15.6.2011. Vancouverissa taistellaan NHL:n herruudesta. Boston Bruins ja Vancouver Canucks kohtaavat toisensa Stanley Cup -finaalin ratkaisevassa seitsemännessä osaottelussa. Edellisiltä kausilta tehty pohjatyö sekä kesällä aloitettu rankka harjoittelu mitataan tässä hetkessä. Voittaja vie kaiken. Häviäjälle ei jää mitään.
Bruins on terävämpi oikeassa aikaan ja voittaa ottelun selkein 4-0-lukemin. Joukkue juhlii. Koko Boston riemuitsee. Organisaatio nappaa historiansa kuudennen Stanley Cup -mestaruuden päättäen samalla 39 vuotta kestäneen kuivan kauden.
Hetki on historiallinen. Kaikki tietävät, että tuon pystin voittaminen merkitsee jääkiekkoilijoille jotain aivan erityistä. Se on heille palkinto, ja merkkipaalu kaikesta siitä työstä, mitä pelaaja on unelmansa eteen vuosien saatossa tehnyt. Se unelma on nyt toteutunut, ja tuon täyttymyksestä pursuavan tunteen on oltava jotain aivan uskomatonta.
Ei siis ole epäilystäkään, etteikö Boston Bruinsin joukkue olisi tuona hetkenä ollut täynnä ratkiriemukkaita kasvoja. Jäällä juhlivista pelaajista löytyy kuitenkin yksi henkilö, jolle unelman toteutuminen maistui varmasti piirun verran muita makeammalta. Hänen nimensä on Rich Peverley.
Ainoa laatuaan
Rich Peverley syntyi 8.7.1982 Guelphissä, Kanadan Ontariossa. Kaupunki sijaitsee noin sadan kilometrin päässä Toronton keskustasta, ja kuten koko maassa on tapana, otti jääkiekko myös Guelphissä suurta roolia ihmisten elämässä.
Kuten niin monet ammattilaiskiekkoilijat, sai Rich ensikontaktin lajiinsa jo hyvin nuorena. Vaikkei Peverleyn suvussa ollut jääkiekkoilijoita aikaisemmin näkynyt, päätti isä-Lyle viedä poikansa tutustumaan lajiin kotikaupungissaan ja tuolle kiekkopolulle jäi lopulta nuori Rich-poikakin. Unelmat alkoivat muodostua.
- Kyllä NHL oli se suurin haave jo lapsuusvuosina. Uskon, että melkein kaikki lapset, etenkin Pohjois-Amerikassa, unelmoivat sinne pääsemisestä, joten se oli ehdottomasti myös minun unelmani.
Rich vietti lapsuusvuodet pelaten organisoitua jääkiekkoa pääosin kotikaupungin juniorijoukkueissa, mutta mukaan mahtuu myös yksi vuoden mittainen reissu läheiseen suurkaupunkiin.
- Pääsin pelaamaan juniorikiekkoa aikoinaan myös Torontossa, mikä olikin aikamoinen kokemus. Monet kaverit, joiden kanssa pelasin siellä ovat nyt NHL:ssä, joten se on varsin mielenkiintoinen juttu.
Kovatasoisessa Greater Toronto Hockey Leaguessa esitteli tuohon aikaan taitojaan monet tulevat ammattilaiskiekkoilijat. Rich esiintyi GTHL:ssä yhden kauden ajan 15-16-vuotiaana seuranaan muun muassa Brad Boyes, Stephen Weiss sekä Jason Spezza.
Toronto-jakson jälkeen Rich palasi lähemmäs kotikontujaan ja pelasi yhden kauden Kitcher Dutchmenissa MWJHL-liigaa. 47 ottelussa nuorukainen tekaisi 43 pistettä, joka ei ole lainkaan huono saldo, mutta mistään aikansa superjuniorista ei Richin kohdalla voida puhua.
Vuodet vierivät ja tuli OHL:n varaustilaisuuden aika. Missisauga Ice Dogs, valmentajanaan itse Don Cherry, varasi nuoren Richin organisaation listoille kuudennella vuorolla, paikalta numero 124. Suuremmat areenat siis kutsuivat, mutta Rich oli päättänyt toisin.
- Tuohon aikaan OHL, kuten kaikki muutkin pääjuniorisarjat, hakivat drafteissa pääosin isokokoisia pelaajia. Siihen aikaan minulla oli mahdollisuus mennä pelaamaan yliopistoon NCAA:han ja uskoin, että se olisi minulle parempi vaihtoehto pelityylini perusteella. Toki myös tutkinnon saaminen oli minulle ja perheelleni todella tärkeää.
Kysyttäessä onko hän koskaan miettinyt, missä olisi nyt, jos hän olisi valinnut tuolloin toisin, menee mies miettelijääksi.
- Kuka tietää...? Pääjuniorisarjat ovat kuitenkin samalla bisnestä, joten yhtenä hetkenä voit olla pelaavassa kokoonpanossa, ja toisena hetkenä taas tippua porukasta, ja olla vailla joukkuetta, jos et pelaa hyvin.
- Olen aina tarvinnut jonkin aikaa sopeutua uusiin tilanteisiin, ihan minne tahansa olen mennytkin, ja koska yliopistossa ollaan neljä kokonaista vuotta, oli se minulle kaikista sopivin valinta.
Mikäli oikean valinnan määrittelynä käytetään hyväksi nykyhetken tilannetta, voidaan sanoa, että 183-senttinen kanadalainen valitsi tuolloin oikean polun talsittavaksi.
Pikkukylän kapteeniksi
Ennen lähtöään yliopistokiekkoilun tielle Rich pelasi vielä yhden kauden paikallista juniorisarjaa Milton Merchantsin joukkueessa. Kauden jälkeen nuorukainen käytti stipendinsä ja valitsi oppipaikakseen St. Lawrencen yliopiston, joka sijaitsee New Yorkin alueella, reilun 6000 asukkaan kylässä nimeltä Canton.
- Paikka oli sellainen pienen pieni kylä, jossa jääkiekkojoukkue oli kaiken keskellä. Pelaaminen siellä, ja yliopistosarjassa yleensäkin, oli kokonaisuudessa upea kokemus, sillä jääkiekko oli todella kilpailuhenkistä ja kovatasoista. Opiskelu oli toki samalla erittäin hauskaa, ja tutustuinkin siellä moniin nykyisiin ystäviini.
St. Lawrencen joukkue Skating Saints menestyi Peverleyn opiskeluaikana hyvin vaihtelevasti. Ensimmäisenä vuonna joukkue voitti koko sarjan, mutta seuraavat kolme kautta menivät täysin erilaisissa merkeissä.
- Meillä ei yliopistoaikaan oikein missään vaiheessa ollut mitenkään erityisen hyvää joukkuetta kasassa vaan ennemminkin me olimme sellaista keskitasoa - vaikka toki ensimmäisellä kaudella voitimmekin sarjan.
Menestystä tuonut ensimmäinen kausi meni 18-vuotiaalta Peverleyltä vielä pienemmässä roolissa 3-4 vuotta vanhempien seassa, mutta jo seuraavana kautena mies otti omansa. Kolmena seuraavana sesonkina hän nappasi haltuunsa joukkueensa sisäisen pistepörssin piikkipaikan nakuttaen tehoja yli piste per peli -tahtia. Viimeisenä kautenaan hän sai kunniakseen toimia joukkueensa kapteenina.
Peverley alleviivaa tuon nelivuotisen ajanjakson merkitystä hänen loppu-uransa kannalta.
- Se oli hyvin tärkeää kehittymistä minulle sekä pelaajana että ihan ihmisenä. Menin sinne nuorena epäkypsänä 18-vuotiaana ja olin 21-vuotias kun valmistuin. Tuona aikana olin tajunnut työnteon merkityksen ja samalla oppinut olemaan oman elämäni herra.
Hyvistä kausista huolimatta NHL-seurat eivät tuntuneet kiinnostuvan nuoresta yliopistohyökkääjästä. Tässä tapauksessa aika ei ollut Rich Peverleyn puolella.
- Tilanne oli minulle hieman huono, sillä olin draftattavissa ennen 04-05 lakkoa ja tuohon aikaan NHL-joukkueet, junioriliigojen tapaan, painottivat draftauksissaan paljon pelaajien kokoa.
- En minua kuitenkaan ikinä suututtanut tai harmittanut se, ettei minua draftattu. Se vain sai minut tekemään enemmän töitä tavoitteeni saavuttamiseen, nyt 30-vuotias Rich jatkaa.
Ammattilaiskiekon pariin
Neljän yliopistovuoden jälkeen oli Peverleyllä edessään ammattilaisuransa aloittaminen, mutta jälleen kerran, aika ei ollut siirtymään kaikkein otollisin. NHL oli pysähdyksissä pelaajien lakon takia, kun liiga ja pelaajayhdistys kiistelivät taloudellisista asioista.
Siihen aikaan yleiset toimintasäännöt olivat hiukan erilaisia nykypäivän työseisahdukseen verraten, eikä Richin ammattilaisura lähtenyt käyntiin aivan alkuperäisten suunnitelmien mukaan.
- Tuon lakon aikaan säännöt sallivat NHL-pelaajien sopimukset AHL:n puolelle, joten joka AHL-joukkueessa olikin yhtäkkiää 5-10 NHL-pelaajaa.
- Näin tipahdin siis ECHL:ään, mutta se olikin itse asiassa melko kovatasoinen liiga - onhan sekin kuitenkin ammattilaissarja. Heillä on vieläpä sääntö, ettei joukkue voi peluuttaa ottelussa kuin kolmea hyökkäysketjua, joten siellä pääsi pelaamaan todella paljon. Se oli hauskaa aikaa, ja kehityin siellä todella paljon.
Hyökkääjä suuntasi North Charlestoniin, South Carolina Stingraysin joukkueeseen, viimeistellen 69 ottelussa tehot 30+28, ja oli liiga mikä tahansa, voi ensimmäistä ammattilaiskautta pitää erittäin onnistuneena.
Ensimmäisen ammattilaiskautensa päätteeksi Peverley pääsi pelaamaan myös ensimmäisen AHL-ottelunsa Portland Piratesin riveissä, mutta lopullisesti AHL-portit avautuivat vasta seuraavan kauden aikana. Vahvan ECHL-aloituksen jälkeen mies sai kutsun Nashville Predatorsin farmiseurana toimivan Milwaukee Admiralsin kokoonpanoon.
- Admirals kutsui ylös ja pääsin sitten vihdoin hyppäämään AHL-kentille. Heidän valmentajana toimi tuohon aikaan Claude Noel, ja hän todella uskoi minuun antaen minulle hyvän mahdollisuuden taitojeni näyttämiseen.
- Ray Shero oli silloin Nashvillen Predatorsin toimitusjohtaja, ja hän oli suuressa roolissa siinä, että pääsin AHL-tasolle pelaamaan. Näillä kahdella henkilöllä onkin ollut todella iso vaikutus urakehitykseeni, Rich kiittelee.
Peverley jatkoi AHL:ssä siitä, mihin oli ECHL:ssä jäänyt, ja vahvassa joukkueessa pelatun kauden päätteeksi miehen pistesaldo näytti tehoja 12+34. Admiralsin kausi jatkui pitkälle kevääseen aina Calder Cup -finaaliin asti. Shea Weberin, Pekka Rinteen, Scottie Upshallin, Kevin Kleinin, Jordin Tootoon sekä muun muassa Greg Zanonin myötä oli Milwaukeessa kasassa melkoinen nippu.
- Onhan se aina mukavaa, kun kausi jatkuu pudotuspelien merkeissä pitkälle. Tuolloin Admiralsilla, kuten myös AHL:ssä yleisesti - oli monia loistavia pelaajia, jotka myöhemmin hyppäsivät NHL-jäille.
- Meillä oli kasassa tosi tiivis porukka ja nyt vuosia myöhemmin onkin mukavaa katsella tuota vanhaa rosteria muistellen kenen kanssa sitä oikein tulikaan pelailtua.
Finaaleissa joukkueella tuli kuitenkin seinä vastaan Hershey Bearsin ottaessa omansa ja Admiralsin voittokulku päättyi lopulta sarjan kuudennessa ottelussa. Pettymys oli suuri, mutta Peverley näkee tuon tappion hetken kasvattavana hetkenä.
- Kyllä se vain niin menee, että tuollaiset tappiot opettavat jotain voittamisesta. Joskus kokemukselliset seikat ovat niitä parhaita välineitä oppimiseen, ja ellei sellaista tilannetta ole ikinä käynyt läpi, ei siitä ole sinulla myöskään minkäänlaista kokemusta. Finaalitappiokin toimi juuri tälläisenä opettavana tapahtumana.
Vihdoin suureen showhun
Peverleyn ura jatkui Milwaukeessa, jossa mies nosti pistekeskiarvonsa yli piste per peli -tahtiin. Vahvat esitykset huomattiin myös emoseurassa, ja lopulta hyvät esitykset poikivat seuraavan näytönpaikan.
Tammikuussa 2007 oli lapsuudenajan unelman saavuttaminen jo niin lähellä, että sitä pystyi jo melkein koskettamaan miehen solmiessa ensimmäisen NHL-sopimuksensa. Maaliskuun 4. päivänä himoittu kutsu Nashvilleen vihdoin toteutui.
- Se kaikki tapahtui niin nopeasti. Minulla ei ollut edes NHL-sopimusta sinä vuonna, sillä pelasin vain farmijoukkueessa, mutta Claude Noel luotti kuitenkin taas minuun antaen minulle mahdollisuuden. Hän todella halusi minut ylös pelaamaan.
- Maaliskuun alussa minut sitten kutsuttiin ensimmäistä kertaa ylös yhdessä Ramzi Abidin kanssa ja me molemmat matkasimme Anaheimiin pelaamaan Duckseja vastaan. Tuonna vuonna Ramzi tulikin minulle hyvin tutuksi, kun olimme molemmat samassa tilanteessa.
Duckseja vastaan pelatussa ottelussa Peverley kellotti peliaikaa melkein 15 minuuttia saalistaen samalla uran ensimmäisen NHL-pisteensä. Kysyttäessä muistaako mies vielä tuon pisteen tuoman tilanteen, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä.
- Oh jeah, tottakai muistan! Voitin hyökkäyspään aloituksen ja Kimmo Timonen laukoi siitä suoraan maalin. Se oli kyllä aika onnekas osuma.
- Tuossa aloituksessa vastassani oli muuten Teemu Selänne, mies jatkaa muisteluaan.
Peverley pysyi Predatorsin matkassa koko runkosarjan lopun ajan, mutta joukkueen jäädessä ulos pudotuspeleistä, kävi miehen tie takaisin AHL:ään.
Seuraavan kauden hän aloitti jälleen Milwaukeessa, mutta käyntejä Nashvilleen tuli monia ja koko kausi sujuikin mieheltä Nashvillen ja Milwaukeen väliä reissaten. Samalla kun ottaa huomioon hänen saamansa peliajan NHL:ssä, ei tilanne ollut helppo.
- Predatorsilla oli todella tuohon aikaan hyvä joukkue, kuten oikeastaan aina, ja valmentaja todella tiesi, miten voitetaan. Heillä oli paljon kovia pelaajia, enkä oikein päässyt koskaan pelaamaan siellä sellaisessa isossa roolissa.
- Olen kuitenkin hyvin kiitollinen Nashvillelle siitä, että he antoivat minulle mahdollisuuden pelata ylhäällä, sillä monet joukkueet nostavat farmista mieluummin omia varauksiaan varaamattomien pelaajien sijasta. Usein omat varaukset ovat arvojärjestyksessä selvästi muita edellä, hyökkääjä painottaa.
Vaikea paikka muuttuu lottovoitoksi
Pikku hiljaa paikka kantrikaupungissa näytti vihdoin vakiintuvan. Kauden 2008-09 alkuvihellyksestä lähtien mies pelasi Predatorsin matkassa 27 peräkkäistä ottelua, ja tulevaisuus näytti selkeämmältä.
Toisin kuitenkin kävi. Predators lähetti Peverleyn takaisin farmiin, mutta ylitettyään waiver-suojauksensa, joutui 26-vuotias hyökkääjä waiver-listalle vapaasti muiden joukkueiden poimittavaksi.
- Kyllähän se hieman yllätti. Siihen aikaan emme kuitenkaan pelanneet hyvin, ja Steve Sullivan oli palaamassa takaisin kokoonpanoon, joten hänelle oli tehtävä rosteriin tilaa.
Samalla Rich pääsi kunnolla maistamaan NHL-bisneksen raadollisuutta.
- Koko prosessi oli oikeastaan aika raju. Sinulle vain kerrotaan, että lähetämme sinut farmiin, mutta jos joku sinut poimii niin lykkyä tyköön.
- Johdolle oli todennäköisesti tiedossa, että liigassa oli joitakin joukkueita, jotka olivat kiinnostuneita, mutta en kuitenkaan itse halunnut laittaa kaikkia muniani samaan koriin ja ajatella, että joku minut varmasti listalta poimisi. Jos näin ei sitten olisikaan käynyt, olisi pettymys ollut kova, ja samalla pelien olisi kuitenkin pitänyt välittömästi jatkua farmijoukkueessa.
Farmiseuraa hän ei kuitenkaan enää tuon päivän jälkeen kohdannut, sillä tammikuussa 2009 ohuen keskushyökkääjäkaluston omannut Atlanta Thrashers astui esiin ja poimi hyökkääjän rivistöönsä täysin ilmaiseksi.
- Olin jo täysin valmistautunut siihen, että menisin farmiin ja painaisin ahkerasti duunia, että pääsisin takaisin ylös, mutta onnekseni Atlanta valitsi minut listalta. Lopulta tämä koko homma olikin oikea onnenpotku ja ehdottomasti parasta, mitä minulle on koko urallani tapahtunut.
Avausottelu Thrashers-rivistössä meni Richiltä vielä kuvioihin tutustuessa, mutta toisessa ottelussa alkoi mieheltä sellainen lento, mikä yllätti koko Pohjois-Amerikkalaisen kiekkoväestön. Kahdessa seuraavassa ottelussa Peverley merkkasi tililleen yhteensä kuusi pistettä, eikä enää taakseen katsellut.
- Heti parin pelin jälkeen sain tililleni muutaman pisteen, ja tein pari maalia, jotka todella nostivat itseluottamustani. Itseluottamukseni kohosikin kaikkien aikojen pohjalukemista kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle. Kuitenkin noin huikea alku hämmästytti myös minut itseni.
- Pääsin joukkueeseen, jonka valmentaja - John Andersson - tunsi minut hyvin. Se oli kerrassaan upeaa aikaa. Peliaikani hyppäsi kymmenen minuutin hujakoilta noin 20 minuuttiin, ja pääsin pelaamaan sellaisten pelaajien kanssa kuten Ilya Kovalchuk ja Slava Kozlov. Olin hyvin onnekas.
Muisteltaessa Atlanta-ajan ensihetkiä nousee Richin mieleen eräs yksittäinen ottelu. Se oli taisto hyvin tuttua joukkuetta vastaan.
- Muistan elävästi kolmannen otteluni Thrashers-paidassa. Pelasimme Predatorsia vastaan Nashvillessä viikko waivaamiseni jälkeen ja voitimme heidät 7-2. Eric Perrin oli myös siellä ja hän teki maalin. Pelasin siinä itsekin hyvin, joten se on sellainen ottelu, mitä en ikinä unohda.
Tuolla kaudella Peverley nousi suureen tietoisuuten tekemällä 39 loppukauden ottelussa peräti 34 tehopistettä. Seuraavalla kaudella mies taas takoi tämän hetkiset ennätyslukemansa 55 pistettä ja tienasi kauden päätteeksi ensimmäisen seitsemännumeroisen sopimuksensa.
Ennätyslukemien jälkeinen kausi jäi historiankirjoihin, niin Peverleyn, kuin koko Atlanta Thrashersin osalta lihavoiduin kirjaimin. Thrashers-organisaation ympärillä kuhisi, mutta ei hyvässä mielessä. Suurten taloudellisten vaikeuksien myötä joukkue oli jatkuvien myyntihuhujen ympäröimänä. Lopulta tuo kyseinen kausi jäi koko organisaation viimeiseksi sesongiksi NHL-jäillä.
- Siihen aikaan ei ollut oikeastaan mitään puhetta organisaation muuttamisen suhteen, eikä me pelaajat hirveästi tuota myymistäkään mietitty. Joitakin huhuja tietenkin oli olemassa, mutta kun lopullinen tuomio muutosta tuli, olivat kaikki aika yllättyneitä, sillä se tuli niin nopeasti.
- Kun NHL yritti parhaansa mukaan edistää Coyotesin myymistä siten, että joukkue jäisi kotikaupunkiinsa Phoenixiin, sitä uskotteli itselleen, että he tekisivät saman myös Thrashersille. Sitten yhtäkkiä joukkue lähtikin Winnipegiin.
Tuon vuoden tapahtumia kelaillessaan Peverley lähettää myöhäisiä terveisiä vanhoille joukkuetovereilleen.
- Se on kuitenkin hieno asia niille pelaajille, jotka ovat vielä organisaatiossa, sillä he pääsevät pelaamaan hyvälle markkina-alueelle ja todelliseen jääkiekkokaupunkiin. Se, jos joku, on mukavaa.
Thrashers-organisaation myynti- tai muuttopäivää Rich ei kuitenkaan päässyt koskaan kokemaan, sillä jälleen kerran suunnitelmat saivat yllättävän käänteen.
Rich Peverleyn mietteitä Bostonista ja Stanley cup -mestaruudesta luettavissa haastattelun toisessa osassa, joka julkaistaan tiistaina 25. joulukuuta!
