Mielipide

Holland kangistuu jälleen kaavoihin

NHL / Kolumni
Detroit Red Wingsin kaksijakoinen kausi toi esille entistä paremmin niin joukkueen heikkoudet kuin vahvuudetkin. Nyt kesällä katseet ovat kääntyneet jälleen tiukasti Ken Hollandiin; onko punasiipien tarinassa vielä sama juoni kuin jo useampana kautena aiemminkin.

Red Wingsin ja Ken Hollandin tavaramerkit ovat selkeät. Vahva osaaminen varaustilaisuuksissa johtaa pitkäjänteiseen omien nuorukaisten kehittämiseen NHL-tasolle. Ne paikat, joita tiukan seulan läpi ylös nousseet nuorukaiset eivät täytä, jää jo vuosia kiekkoareenoita kolunneille kasvoille, jotka Holland kosiskelee leiriinsä vapaiden agenttien markkinoilta.

Toistaiseksi strategia on tuottanut 23 peräkkäistä pudotuspelipaikkaa. Ajat kuitenkin muuttuvat, ja kuuden vuoden takainen Stanley Cup -mestaruus on kaiken aikaa kauempana.

Joukkueen tuulettamisen on tarkoitettava muutakin kuin "krisdraperien" siirtämistä kaukalosta toimistoon

Kansantaloustieteessä opetetaan, että vaihdanta kannattaa aina. Holland lienee eri mieltä. Joukkue on tehnyt 2010-luvulla yhdeksän pelaaja- tai varausvuorokauppaa. Vertailun vuoksi hallitsevan Stanley Cup –mestarin Los Angeles Kingsin lukema samalta ajankohdalta on 28. Esimerkiksi Boston Bruins pistää vielä paremmaksi 29 ja Chicago Blackhawks 36 vaihtokaupalla.

Holland yritti jälleen olla ainakin näennäisesti aktiivinen vapiden agenttien markkinoilla, mutta yritykseksi se jäikin. Tarjouskilpailut Dan Boylesta ja Matt Niskasesta jättivät käteen vain surullisen mielen. Yhteydenotto muihin seuroihin ei ole silti vieläkään Hollandia kiinnostanut.

Menneellä kaudella niin Tomas Tatar kuin Gustav Nyquistkin löivät itsensä läpi taalaliigassa. Samalla Teemu Pulkkinen ja Tomas Jurco ottivat askeleen lähemmäs vakituista pukukoppipaikkaa Joe Louis Arenalla. Organisaation pelaajatehdas osoitti siis olevansa yhä tehokas ja luotettava.

NHL:n pudotuspeleissä kyseisen koneiston yksipuolisuus nosti kuitenkin päätään. Vaikka 4-1-tappio Bruinsille ei ollut suuri pettymys, vaan lähinnä silkkaa realismia, paljasti viiden ottelun sarja yhä selkeämmin punasiipien akilleen kantapään. Pavel Datsjuk voitti ensimmäisen ottelun lähes yksinään, mutta taistelu Bostonin tuulimyllyjä vastaan oli jopa taikurille liian kova koulu, kun taitavien nuorukaisten puhti ei ollut lähelläkään pudotuspelien vaatimustasoa.

Samaan aikaan Mikael Samuelsson ja Todd Bertuzzi muistelivat katsomossa omia ensiaskeliaan pudotuspelijäille. Silti kaksikko söi yli 5 miljonaa dollaria joukkueen kokonaispalkoista. Juuri siinä piilevät syyt, jotka pakottavat Hollandin ja koko Red Wingsin organisaation harkitsemaan toimintasuunnitelman päivittämistä. Viimeisten eläkerahojen maksaminen danielclearyille on vihdoin loputtava. Joukkueen tuulettamisen on tarkoitettava muutakin kuin krisdraperien siirtämistä kaukalosta toimistoon.

Skenaarion pysyessä muuttumattomana voidaan vain toivoa ihannetilannetta, jossa kaudella 2018-2019 punasiipien hyökkääjäkaksikko Teemu Pulkkinen – Anthony Mantha taistelevat pistepörssin voitosta. Petr Mrazek kuuluu liigan voittavimpiin maalivahteihin, ja Danny DeKayser nostaa osinkojaan huimalla vauhdilla Norris Trophy -spekulaatioissa. Ja aina joukkueen voittaessa Pavel Datsjuk ja Henrik Zetterberg tuulettavat – yhdessä muun toimistoväen kanssa.

Jos Holland haluaa kuitenkin rakentaa joukkueen, joka rakentuu vielä toistaiseksi liigan kärkihyökkääjiin lukeutuvien Datsjukin ja Zetterbergin ympärille ja jonka tavoite on muutakin kuin pudotuspeliputken ylläpitäminen, on hänen päivitettävä puhelinluettelonsa nykypäivään. Vapaiden agenttien markkinoilta voi saada vahvistuksia, mutta Stanley Cupin arvoista joukkuetta rakennettaessa on oltava valmis riskeihin. Jokaista voittavaa palasta ei voi saada ilmaiseksi tai, kuten Niskasen ja Boylen tapaukset osoittivat, välttämättä edes kovalla rahalla.

Mikäli taas ykkösprioriteettina on pitkän tähtäimen suunnitelma, johon esimerkiksi yliopistokiekkoa pelaavan Dylan Larkinin varaaminen viittaa, on Daniel Alfredssonin tai David Legwandin tapaisten ikämiesten hankkiminen yhtä tyhjän kanssa. Kyseisen ristiriidan saattelemana menestys Detroitissa tulee vielä pitkään olemaan tasoa "ihan hyvä".

Kun palkkakatto otettiin käyttöön NHL:ssä, murskattiin mahdollisuudet liigan monopoleihin ja kartelleihin. Syntyivät terveen kilpailun markkinat. Siellä ei enää menestytä puhtaalla omavaraisuudella. Ei edes Detroit Red Wings.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös