>> Lue 15. joulukuuta julkaistu haastattelun ensimmäinen osa tästä.
Helmikuussa 2011, kymmenen päivää ennen kaupankäynnin päättävää takarajapäivää, Atlanta Thrashers lähetti Peverleyn Bostoniin osana neljä pelaajaa sisältävää vaihtokauppaa. Kanadalaisella hyökkääjällä oli edessään jälleen uusi tilanne.
- Se tuli kyllä aika puun takaa, varsinkin kun minua ei ikinä oltu ennen treidattu. Minulle vain kerrottiin, että sinut tullaan treidaamaan, mutta kukaan ei kuitenkaan kertonut minne. Yritin siinä sitten itsekseni pyöritellä, minne päätyisin, eikä Boston käynyt noilla hetkillä edes mielessäni.
- Sovin kuitenkin hyvin kentälliseen, jossa olivat minun lisäkseni Chris Kelly ja Michael Ryder. Joukkue oli muutenkin todella kova, ja kun rosterista löytyy leveyttä, on mahdollisuudet menestymiseen hyvät.
Uusi joukkue olikin Richin mieleen, ja miksei olisi ollut. Pohjamudissa rämpinyt Thrashers vaihtui huippujoukkueeseen, joka oli tuttu näky keväisistä pudotuspeleistä. Uutta nousuaan tekevällä Bruinsilla oli kasassa äärimmäisen iskukykyinen joukkio.
- Oli erittäin mukavaa päästä pelaamaan original six -joukkueeseen ja kunnon markkina-alueelle. Vielä kun uusi joukkue oli sellainen, jolla oli hyvät mahdollisuudet voittoon, oli se todella hienoa. Viihdyin heti alusta lähtien erittäin hyvin.
Vaihdos uuteen, kovatasoisempaan joukkueeseen toi mukanaan myös kasan haasteita. Enää ei paikka ykköskentästä huippunimien välistä ollutkaan selviö. Huippujoukkueessa on huippupelaajia, ja oma paikka joukkion sisältä tulee ansaita. Samalla paineet ovat suuret, onhan pelissä sentään oma, sekä koko perheen elanto.
- Kyllähän se koko tilanne jännitti aika lailla. Pelasin Atlantassa sentteriä ja Bostonissa minut laitettiin oikeaan laitaan, enkä ollut aivan varma, miten sovin uuteen joukkueeseen. Roolini Atlantan ajoilta pieneni aika paljon, mutta se ei minua kuitenkaan haitannut. Nautin joka hetkestä, sillä kun pelaa voittavassa joukkueessa, pelaaminen, treenaaminen ja kaikki muukin tuntuu paljon mielekkäämmältä.
- Loppukauden aikana sitten pelasinkin oikeastaan jokaikisessä kentällisessä, joten valmentajamme todella löysi aina tapoja peluuttaa minua. Olenkin onnellinen siitä, että olen niin monipuolinen, sillä ilman sitä, en varmasti olisi onnistunut.
Bruins voitti oman divisionansa ja sijoittui runkosarjan päätteeksi itäisen konferenssin kolmanneksi. Tuosta hetkestä alkoi pitkä ja raastava urakka, sillä kolme neljästä Bruinsin pudotuspeliottelusarjasta venyi aina seitsemänteen otteluun saakka - ainoastaan Philadelpia Flyers kaatui toisella kierroksella suoraan neljässä ottelussa.
Bostonin ylpeys kuitenkin selvisi voittajana kaikista ratkaisevista taisteluista, ja lopulta Peverley olikin nostelemassa kauan himoitsemaansa Stanley Cup -pokaalia. Miehen ilmeestä päätellen noita juhlanhetkiä palautuu muistelemaan ymmärrettävästi hyvin mielellään.
- Se kaikki on aivan surrealistista. Sitä voittoa kun on aina unelmoinut ja se vihdoin kohdalle osuu, on se sinut valtaava tunne parasta koko maailmassa. Sitten kun tuon palkinnon saavuttaa sellaisen porukan mukana, jonka kanssa todella tykkää viettää aikaa ja tehdä töitä joka ikinen päivä, on se jotain sellaista, mitä ei ikinä voi unohtaa.
Tarina kertoo, että hävittyään vuoden 1983 Stanley Cup -finaalin New York Islandersille, Edmonton Oilersin pelaajat huomasivat, ettei kaikkensa antanut voittajajoukkue jaksanut kunnolla edes juhlia, vaan mestaruuden ratkaisseen ottelun jälkeen Islanders-pelaajat istuivat vain pukuhuoneessa täysin uupuneina. Tästä näystä Mark Messier kertoi Oilersin ottaneen oppia, mitä mestaruuden voittaminen todella vaatii.
Vaikka tarinassa onkin varmasti jonkin verran legendaa, vaatii 82 ottelun rupeama rankkoine pudotuspelineen veronsa. Jopa juhlinnan nojalla.
- Se voitonhuuma oli kyllä aivan hillitöntä, mutta samalla olet niin väsynyt. Kahden kuukauden ajan olet painanut hommia koko ajan, pelejä on ollut melkein joka päivä, eikä tuona aikana ole kunnolla saanut edes nukuttua. Sitten kun vihdoin sai mahdollisuuden rentoutua voiton merkeissä, oli se äärimmäisen mukavaa.
- Siinä on jonkin aikaa todella hauskaa juhlia, mutta sitten haluat oikeastaan vain hiljentyä ja levätä, sillä meininki on ollut pitkään sen verran hullua.
Totuttuun tapaan jokainen mestarijoukkueen pelaaja saa viettää pokaalin kanssa yhden päivän. Edellinen guelphiläinen Stanley Cup -voittaja oli Kirk Maltby kaudelta 2007-08, kun Detroid Red Wings nappasi mestaruuden tililleen. Nyt, noin kolme vuotta myöhemmin, oli seuraavan guelphiläisen vuoro. Kaupungin asukkaan pääsivätkin tekemään tuttavuutta mestaruuspystin kanssa.
- Oli upeata päästä jakamaan tuo fiilis oman perheen, ystävien sekä koko kaupungin kanssa. Halukkaat pääsivät koskemaan pokaalia ja napsimaan siitä kuvia. Myöhemmin siellä oli sitten vielä isot juhlat, jossa oli ihan bändi ja kaikkea muuta, joten se oli tosi todella hieno kokemus.
Katse lupaavaan horisonttiin
Mestaruuden jälkeinen runkosarja oli Bruinsille huima. Hivenen kankean aloituksen jälkeen joukkue löysi vireensä ja marssi pudotuspeleihin konferenssin toiselta sijalta ylittäen jälleen 100 pisteen rajapyykin. Monet uskoivat Bruinsin uusivan temppunsa, ja joukkuetta pidettiinkin ennakkosuosikkina mestaruustaistossa.
Henkilökohtaisella tasolla kausi oli Peverleylle kuitenkin hankala. Loukkaantumiset vaivasivat kanadalaishyökkääjää, ja hän joutuikin huilaamaan runkosarjassa yhteensä 25 ottelua. Paluu tuli kuitenkin hyvään paikkaan, ja mies pääsi auttamaan joukkuettaan pudotuspelitaistelussa.
- Viime kausi oli kyllä vaikeampi kuin muut. En ole ennen joutunut huilaamaan pitkää ajanjaksoa, ja tuolloin matkan varrelle sattui kaikennäköisiä vaivoja, joten poissa oleminen oli kova paikka. Se, että sain tehtyä paluun ennen pudotuspelejä ja pääsin taas playoffeissa pelaamaan, oli minulle hyvin tärkeää.
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Dale Hunterin luotsaama Washington Capitals. Monilla ei riittänyt uskoa Capitalsin mahdollisuuksiin, mutta Hunterin taisteleva joukko ruuvasi voiton Washingtoniin seitsemännessä osaottelussa jatkoajalla.
Mestaruuden sekä menestyksekkään runkosarjan jälkeen tuntui tappio monin verroin pahemmalta.
- Se oli kova pala purtavaksi. 2011 pelasimme ensimmäisellä kierroksella Canadiensia vastaan, ja tuolloin voitimme jatkoajalla. Seuraavana vuonna sitten hävisimme Capseille samassa paikassa seitsemännessä ottelussa.
- Emme olleet parhaimmillamme tuossa sarjassa, ja olisimme pystyneet paljon parempaan. Toki samalla Capitals pelasi varsin hyvin. Uskon, että jos olisimme voittaneet tuon ottelun, olisimme saaneet hyvän hengen päälle ja sen jälkeen meitä olisi ollut vaikea voittaa.
Tappiosta huolimatta Boston Bruinsilla kulkee hyvin. Joukkue on nuori, mutta samalla varsin kokenut. Puolustuksesta löytyy Zdeno Charan kaltainen johtajahahmo, kun taas hyökkäyksessä on Peverleyn lisäksi Patrice Bergeronin, Milan Lucicin sekä Tyler Sequinin kaltaisia pelimiehiä. Myös Rich näkee Bostonin tulevaisuuten hyvänä.
- Meillä on melko nuori joukkue vieläkin, ja jokainen pelaaja on kiinnitetty sopimukseen vielä muutamien kausien ajaksi. Joukkueenjohto selvästikin näkee, että pelaamme hyvin ja mahdollisuudet menestymiseen ovat hyvät.
Bruinsin ykkösmaalivahdin Tim Thomaksen toimet viime kauden aikana herättivät suurta keskustelua Pohjois-Amerikassa. Ensin mies kieltäytyi lähtemästä vierailulle Valkoiseen taloon Yhdysvaltain presidentin vieraaksi. Kauden lopulla maalivahti ei taas pitänyt siitä, että häntä kaupiteltiin muihin joukkueisiin, ja mies päättikin kuluttaa sopimuksensa viimeisen vuoden sapatin merkeissä.
Tuo sapattivuosi osui sopivasti NHL:n työsulkukaudelle, mutta suuri uskomus on, ettei Thomasta nähdä enää Bruinsin maalilla. Nyt vaikuttaakin siltä, että Tuukka Rask pääsee näyttämään osaamistaan vakituisena ykkösvahtina.
- Olemme todella onnekkaita, että meillä on Tuukan tasoinen maalivahti rivistössämme, jos Tim päättää, ettei enää pelaa, sillä Tuukka totisesti on jo ykkösmaalivahdin tasolla. Meillä on jo pitkään ollut kaksi ykkösmaalivahtia, ja Timin pelatessa meillä on aina ollut liigan paras ykkös- ja kakkosveskari.
- Tuukka on jo osoittanut, että hän on valmis pelaamaan. Hän on loistava maalivahti, jolla on edessään todella valoisa tulevaisuus, kunhan vain liiga jälleen starttaa, Peverley jatkaa.
Tuukka Raskista puhuttaessa oli sisäpiirin mieheltä kyseltävä lisätietoja tästä nuoresta maalivahdista. Suomessa Rask tunnetaan sellaisena hiljaisena ja rauhallisena yksilönä, mutta nähtävästi miehellä riittää myös tempperamenttia. AHL-liigasta tuttu tunteenpurkaus hävityn voittomaalikilpailun jälkeen aiheuttikin kotimaassa suurta hämmästystä.
Tiedusteltaessa Richiltä onko Rask Bostonissa sellainen kuin Suomessa luullaan, venyy kanadalaisen suupielet leveään hymyyn.
- Kyllähän tuo kuvailu täsmää häneen aika hyvin. Tuukka on minun hyvä ystäväni, ja hän todella on melko hiljainen tyyppi, mutta hän silti osaa huvitella.
- Kaikki ovat varmasti nähneet videolta, että Tuukalta löytyy myös tempperamenttia, ja hän onkin joskus heittänyt parit korttipöydät ympäri pelireissuilla. Hänen kanssaan on kuitenkin aina hauskaa, Peverley naurahtaa.
Lentelevät korttipöydät tai ei, on tilanne Bostonissa tällä hetkellä sen verran hyvä, että menestystä voi ilmaantua lähivuosina lisää. Kun yhdistää erään liigan tasapainoisimmista rostereista bostonilaiseen kovaan työntekoon, saadaan kasaan paketti, josta monet NHL:n toimitusjohtajista ovat kateellisia.
Mitään ei toki voi tapahtua kun pelejä ei pelata, mutta kun liiga pyörähtää jälleen käyntiin, on Bruins eräs niistä joukkueista, joita ei koskaan voi laskea ulos mestaruuskamppailusta. Saa siis nähdä, josko Rich Peverley pääsee nostelemaan tulevaisuudessa Stanley Cup -pokaalia toistamiseen.
