Montreal Canadiens ajoi vuoristorataa kaudella 2013-2014. Vaikka runkosarja sujui pisteiden valossa mallikkaasti, ei kausi sujunut yhtä hyvin kokonaisuutena. Canadiens aloitti pelillisesti ja tilastollisesti ailahdellen, ja joulu-tammikuussa joukkue ui niin syvissä vesissä, että päävalmentaja Michel Therrienin povattiin viettävän viimeisiä hetkiään Canadiensin penkin takana.

Canadiens selviytyi kuitenkin divisioonastaan kolmantena pudotuspeleihin, joissa se eteni aina konferenssifinaaleihin. Siellä tie tyssäsi NY Rangersia vastaan, kun Carey Price loukkaantui ensimmäisessä ottelussa. Vaikka Rangers oli kaikilla mittareilla parempi, kuvaavaa on, että Canadiensin taival päättyi nimenomaan ilman Pricea. Hän oli kauden synkimpinä hetkinä torjunut voittoja, vaikka muun joukkueen peli oli ajoittain katastrofaalista.

Canadiens luopui johtajistaan

Kesän aikana Canadiens menetti kaksi tärkeää johtajaansa, kun Canadiensin toimitusjohtaja Marc Bergevin myi puolustaja Josh Gorgesin värikkäiden vaiheiden jälkeen Buffalo Sabresiin ja jätti tarjoamatta jatkopaperia kapteeni Brian Giontalle. Lisäksi siirtotakarajalla hankittu ja maalintekotaitoa tuonut Thomas Vanek siirtyi vapaana agenttina Minnesota Wildiin. Puolustaja Douglas Murraylle ja hyökkääjä Ryan Whitelle ei kauden päätteeksi tarjottu enää jatkoa.

Tulopuolella on neljä päähankintaa. Bergevin kauppasi Therrienin suunnitelmiin sopimattoman taitohyökkääjä Daniel Brièren Coloradoon vaihdossa rooliinsa tyytymättömään hyökkääjä P.A. Parenteauun. Neljännen ketjun sentteriksi kaavailtu Manny Malhotra ja puolustaja Tom Gilbert uivat vapailta markkinoilta Canadiensin haaviin. Lisäksi Canadiens onnistui saamaan riveihinsä myöhään kukkaan puhjenneen 22-vuotiaan Jiri Sekacin, joka oli niin ikään vapaa agentti.

Canadiensin tulevaisuuden kannalta tärkeää oli kuitenkin se, että Bergevin onnistui tekemään pitkän, 8-vuotisen sopimuksen joukkueen tärkeimmän yksittäisen kenttäpelaajan, eli puolustaja P.K. Subbanin kanssa.

Tätä Canadiens odottaa nuorilta pelaajiltaan, kuten Brendan Gallagheriltä ja Alex Galchenyukilta.

Kuva © Getty Images

Nuoriso on vasta puhkeamassa kukkaan

Canadiens on vielä kehittyvä (lähi)tulevaisuuden joukkue, jonka runkopelaajat ovat verrattain nuoria tai jopa erittäin nuoria. Esimerkiksi kolmatta kauttaan aloittava Alex Galchenyuk on vasta 20-vuotias, ja hän on vielä vuosien päässä pelillisestä huipustaan. Suuri osa joukkueen runkopelaajista, mukaan lukien joukkueen tähdet Carey Price, P.K. Subban ja Max Pacioretty, mahtuvat ikähaarukkaan 20–27. Jos he jatkavat kehittymistään, Canadiensillä on tiedossa mukavat ajat.

Viime vuosien varauksista on kasvamassa NHL-mitat täyttäviä pelaajia, minkä vuoksi joukkueesta löytyy sellaista syvyyttä, jota sillä ei ole pitkään aikaan ollut. Harjoitusleirillä Therrien karsi pelaajamäärän nopeasti pieneksi, mutta silti lopullisen NHL-joukkueen päättäminen on hänen mukaansa ollut tänä vuonna erityisen kinkkistä. Muun muassa 20-vuotias ruotsalaishyökkääjä Jacob de la Rose ja 21-vuotias puolustaja Darren Dietz ovat ihastuttaneet otteillaan.

Yksi Canadiensin vahvuuksista on itsestään selvästikin yksi maailman parhaista maalivahdeista, eli Carey Price. Hän pelasi viime kaudella uransa parhaan kauden. Vaikka Canadiens on seilannut eteenpäin, Price joutuu edelleen kantamaan joukkuetta liiankin kanssa. Hän on kuitenkin osoittanut kykenevänsä vastaamaan huutoon – eleettömästi ja varmasti.

Puolustus edelleen heikko kohta

Vaikka Canadiensillä on leveyttä, sen hyökkäyksestä puuttuu todellinen tähtiaines. Pacioretty on oivallinen vaikkakin ailahteleva maalintekijä, mutta hänen lisäksi kolme ensimmäistä ketjua täyttyvät melko tasapaksuista pelaajista. He ovat hyviä, vaaditut tehtävät täyttäviä hyökkääjiä, mutta he eivät loista. Sen vuoksi siirtotakarajalla hankittu laina Thomas Vanek osoittautui viime kaudella tärkeäksi vahvistukseksi, mutta hän on nyt poissa. Muun muassa Galchenyukilla on nyt mahdollisuus kasvaa suurempaan rooliin.

Canadiensin puolustus Subbanin ja Andrei Markovin johdolla on kiekollisesti taitava, mutta puolustuksellisesti joukkueen alakerta ei ole liigan kärkijoukkueiden tasolla. Sieltä puuttuvat vahvat, vankat ja ilkeät puolustavat puolustajat, jotka antaisivat vastapainon Subbanin hyökkäysinnolle ja jotka todella suojelisivat Canadiens-maalia. Aleksei Jemelin ja potentiaalisesti Jarred Tinordi tuovat taklausvoimaa, mutta ovat kuitenkin puolustuksellisesti epävarmoja.

Joukkueen suurin heikkous saattanee kuitenkin löytyä penkin takaa. Päävalmentaja Therrien yrittää saada pelaajamateriaalistaan jotain mitä se ei ole: ryhmän raskaan työn raatajia. Viime kaudella joukkue romahti tilastollisesti pahemmin kuin mitä lopputulos antaa ymmärtää, kun Therrien ohjeisti joukkonsa pitkä päätyyn ja perään –jääkiekkoon ja passiiviseen karvauspeliin. Tämä vie terän vikkelästä ja hyvin liikkuvasta pelaajamateriaalista.

NHL-toimituksen arvio: Puutteistaan ja vioistaan huolimatta Montreal Canadiens yltää kaudella 2014–2015 kutakuinkin samaan kuin viime kaudellakin. Price, Subban ja tasainen hyökkäyskalusto riittävät Atlantin divisioonan viimeiseen suoraan pudotuspelipaikkaan.