Analyysi: Pelicans jäljessä jokaisella osa-alueella

LIIGA / Artikkeli
Tommi Taimen viimeistelemä ottelun avausmaali oli hyvä esimerkki HIFK:n suoraviivaisesta hyökkäyspelistä.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com
Puolivälieräsarja HIFK:n ja Pelicansin välillä alkoi Helsingin jäähallissa kotijoukkueen näytöksellä. Pelicansin sekava oman alueen puolustuspelaaminen ja HIFK:n vahva suorahyökkäyspelaaminen ratkaisivat voiton punapaidoille.

Pelicansin pelaaminen oli lähinnä selviytymistä kaksi ensimmäistä erää. HIFK tuli otteluun tutulla intensiteetillään, hallitsi pelin jokaista osa-aluetta ja otti ohjat käsiinsä. 

HIFK esitti jälleen useaan otteeseen dynaamista suorahyökkäyspelaamistaan. Ottelun avausmaali oli siitä oiva esimerkki: nopea avaus vauhtiin Joonas Raskille, kuljetus alueelle ja kakkosaallosta Tommi Taimi mukaan. Pelicans ei millään osannut ennakoida puolustajan nousua, ja siksi painoton puoli jäi tilanteessa täysin vapaaksi.

Corey Elkinsin maali oli niin ikään näyttävä esimerkki HIFK:n suoraviivaisesta hyökkäyspelaamisesta. Siinä viisikon yhteistyö toimi loistavasti.

HIFK:n pelitapa on moneen muuhun Liiga-joukkueeseen verrattuna siinä mielessä erilainen, että avauspelaamisessa vauhtia ei haeta koko viisikkona yhtenä rintamana, vaan usein yksi tai kaksi hyökääjää kärkkyy ylempänä. Elkinsin maalissa jälleen HIFK:n hyökkääjät saivat häirittyä liikkeellään vastustajan keskialueen sumppua. Elkins haki ainoana hyökkääjänä syvältä vauhtia ja pääsi vapaasti luistelemaan kovalla vauhdilla sumpun läpi.

Vauhdikkaiden suorien hyökkäysten lisäksi HIFK oli totutun vahva myös hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessaan. Sitä tosin auttoi sekava Pelicansin puolustusalueen puolustuspelaaminen.

Pelicans puolusti selkeästi miestä eikä aluetta omassa puolustuspelissään. Taktiikkaa ei voi pitää täysin onnistuneena. Puolustusalueen puolustuspeli meni sekavaksi perässä juoksemiseksi. Liian usein myös oma maalin edusta jäi täysin avonaiseksi.

Puhdas miespuolustus perustuu siihen, että oma kaksinkamppailu täytyy voittaa. HIFK:n hyökkääjät pystyivät kovalla liikkeellään ja yksilötaidollaan karistamaan vastustajan kannoiltaan. Kaksinkamppailuvoitolla avautui aina tilaa, jonka HIFK osasi käyttää hyväkseen.

Kolmannessa erässä Pelicans sai näkyviin omaa kiekollista peliään, kun HIFK lähinnä tyytyi suojelemaan johtoaan. Joukkue sai ajoittain pitkiä syöttöketjuja ja rintamahyökkäyksiä. Se olikin lahtelaisjoukkueen kannalta ainoa positiivinen asia. Muuten esitys jätti paljon parantamisen varaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle