle. Parannettavaa löytyy silti vielä hyökkäyspelin juonikkuudesta.
Sormunen oli sitä mieltä, että joukkueen peli on edelleen kaukana valmiista ja kertoi katseiden olevan kiekkokontrollissa.
– Voimakkaasti satsataan kiekolliseen pelaamiseen. Sitä halutaan parantaa. Me halutaan sillä tavalla rytmittää ja hallita pelejä. Se on tietysti hidas prosessi, elokuussa on aloitettu tekemään ja jatketaan edelleen samalla linjalla.
Jään ulkopuolella luotiin lauantai-illan herkistämänä ystävyyssuhteita. IFK-fanit olivat tehneet isäntäjoukkueen logoilla varustetun kirjainkylttirivin, joka kannusti: ”Kom igen, Ilves”. Seurajohdon pelleilystä ja joukkueen rahatilanteesta tuskastuneet Ilves-kannattajat vastasivat huutamalla ”kiitos, IFK”. Tempaus sai osakseen hyväksyvää mutinaa myös valmentajilta.
Sarjataulukko on vielä raakile eikä kerro voimasuhteista muuta kuin sen, että JYP on aloittanut kovaa. IFK nousi lauantaina neljänneksi ja seitsemän pisteen päähän keskisuomalaisesta liigakärjestä. Ilves putosi yhdenneksitoista.
Ilveksen seuraava liigaottelu on perjantaina Hakametsässä juuri JYPiä vastaan, IFK pelaa HPK:ta vastaan tiistaina Nordenskiöldinkadulla.