Tappara ja HIFK kohtasivat edellisen kerran pudotuspeleissä keväällä 2013. Tuolloin Tappara raivasi tiensä jatkoon, mutta menetti kaksi avainpelaajaansa kovaotteisissa taistoissa.
Helsinkiläiset pelasivat runkosarjan lopun ja villi kortti -kierroksen ilman ykkösmaalivahtiaan Ville Hussoa. Nuorten maailmanmestaria ei ole tolppien välissä kuitenkaan kaivattu, kun Kevin Lankinen on pelannut upeasti suurissa saappaissa.
HIFK:n loukkaantumishuolet eivät jääneet edes tähän. Ensimmäisessä villi kortti -kierroksen ottelussa Ilvestä vastaan keskushyökkääjät Corey Elkins ja Thomas Nykopp joutuivat poistumaan kaukalosta kesken pelin.
Miesten pelikunto on toistaiseksi arvoitus. Varsinkin Elkinsin juonikkuus olisi hyökkäyspäässä tarpeen.
Tappara pääsee pudotuspeleihin parhaalla miehistöllä ja viikon levänneenä. Runkosarjan viimeisissä peleissä kirvesrinnoilla oli vaikeuksia päästä peliin mukaan alusta asti. Pudotuspeleissä kurssin kääntäminen ei välttämättä ole yhtä helppoa.
Syttyminen pudotuspeleihin ei pitäisi olla haaste − varsinkaan kokeneelle joukkueelle, joka metsästää mestaruutta kahden peräkkäisen hopean jälkeen. HIFK:lla on kuitenkin pelituntumassa etulyöntiasema ja yllätysiskun paikka.
Maalivahtipelillä ja erikoistilanteilla on aina keskeinen merkitys jääkiekko-ottelun ratkaisussa. Pudotuspeleissä nämä vielä korostuvat.
Tapparan Juha Metsola oli runkosarjassa totutun hyvä. Pudotuspeleissä erotellaan jyvät akanoista, ihan hyvät maalivahdit loistavista. HIFK:n Lankinenkin on tasonsa osoittanut. Riittääkö se, kun vastus kovenee?
Kotijoukkueen hyökkäyksen johtotähti on toisen peräkkäisen maalikuninkuuden voittanut Olli Palola. Ylivoimalla vetopaikkoja haetaan Palolan lisäksi siniviivaan Teemu Aallolle. Tasakentällisinkin Tapparalla riittää ratkaisijoita kolmeen ketjuun.
HIFK:n hyökkäyksessä kovimmat odotukset kohdistuvat Teemu Ramstedtiin ja Tomas Zaborskyyn. Puolustajista ainakin Toni Söderholm ja Lauri Taipalus ovat näkyvässä roolissa molemmissa päissä kenttää.