Olin lokakuisena iltana Raksilassa seuraamassa, kun Kärpät pöllytti tahmaista HIFK:ta lukemin 5−0. Jo silloin kotijoukkueessa oli huomattavissa jotakin erityistä. Ottelu oli kuin tuoreen ja kaksi viikkoa vanhan leivän vertaaminen keskenään; absurdi.
Kahdeksan tunnin junamatkan jälkeen silmäni olivat kierossa kuin paikallisen juopon katse aamuyöstä, mutta jäähallissa niitä kirkasti muukin kuin tuore kahvi.
Aneemisen HIFK:n lisäksi huomasin kentältä Kärppien huippuunsa hiotut syöttökuviot ja vastahyökkäykset. Myös viimeistely toimi. Juuri Juhamatti Aaltosen viimeistelemä 2−0-maali kertoi, että tämä joukkue olisi keväällä pitelemätön.
Ja niinhän se olikin.
Finaalisarja oli tiukkaa vääntöä puolin ja toisin, mistä kertoo jatkoajalle venynyt seitsemäs ottelu. Tappara oli ensimmäisissä otteluissa kiistatta parempi joukkue, mutta sitten oli pudotuspelien vaikeimman osan vuoro.
Nimittäin katkaisupelin.
Tappara taisteli pitkään mukana, mutta kirvesrintojen puolustajasta Johan Larssonista sisään mennyt kiekko oli joukkueelle liikaa. Kärpät painoi kaasua.
En ole yllättynyt, että Kärpät on liigahistorian ensimmäinen joukkue, joka nousee 3−1-tappioasemasta mestaruuteen. Oululaisten peli oli kunnossa jo alkusyksystä. Varsinaisia suvantovaiheita joukkueelle ei kauden mittaan tullut.
Lauri Marjamäki piti joukkuettaan sopivan löysässä talutushihnassa. Tappion hetkellä kärppäleirissä jaksettiin uskoa kauden jatkumiseen, eikä miltään taholta tullut liikaa paineita. Toki mestaruutta odotettiin, mutta Kärpät ei ottanut vaateista liian suurta taakkaa, Raksilassa katsottiin ottelu kerrallaan.
En vähättele Jukka Rautakorpea, mutta Tampereella oli kuitenkin valtavat paineet menestyä. Hakametsään hankittiin huikeita pelaajia, ja joukkuetta vahvistettiin kauden mittaan täsmähankinnoilla. Viime kauden hopean odotettiin kirkastuvan kullaksi.
Kärpät onnistui säilyttämään pelissään sen hyvän, mikä oli jo syksyllä nähtävissä. Jos Oulussa olisi pudottu huikeasta syksystä joulutauon jälkeen hyiseen Perämereen, nostaisi Tappara nyt pokaalia. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Tämä pokaali kuuluu Kärpille.
