Ilves sai ensimmäiseen otteluun sellaisen alun kuin se halusi. Se pysyi pitkään HIFK:n mukana ja numerot säilyivät loppuun asti siedettävinä.
Tamperelaisten peli kaatui lauantaina hirveään määrään henkilökohtaisia virheitä. Omassa päässä ei voi pelata uhkarohkeasti ja yrittää hienoja läpisyöttöjä, vaan pelata peruspeliä, niin kiekottomana kuin kiekollisena. Kaksi nopeaa ja helppoa syöttöä on parempi kuin yksi nopea ja minne sattuu roiskittu avaus. Ilveksen pelaajat tekivät tukuittain amatöörimäisiä virheitä ensimmäisessä ottelussa, johtuiko se hermostuneisuudesta?
Toinen murheenkryyni on ylivoima. Ilveksen erikoistilannepelaaminen on tökkinyt pahemman kerran ja sillä on usein suunnattomia vaikeuksia saada kuvioita kuntoon. Kiekko saadaan helposti alueelle, mutta kun tilanne pitäisi rauhoittaa, ruvetaan hätäilemään ja hakemaan heti vetoa, oli paikka mikä hyvänsä.
HIFK:n pelitapa ei petä
HIFK pelaa hyvin pitkälti samalla pelitavalla kuin liigassakin. Se on sen vahva ase. Yksinkertaista ja tehokasta peliä. Kiekko toimitetaan aina maalille ja sinne ryntää monta punapaitaa. Väkisinkin kiekko menee välillä maaliin.
Välillä helsinkiläisjoukkue sortuu liialliseenkin hyökkäysintoiluun ja puolustuspelaaminen unohtuu. Edellisessä ottelussa Ilveksen pelaaja pääsi pariinkin kertaan vapaasti nousemaan HIFK:n maalille, mutta Dave Stathos maalilla veti pidemmän korren. Stathos olikin yksi HIFK:n sankareista ja häneen päin katseet kääntyvät maanantainakin. Jos Dave pelaa omalla tasollaan, ei Aravirran suojateilla pitäisi olla hädän päivää.
Ykkösketjut pimennossa
Etukäteen paljon puhuttiin molempien joukkueiden ykkösketjuista. Ykkösketjuista lauantaina vireessä olivatkin vain sentterit, sillä Raimo Helminen ja Brett Harkins olivat joukkueidensa parhaimmistoa. Sen sijaan laiturit molemmilla puolilla pettivät.
Vesa Viitakoski liikkuu kuin varjojen mailla. Ei syöttöjä omille, eikä ”Veskun” tavaramerkkeinä nähtyjä rynnistyksiä kiekon kanssa. Vain tehotonta puurtamista ja paljon virheitä. Viitakosken on syytä herätä henkiin, mikäli Ilves mielii jatkoon, sillä hänen tehottomuutensa heijastuu myös Raimo Helmisen ja Toni Dahlmanin otteisiin. Rikkoako ykkösketju vai ei, siinä pulma Sykoralle ja Jamalaiselle.
Joku on joskus väittänyt, että Kimmo Kuhta hyytyy aina tosipeleissä. Jos ensimmäisen ottelun katsoi, on tähän helppo yhtyä. Kuhdalla oli useita maalipaikkoja, mutta mies jäätyi ja oli muutenkin vaisu. Myöskään Timo Pärssinen ei ollut ihan parhaimmillaan.
Jos ykkösketjut olivat tehottomia, niin kakkosketjut sitten olivatkin rautaa, erityisesti niiden laitahyökkääjät. Roman Vopat ja Marko Luomala tekivät töitä ja loivat paikkoja, molemmat painoivat sata lasissa koko ajan. Molemmat joukkueet olivat selvästi panostaneet ykkösketjujen eliminoimiseen ja kakkosvitjoille jäi enemmän tilaa ja mahdollisuuksia.
Lisää fyysisyyttä?
Tästä ottelusarjasta odotettiin etukäteen fyysistä. Sitä saatiinkin ensimmäisessä ottelussa, kun mm. Jere Karalahti ja Timo Peltomaa tarjosivat taklauksia, jotka puhuttivat jälkikäteen paljon.
Maanantain otteluun Ilves saa täydennystä riveihinsä. Shayne Toporowski on kärsinyt ottelurangaistuksensa ja puolustukseen palaa kymppitilin täyttymisen takia huilannut Kaspars Astashenko. He tuovat mukanaan lisää voimaa ja fyysisyyttä Ilves-ryhmään. Pohjois-Amerikan farmikaukaloita kiertäneinä he myös tietävät miten pelata yksinkertaista peliä.
Peltomaan taklattua HIFK:n kapteenin Toni Söderholmin, kuumeni helsinkiläisten vaihtopenkki totaalisesti ja siellä mm. Roman Vopat ja Kim Hirschovits huutelivat Peltomaalle. Mielenkiintoista onkin nähdä onko ”Peltsi” helsinkiläisten silmätikkuna ja jos on, miten nuorempana railakkaista otteista tunnettu Peltomaa vastaa huutoon. Myös Söderholmin puuttuminen saattaa vaikuttaa suuntaan tai toiseen, joko HIFK haluaa näyttää, että pärjäävät ilman kapteeniaan tai sitten Ilves saa Söderholmin poisolosta henkisen yliotteen. Aika näyttää.