Maalivahdit
Leskiselle oli tarjolla ykkösmaalivahdin paikka, mutta runkosarjan alkupuoliskolla peliesitykset eivät puoltaneet kyseistä asemaa. Runkosarjan jälkimmäisellä puoliskolla SaPKo-kasvatti kohensi suoritusvarmuuttaan torjuen voittoja ja kantaen lopulta päätoimista vastuuta pudotuspeleissä.
Kälkäjä lähti kauteen samalta viivalta Leskisen kanssa, mutta ei kyennyt missään vaiheessa vakiinnuttamaan paikkaansa ykköstorjujana. Epävarma olemus ja vielä hiomaton torjuntatyöskentely olivat vastustajalle helppo kohde. Otti voittonsa lähinnä SaPKon tulivoimaisen hyökkäysosaston avustuksella.
TPS:stä lainalla ollut venäläisvahti aloitti vakuuttavasti ja antoi SaPKolle kauan kaivatun selkänojan. Voitot muun muassa Hokista ja Jukureista jäivät kuitenkin nappaamatta. Loppua kohden suoritusvarmuuden taso hiipui ja selän taakse upposi helppojakin maaleja, mutta kokonaisuudessaan Georgijev toi vakautta pässilauman epävarmaan maalivahtitilanteeseen.
Puolustajat
Tiilikaisen vastuu runkosarjassa tippui viime kaudesta, mutta pelatessaan pienikokoinen puolustaja esiintyi melko aukottomasti. Erottui hetkittäin ennakkoluulottomalla keskialueen kiekollisella pelaamisella.
Ylipaino pelasi tilastollisesti lähes samalla lailla kuin viime kaudella, mutta pelillisesti mies otti askelia eteenpäin etenkin puolustussuunnassa. Kaikki 50 ottelua pelannut Ylipaino oli myös siirrettävissä pakkiparista toiseen ilman huolta suoritustason laskusta.
Lehtinen lähti viime kauden läpimurron jälkeen kovien odotusten saattelemana savonlinnalaisten alakerran kiistattomaksi johtajaksi. Teemu Suhosen lähtö Jukureihin kuitenkin näkyi, sillä mies ei saanut itsestään kaikkea irti varsinkaan hyökkäyspän maalipaikkojen muodossa. Myös aiemmin toiminut ylivoimapelaaminen kuihtui tehojen osalta.
Sulin pelasi tasoonsa nähden erinomaisen kauden tehden peräti viisi maalia ja 11 tehopistettä. Ei vuotanut puolustuspäässä, ja osallistui myös muutaman kerran hanakasti hyökkäykseen. Jämäkkyys omassa päässä loisti kuitenkin poissaolollaan.
Kettukangas oli järjestäen ongelmissa kiekollisen pelin kanssa, eikä saanut missään vaiheessa suorituskäyräänsä tasaiseksi. Verkko omassa päässä soi Kettukankaan ollessa jäällä joukkueesta toiseksi eniten.
Kojo pelasi SaPKon takalinjoilla vain hetken, mutta toi sitäkin enemmän jämäkkyyttä ja pelotetta. Kojon myötä myös avauspelaaminen oli astetta selkeämpää, sillä ensimmäiset syötöt suoraan vauhdissa olleille hyökkääjille napsahtivat lapaan.
Ventelä hyppäsi Mestis-vauhtiin suoraan nuorten SM-liigasta, mutta häikäisi jo alkukaudella kiekollisella osaamisellaan. Junioriuran kokemus hyökkääjänä pelaamisesta näkyi useina pelottomina ja jopa uhkarohkeina ratkaisuna. SaPKo sai Ventelästä oman erikkarlssoninsa.
Jürgens liittyi pässipaitoihin vähäisellä Mestis-kokemuksella, mutta pelasi jo kakkospakkiparin minuutteja varsin tasapainoisesti. Iso osa runkosarjasta meni loukkaantumisesta toipumiseen, mutta loppukaudella Jürgens oli kiekollisella varmuudella ja hyvällä liikkuvuudella varustetuilla paketillaan yksi joukkueen alakerran ehdottomista avainpelaajista.
SaiPasta lainassa ollut Huhtanen oli sanan varsinaisessa merkityksessä vain täytepelaaja. Kokonaisvaltaisessa puolustuspelaamisessa oli vielä runsaasti petrattavaa, eikä Huhtanen tuonut pässipaidoille muuta kuin virheitä paikattavaksi. Ainoa lainapelaaja, joka ei tuonut lisäarvoa.
Hyökkääjät
Kapteenina toiminut Toivanen hyötyi tehokkaista laitahyökkääjistään Kumpulaisesta ja Wileniuksesta ja pelasi tuloksellisesti uransa parhaimman kauden. Toivasen suoritusvarmuus ei ontunut millään osa-alueella, mutta pelinopeudessa hyökkääjän on ajoittain hankala pysyä mukana. Sitä hän paikkasi ennakoivalla sijoittumisella.
Kesken kauden loukkaantumisen jäljiltä SaPKoon palannut Hyttinen toi joukkueeseen kaivattua repimistä, raapimista ja raastamista. SaPKo-kasvatti pelasi ilta toisensa jälkeen vastustajan tähtipelaajia vastaan ja osoittautui jälleen kerran täyden luottamuksen arvoiseksi.
Kaudella 2013-14 viimeksi Mestiksessä säväyttänyt Lahtela löysi kadoksissa olleen suoritustasonsa pelaten tasapainoista jääkiekkoa vailla suurempia otsikoita. Hyökkääjä loi kuitenkin välittömän vaaran vastustajan maalin eteen, mikä korostui etenkin takaa-ajotilanteessa.
Kumpulainen räjäytti potin ja nousi tähtikastiin. Läpimurrosta oli jo ennen kauden alkua viitteita, mutta lähes piste per ottelu -tahtia takonut Kumpulainen ylitti nekin odotukset. Pienikokoinen hyökkääjä oli koko kauden SaPKon hyökkäyspelillinen moottori sekä tasaviisikoin että ylivoimalla. Työteliäälle ja liukasjalkaiselle Kumpulaiselle löytyi myös käyttöä alivoimalla.
Hämäläinen oli suurimman osan runkosarjasta toipilaana, mutta oli paluunsa jälkeen yksi joukkueen tehokkampia hyökkääjiä. Kauden jälkimmäinen puolisko oli kuitenkin tuloksellisesti laiha, ja ailahdellut suoritusvarmuus ei riittänyt oikeuttanut vielä vakituiseen paikkaan kärkiketjuissa.
Paalanen oli alusta lähtien rotaatiohyökkääjän asemassa, mutta täytti oman roolinsa mukisematta. Hyökkääjä paineisti ahnaasti vastustajan kiekollista pelaajaa ja pyrki siten saamaan pelivälineen pässipaidoille. Myös jäähyherkkyys loisti poissaolollaan. Paalasen kiekollinen suorittaminen riitti kuitenkin vain niukin naukin Mestis-tasolle.
22 maalia kertovat omaa kieltään tykkikaudesta. Tulinen, suoraan syötöstä lähtenyt laukaus oli etenkin ylivoimalla joukkueen syömähammas. Wilenius oli myös oikeaan aikaan oikeassa paikassa maalinteon suhteen. Kiekollinen pelaaminen hyökkäyssuunnassa jäi kuitenkin muiden hoidettavaksi, sillä Wilenius ei kyennyt järjestelmällisesti tuottamaan ketjulle maalipaikkoja.
Viime kautta puolustavamman roolin myötä Kangas ei erottunut useasti edukseen, mutta samalla hyökkääjällä oli vaikeuksia pitää pelipaikastaan kiinni, mikä näkyy tippuneista pelimääristä. Hyökkäyspäässä Kankaan kiekollinen anti ei myöskään ottanut askeleita eteenpäin.
Wacklin otti tulokaspelaajana Ventelän tavoin heti paikkansa Mestis-tasolla ja ylitti lähes kaikki mahdolliset odotukset. Sopeutui rooliin kuin rooliin ja takoi pisteitä tasaisella tahdilla myös nelosketjussa. Ilmensi joukkueen energistä hyökkäyspelaamista.
Myös TUTOssa päättyneellä kaudella lainalla ollut Lämsä oppi viimeistään SaPKossa aikuissarjan pelilliset lainalaisuudet. Sekä kiekollista että kiekotonta pelaamistaan roimasti parantanut hyökkääjä toimi erinomaisena osana Markkulan ja Forsströmin ketjua.
Markkulan pistetahti ei ollut yhtä kova kuin edellisellä kaudella JYP-Akatemiassa, eikä mies esiintynyt yhtä räiskyvästi. Pelillisesti isoja notkahduksia ei kuitenkaan nähty. Markkula paransi vielä otteitaan kauden edetessä ja nousi lopulta pudotuspeleissä statuksensa vastaamalle tasolle.
Itävallan kakkostasolla ja Suomi-sarjassa viime kauden kiekkoillut Lepaus sopeutui nopeasti Mestikseen, mutta hyökkääjää oli vaikea sovitella tulosyksikköihin 22 pisteestä huolimatta. Lepaus ei saanut itselleen riittävän kiekollista roolia, joten hän ei saanut tuotua ominaisuuksiaan optimaalisella tavalla esille.
Kainulainen jäi viime kauden tavoin väliinputoajan rooliin, paikka löytyi yleensä kokoonpanon ulkopuolelta. Kainulainen väläytteli kuitenkin muutamassa ottelussa ja teki myös Mestis-uransa ensimmäiset neljä maalia. Hyökkääjä oli myös valmis hyppäämään tarvittaessa puolustajan rooliin.
Henttonen palasi Savonlinnaan kahden Sport-vuoden jälkeen. Hyökkääjä jämähti nopeasti alaketjuihin ja löysi itsensä jopa A-nuorista, mutta teki silti kohtalaisen hyvää tulosta pienellä peliajalla. Liike oli jo Mestis-tasolle riittävää, mutta kokonaisvaltainen kiekollinen pelaaminen tuotti vielä hankaluuksia.
Forsström sai läpi kauden peliaikaa tulosta tekevissä kärkiketjuissa, mutta silti panos hyökkäyssuuntaan ei ollut yhtä vakuuttava kuin läpimurtokaudella. Hyökkääjällä oli vaikeuksia pitää jokailtainen suoritusvarmuus, joten vastuu tuloksen teosta siirtyi väistämättä muille. Yhden illan väläytykset toivat kuitenkin iloa vaikeaan kauteen.
Valmennusjohto sai Valtosesta kaiken haluamansa. Täsmälaina HPK:sta toi joukkueeseen kokoa ja kaksinkamppailuvoimaa sekä pelasi myös kiekollisesti yllättävän hyvällä tasolla. Hyökkääjä teki useita tärkeitä maaleja vaikka väkisin, mihin myös Talvisalon yleisö hurmaantui.
Lisäksi alle kymmenen ottelua pässipaidoissa pelanneet TPS-lainat Patrik Virta ja Otto Nieminen täydensivät erinomaisesti joukkuetta liikkeellään ja jatkuvalla hyökkäyspään vaarallisuudellaan. Etenkin Virta syttyi pudotuspeleissä lentoon johtaen tehotonta pässilaumaa sekä pelillisesti että tuloksellisesti.
