SaPKo lähti kuluvaan kauteen maalivahtikaksikolla Olli Kälkäjä-Antti Leskinen, mikä ei ennakkoarvioissa kerännyt liiaksi luottamusta osakseen. Arvioit osuivatkin pian oikeaan, sillä sekä Kälkäjä että Leskinen painivat vuorotellen jokailtaisen suoritusvarmuuden kanssa.
Pässipaidat ajautuivat hyvin nopeasti tilanteeseen, jossa maalille oli heittää vain kaksi epävarmaa veräjänvartijaa. Silloin joukkueen valttikorttina oli erittäin tehokas hyökkäysosasto, joka voitti ottelut tekemällä runsaasti maaleja.
Valmennusjohto reagoi kuitenkin tilanteeseen värväämällä TPS:n Oskari Setäsen. Liiga-vahti torjui kolme ottelua, joissa haaste oli kovimmasta päästä. TUTOa, Hokkia ja Jukureita vastaan 94,74-prosentin varmuudella kiekkoja napsinut Setänen antoi jokaisena iltana hyökkäystehojensa kanssa hukassa olleelle SaPKolle mahdollisuuden voittaa.
Paluu vanhaan arkeen oli nopea, sillä Setänen sai kutsun palata turkulaisjoukkueeseen Teemu Lassilan seitsemän ottelun pelikiellon vuoksi.
Myöhemmin myös loukkaantumishuolet tulivat mukaan, kun Kälkäjä loukkaantui tammikuussa missaten lopulta koko loppukauden. Samalla Savonlinnaan saapui tuore MM-finalisti Aleksandar Georgijev, joka torjui heti avausottelussaan tärkeän jatkoaikavoiton Jokipojista.
Sen jälkeen venäläisvahti aloitti SaPKon 15 seuraavasta ottelusta peräti 11 kertaa maalin suulla. Georgijev toi otteillaan maalivahtitilanteeseen aidosti turvallisen ilmapiirin, mihin joukkue edessä saattoi luottaa estoitta.
Niin ikään TPS:stä lainalla ollut Georgijev joutui palaamaan emäseuraansa samaan aikaan käynnistyneistä Liigan pudotuspeleistä johtuen. Venäläisen paluuta SaPKoon ehdittiin vielä väläytellä, kunnes Lassilan aisaparina toiminut Setänen loukkaantui.
Kärsijän rooliin joutunut SaPKo pelasi näin runkosarjan kaksi viimeistä otteluaan Leskisen toimiessa vastuunkantajana. Savonlinnalaisjoukkueen kasvatti torjui myös kaikki viisi ottelua puolivälierissä KeuPaa vastaan.
Leskinen ei pelannut huonosti, päinvastoin. Runkosarjan loppupuolella kohentunut suoritusvarmuus jatkui myös pudotuspeleissä, ja Leskinen oli joukkueensa tasaisimpia suorittajia.
Keuruulaiset kuitenkin jyräsivät SaPKon yli jatkoon voitoin 4-1. Lukemat eivät kerro läheskään totuudenmukaista kuvaa sarjasta, koska savonlinnalaiset olivat neljässä ottelussa pelillisesti niskan päällä. KeuPa onnistui silti napsimaan kaikki neljä voittoaan maalin erolla, kun runkosarjassa yhteensä 169 maalia mättänyt SaPKon hyökkäysosasto hyytyi tehden enää 2,4 maalia ottelua kohden.
Kauden alla ilmassa ollut kysymysmerkki maalivahdeista nousi jälleen esiin. Silloin, kun joukkue hakkasi päätään seinään, Leskinen ei onnistunut ottamaan yhtä ottelua lukuunottamatta virkaveljestään Antti Karjalaisesta niskalenkkiä. Putoamista ei silti missään nimessä voida syytää Leskisen niskoille. Savonlinnalainen torjui taitojensa ylärajoilla, kun Karjalaiselle riitti usein rutiinomainen, joskin täyden iltapuhteen ilta.
SaPKo sai seurahistoriansa parhaasta runkosarjasta huolimatta karvaan opetuksen. Nähdäänkö ensi kaudella hyökkäysvoittoinen joukkue, jonka maalivahtiosasto on sinetöity entistä nimekkäämmällä torjujalla?
