HIFK:n ja Pelicansin välisessä sarjan viidennessä ottelussa ei suurempia taktisia hienouksia nähty. Peli oli tyypillistä pudotuspelivääntöä, jossa taisteltiin ja kamppailtiin tiukasti jokaisessa tilanteessa.
Ottelun avauserä meni selvästi HIFK:n hallinnassa. Sarjan neljännessä ottelussa HIFK ei päässyt kunnolla hyökkäysalueelleen pitkiin pyörityksiin, mutta lauantaina helsinkiläisjoukkueen hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen oli jälleen vahvaa.
Pelin virtaus oli tiukasti HIFK:n hallussa ottelun ensimmäisen erän. Pitkien hyökkäyksien päätteeksi Pelicans oli usein liian väsynyt saadakseen itse kunnon hyökkäystä aikaan. Näin se tyytyi vain roiskimaan kiekkoa omalta alueelta pois, jolloin HIFK pääsi vyörymään jälleen hyökkäysalueelleen.
Pelin virtaus kuitenkin muuttui merkittävästi, kun toista erää oli pelattu vajaa neljä minuuttia. Pelicans pääsi oikeastaan vasta silloin ensimmäisen kerran pitkään hyökkäykseen. Se riisti nopeasti kiekon omalla alueellaan, pelasi kiekon päätyyn ja ehti päätykiekkoon ensimmäisenä. Pyörityksen jälkeen olikin HIFK:n vuoro roiskia kiekko omalta alueelta pois.
Pelicansin ensimmäisestä pyörityksestä kului muutama minuutti, kun joukkue tuli tasoihin. Maali antoi Pelicansille lisää itseluottamusta ja uskoa, minkä seurauksena se pääsi otteluun paremmin mukaan. Joukkue alkoi paineistamaan aktiivisemmin ja sai riistoja hyökkäysalueellaan.
HIFK löysi kuitenkin uuden vaihteen kolmanteen erään. Kova liike, aktiivisuus ja vahva kaksinkamppailupelaaminen käänsi lopulta ottelun niukasti HIFK:lle. Se onnistui jälleen pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä vastustajan alueella, eikä näin ollen Pelicans saanut enää kunnolla omaa hyökkäyspeliään käyntiin.
