Huhtikuun haastattelussa Juha Kiilholma kiitteli tuttuun ympäristöön palaamista ja harmitteli sitä, että hän joutui sivusta katsomaan toisten finaaleja.
Ässien ensimmäiset jäätreenit ajoittuivat niin, että puolivälieriin HPK:n kanssa jäänyt porilaishyökkääjäkin ehti mukaan touhuun.
Syyskausi lähti kuitenkin liikkeelle selvästi alle kaikkien odotusten. Edellisen kauden perusteella huiman loppukirin saavuttaneen joukkueen ykkössentteriltä vaadittiin nähtyä enemmän.
Porilaiseen tyyliin julkinen palautekin oli kärkevää. Kentällä oli havaittavissa, että suhteellisen kokenut hyökkääjä ei nauttinut tilanteesta ollenkaan.
Lokakuun loppu oli mennä jo toivottomuuden puolelle. Rauman-pelissä Kiilholman avausmaalin ja pelin sinetöivän 1−3-osuman vei edeltävästä tilanteesta vihelletty kiinnipitäminen. Lukko nousi tasoihin ylivoimalla, kun Kiilholman purkukiekko lipsahti yli laidan täysin paineettomassa tilanteessa.
Lopulta raumalaiset veivät myös voittomaalikilpailun nimiinsä.
Paljon syvemmin ei voi sielua raadella joukkuelajissa. Tunteen täytyy olla kauhea, jos pelaajan tekeminen alkaa olla lähes haitaksi joukkueelle.
Kokeneen pelaajan ero junioriin pitäisi olla juuri tässä, että heikkona hetkenä kokenut kehäkettu on näkymätön, mutta ei turmele joukkueensa pelaamista. Juniorit voivat välillä höntyilläkin.
Lokakuussa Ässien kolmannet erät kääntyivät systemaattisesti tappioiksi, eikä loputon viime minuuttien jäähyily ainakaan helpottanut tilannetta. Myös Kiilholma istui niitä rangaistuksia toisenkin kerran.
Lukko-pelin jälkeinen päivä palkitsi jo sitkeydestä. Kai Suikkasen viimeisessä TPS-ottelussa ei ollut enää perusteita maalin hylkäämiselle, ja apina lähes rikkoi jään pudotessaan Kiilholman selästä.
Marras- ja joulukuu olivat jo positiivisia, mutta tammikuussa peli sitten napsahti uomiinsa. Mike Hedden muodosti toimivan tutkaparin ässäkasvatin kanssa, ja välillä kaksikko osui silloinkin, kun sen ei pitänyt olla enää mahdollista.
Loukkaantumiskierre on muovannut Padan kokoonpanoja ja Heddenkin on siirtynyt ykkösketjuun, mutta tällä hetkellä Kiilholman pelaamiseen voi luottaa.
Itseluottamuksen huomaa kentällä, sillä monet pienetkin asiat menevät juuri nyt oikein. Takakarvaukset, syötönkatkot ja muut vastaavat.
Kiilholmalla on osansa myös siinä, että Ässien alivoima oli pitkään sarjan parasta. Tällä hetkellä Tappara on noin puolen prosenttiyksikön karkumatkalla, molemmat joukkueet ovat kuitenkin omalla prosenttiluvullaan.
Mahtaa olla hienoa ässäkasvattina onnistua kotiyleisön edessä lähes illasta toiseen. Porilainen on sittenkin onnellisimmillaan Porissa.
