Yritteliäisyys ja taistelu ovat sympaattisia arvoja, mutta eivät tuo onnea maalinteon kaltaisessa tulosurheilussa.
Tampereen Ilves piti hallussaan kaivattua pudotuspelipaikkaa viime keväänä, kunnes viimeinen runkosarjakierros murensi unelmat. Ilves hävisi keväällä kaikki tärkeät kamppailut ja näytti suoraan sanottuna aseettomalta.
Ilveksen kesän hankinnat eivät kieli ruudin merkittävästä kuivumisesta. Michael Keränen oli liigakauden kirkkain tähti ja Kai Kantolakin tykitti ykkösketjun vasemmassa laidassa kunnioitettavat 19 häkkiä. Missä ovat mitat täyttävät paikkaajat?
Ilves hankki kesällä hyökkäykseensä pääosin muissa joukkueissa roolipelaajina raataneita hyökkääjiä. Ilves ja sen hallitsema pelaajabudjetti ei houkuttele montaa pistenikkaria Tampereelle. Tämä on Ilveksen tulevan kauden maalinteko-ongelmien perimmäinen syy.
Joonas Korpisalo on kaikessa hiljaisuudessa kasvanut liigatorjujien eliitin porteille ja päävalmentaja Tuomas Tuokkola kyllä loihtii Ilvekselle tiiviin viisikkopuolustuksen nykyisilläkin palasilla. Maaleja ei kuitenkaan synny ilman suoranaisia ihmeitä.
Ilves-hyökkäyksen potentiaalisin pelaaja on piskuinen Teemu Rautiainen. HPK:sta tullut Rautiainen saa ison roolin ja rikkookin naurettavan helposti aiemman piste-ennätyksensä liigatasolla (18), mutta itse vierastan ajatusta, että liigajoukkueen yksinäinen tähtihyökkääjä on todella pienikokoinen kikkailija. Alle 170-senttinen pelaaja joutuu koville keväällä tuomarilinjan löystyessä.
Ilveksen seuraaviksi kärkihyökkääjiksi odotetaan Sami Sandellia ja Alexander Ruuttua. Sandell pelasi hyvän kauden juurikin Keräsen vierellä ennen loukkaantumisiaan. Kestääkö kroppa vieläkään? Ruuttu taas on läpimurtonsa kynnyksellä. Alle 30 pisteen kausi olisi valtava pettymys vuoden 2011 NHL-varaustilaisuuden kakkoskierroksen pelaajalle.
Muista hyökkääjistä Joonas Riekkinen ja Turo Asplund muodostavat hyvän leveyssentterikaksikon ja Antti Tyrväinen nousee gooniroolinsa ikeestä ykkösvitjaan pelin kulkiessa.
Toinen ykköskenttään kaavailtu laituri on Leksandista hankittu Mark Hurtubise. Ulkomaalaisvahvistuksen tulee tuottaa merkintöjä tulossarakkeeseen tasaisesti, mutta Hurtubise ei ole osoittanut harjoituspeleissä minkäänlaisia merkkejä tästä. Kannattaako Ilveksen maksaa ulkomaalaisvahvistukselle kuuluvaa rahasäkkiä kelvollisesta yleispelaamisesta?
Tuokkolan pelisysteemi perustuu nopeaan ylöspäin pelaamiseen, kiekon rivakkaan siirtelyyn ja riittävään kylmäpäisyyteen maalipaikoissa. Hyökkäyskalusto huutaisi vielä yhtä michaelkerästä onnistuakseen systeemin toteuttamisessa pudotuspelijoukkueen tasolla.
Yritteliäisyys ja taistelu ovat sympaattisia arvoja, mutta eivät tuo onnea maalinteon kaltaisessa tulosurheilussa. Roolipelaajien ja nuorukaisten siirtäminen isoon rooliin on lääke tähän kerran tuhannesta.
Ilman poikkeuksellisen tuhtia määrää läpimurtoja tai yhtä ykköskorin hankintaa Ilves törmää tähän viimeistään keväällä.
