Tällä kertaa Piippuhyllyllä Mestis-maailman ihmeellisyyksiä ihmettelevät vakiojäsenistä Mestis-toimituspäällikkö Leo Runsas ja Vantaan toimituksen Mikko Roivas. Vieraaksi pöydän ääreen tupsahtaa Heinolan toimituksesta nuori kollega Miska Miettinen.
1.erä: Mestis-viikon puhuttavimpiin aiheisiin lukeutui kokeneen Jari Viuhkolan liittyminen Kajaanin Hokin vahvuuteen. Onko loukkaantumisista kärsineellä hyökkääjällä vielä annettavaa Mestis-peleihin vai voiko hänet laskea jo menneen talven lumiksi?
Leo Runsas: Jari Viuhkola on 34-vuotias, joten sinällään pelivuosia on vielä edessä. Tosiasia on myös se, että jos katsoo miehen vammahistoriaa, on se karua luettavaa. Joka kaudella on ollut enemmän tai vähemmän poissaoloja ja kausi 2010-2011 jäi kokonaan pelaamatta.
Viuhkola on kuitenkin niin laadukas sentteri jo perustasoltaan, että hyökkääjän on Mestis-tasolla mahdollista suorastaan dominoida, mikäli peli ja kunto asettuvat kohdilleen. Ja eivätköhän ne portit isompiinkin sarjoihin ole edelleen raollaan.
Miska Miettinen: Kaksinkertaisella MM-mitalistilla on todellakin vielä annettavaa Mestis-tasolla. Keskiviikkona Viuhkola pelasi Niko Saarepään ja Niklas Näpin sentterinä kakkosketjussa. Peliaika Jarilla oli reilut 18 minuuttia, se vaikutti melko sopivalta.
Viuhkola tuo todella nuoreen joukkueeseen tarvittavaa kokemusta, joka on ehdottomasti hyvä asia Hokille. Vaikka kajaanilaiset ovat keränneet viime aikoina pisteitä varsin väkevästi, ei Viuhkolan pelillistä lisää voi vähätellä yhtään.
Mikko Roivas: Mielestäni Viuhkolalla on vielä paljon annettavaa Mestikselle ja Liigalle. Loukkaantumiset kuuluvat jääkiekkoon ja on aina pidettävä mahdollisena, että ura jääkiekkoilijana saattaa olla ohi lopullisesti. Viuhkolan tapauksessa taitaa olla onni onnettomuudessa, että mies on tervehtynyt edes jonkinlaiseen pelikuntoon.
Hokille tällainen mahdollisuus lisätä pistetiliä runkosarjassa on hyvä. Samalla kokenut kehäkettu innostaa nuoria tulokkaita ja koko joukkuetta pelaamaan paremmin. Tullessaan Hokkiin hän on pelannut hyökkääjistä kaikkein eniten.
2.erä: Lempäälässä koettiin kovia menetyksiä pelaajarintamalla, kun joukkueen parhaat pistemiehet Miikka Männikkö ja Henri Tuominen lähtivät uusiin maisemiin. Oliko kaksikon lähtö viimeinen naula neljän ottelun tappioputkeen ajautuneen joukkueen pudotuspelimahdollisuuksille?
MM: LeKi on ollut kieltämättä täysin ykkösketjun Toni Kallela-Henri Tuominen-Miikka Männikkö varassa. Heinolassa pelin nähneenä kyseinen trio pyöritti Peliittoja miten tahtoi. Männikkö oli sellainen liideri, jonka lähtö tekee kipeää.
Tuominen ja Männikkö tekivät syksyn aikana yhteensä 47 tehopistettä ja 18 maalia. Veikkaan silti, että LeKi menee pudotuspeleihin ja veikkaan SaPKon ja KeuPan jäävän rannalle kevään ratkaisupeleistä.
MR: Uskoisin kuitenkin, että LeKillä on hyvät mahdollisuudet nousta pudotuspeleihin. Joukkue on tällä hetkellä seitsemäntenä, mutta toiseksi viimeiseksi joutuminen on pisteen päässä. Tuonkaltaisten pelaajien menettäminen koskee koko joukkuetta, pukukoppielämää ja uusia suunnitelmia.
−Tämä vain on arkirealismia Mestiksen pikkuseuroissa.
LeKi kuuluu siihen keskikastiin, joilla on mahdollisuudet kevään tärkeisiin peleihin. Tietysti vastaan saattaa tulla sarjaykkönen tai sarjakakkonen. Sen ylemmäksi en joukkuetta kuitenkaan arvioi.
LR: Tässä kävi juuri sillä tavalla kuin niin monena kautena ennenkin. LeKi hankkii kauden alussa nimekkäämpiäkin pelaajia ottelukohtaisilla sopimuksilla ja he jatkavat matkaansa ennemmin tai myöhemmin, kun saavat vakituisemmat sopimukset muualta.
Tämä kuvio on hyödyllinen sekä Kisalle että pelaajille, mutta rassaa varmasti myös kumpaakin osapuolta. Lempääläiset saavat aina etsiä uusia pelaajia ja se ei ole aina helppoa. Pelaajat joutuvat olemaan aktiivisia seuranetsinnässään olemassa olevasta sopimuksesta huolimatta. Tämä vain on arkirealismia Mestiksen pikkuseuroissa.
Uskon ja toivon hartaasti, että LeKi saa kursittua tehoja kasaan nykyisestä miehistöstään. Taannoin pois lähtenyt Antti Hildén olisi sittenkin voinut olla käyttökelpoinen palikka. Nyt Kisa tukeutuu nuoriin lainapelaajiin, kuten Patrik Laineeseen ja Kallelaan ja toivoo yleistä tasonnostoa. Esimerkiksi Olli Henrikssonia kannattaa seurata, miehessä on potentiaalia.
3.erä: Kouvolassa on jo ensi kauden valmennustiimi kasassa, kun seura ilmoitti Petri Mattilan jatkavan joukkueen peräsimessä myös Liigassa. Millaisia tuntemuksia valinta herätti?
MM: Mielestäni Petri Mattilan valinta KooKoon peräsimeen oli jopa odotettu. Hän on Jukka Kuusivuoren kanssa tehnyt jo pidemmän aikaa yhteistyötä. Kaksikko vaikuttaa tuntevan toisensa kuin omat taskunsa, mikä on tietysti valtaisa etu.
Tällä kaudella määrätietoisen kaksikon jälki on ollut kouvolalaisten valmentajakaksikkona oikein hyvää. Toki ensimmäisen liigakauden valmentajana aloittavalla Mattilalla tulee olemaan tiukka paikka siitä lähtien, kun KooKoo ensimmäisen kerran liigakiekkoon koskee ensi syksynä.
MR: Mattila on tiukka mies. Lehdistötilaisuuksissa mies on ollut kuin jääkalikka. KooKoo tarvitsee Mattilan tapaisia valmentajia. On kuitenkin muistettava, että Liiga on aivan eri asia kuin Mestis. KooKoolla on tosin hyviä ja tehokkaita hyökkääjiä, kuten Aki Kangasmäki (30 peliä, tehopisteet 9+20) ja Juuso Rajala (29 peliä, pisteet 7+21).
KooKoo säästää, kun ei tarvitse etsiä uusia käskyttäjiä. Liiga-kauteen on helpompi lähteä pitempiaikaisen valmentajan kanssa, eikä tarvitse suunnitella sapluunoja uudelleen.
LR: Mattila tulee olemaan mielenkiintoinen tuttavuus Liiga-tasolla. Mieshän on ehtinyt toimia Tapparassa yhden kauden apuvalmentajana ja yhden kauden päävalmentajana. Jälkimmäinen pesti loppui kuitenkin lyhyeen Mattilan irtisanouduttua kauden alla tehtävästään.
Tämän jälkeen mies on kuitenkin toiminut viisi kautta apu- ja päävalmentajan rooleissa Mestiksessä sekä KooKoossa että Hokissa. Pohjat ovat siis kyllä kunnossa, eikä Mattila missään nimessä huono valmentaja ole, kuten KooKoonkin tulokset tältä kaudelta osoittavat.
Koko organisaatiolla on kuitenkin edessään suuret haasteet Liigaan siirryttäessä. Joukkueen ja taustajoukkojen kasaaminen ovat vielä kovin kesken ja Sportin taipaleen kaltainen kuoppainen tie on vielä kuljettava. Kouvolassa kuitenkaan tuskin lähdetään soitellen sotaan, eivätköhän Sportin tämän kauden haasteet ole jo opettaneet erinäisiä asioita.
Jatkoaika: Viikon topit ja flopit?
MR: Viikon toppi on jotakuinkin Kiekko-Vantaan nousujohteinen peliesitys. Viimeisistä neljästä kotiottelusta lohipaidoille on kertynyt kaksi voittoa ja kaksi tappiota. Ja huomattakoon, että maaliero noista peleistä oli 4-4. Joukkoon mahtuu jopa kaksi nollapeliä.
Viikon flopit puhuttavat yli koko Suomen. Mistä saada jääkiekkokansa liikkeelle ja hallille kannustamaan omiansa voittojen tielle. Kiekko-Vantaan kotiotteluissa on suurin piirtein 400-500 katsojaa, kun hallin kapasiteetti on 2004. Keskimääräinen katsoja on empiirisen tutkimisen perusteella suhteellisen vanha, eläkeläinen, junioripelaaja tai jokunen tuulipukukansaa iltakävelyllä.
MM: Mestis-viikon toppi löytyy Heinolasta - tämä kuulostaa tietysti aika kummalliselta. Peliittojen perjantainen nousu SaPKoa vastaan 0-3-tilanteesta 5-3-voittoon oli kuitenkin ilmiömäinen suoritus. Heinolalaisilla oli allaan viiden ottelun tappioputki, mutta kolmannen erän kiri oli upeaa katseltavaa.
Pelaajien tuuletuksista ja elkeistä pystyi havaitsemaan sen, että nyt teki hyvää. Synkän putken aikana niin pääkäskijä Lauri Merikivi kuin koko joukkue sekä yleisö vaikutti jo siltä, että kausi alkaa olla paketissa. SaPKo-kiri saattaa saada aikaiseksi mitä vaikutteita tahansa - Peliitoilla on ollut kuitenkin hyvä peli-ilme, yritys ja draivi päällä jatkuvasti.
Floppi puolestaan on Jukurit, joka on nyt jo kolmen ottelun tappioputkessa. Pistemenetyksistä huolimatta mikkeläismiehistö pitää selkeästi hallussaan kakkossijaa.
Toisaalta KooKoo pääsi karkamaan piikkipaikalla voittamalla joukkueiden keskinäisen ottelun Mikkelissä 2-1. Tuossa kamppailussa Jukurit oli varsin tehoton, sillä se sai lauottua Frederic Cloutierin maalia kohti peräti 31 laukausta.
Myös Turussa pelatun TUTO-mittelön tappio oli karvas. Jukurit menetti kaksi kertaa maalin johtonsa. Joukkue on pelillisesti kieltämättä Mestiksen parhaimpia, mutta mennyt viikko oli silti murheellinen pisteiden valossa. Toki viime kauden hopeajoukkuetta ei sovi lytätä sen enempää, sillä kaikille tulee jossain vaiheessa runkosarjaa heikkoja hetkiä. Silti pisteet olisivat olleet tarpeen.
LR: Yksi viikon topeista oli kyllä kanssa mielestäni sarjan hännänhuippujen onnistuminen. Peliitat katkaisi tappioputkensa ja KeuPa nappasi kaksi voittoa. Tällaiset tekevät hyvää sarjatilanteelle, varsinkin Peliitoille, jolla alkoi olla jo aika ahdistava tilanne.
Viikon floppi löytyy Lempäälästä. LeKi ei ole kyennyt tokenemaan kahden parhaan pistemiehensä menetyksestä ja kuluneella viikolla tuli kolme tappiota yhteislukemin 4-11. Nyt tarvittaisiin äkkiä uusia vastuunkantajia.