Jääkiekon World Cupia on odotettu hartaasti, ja sitä pidetään kiekkopiireissä yleisesti sinä Toisena Suurena Turnauksena olympialaisten ohella. Euroopan keräilyjoukkueen ja nuorten pelaajien ryhmän aiheuttama lievä pelleilyfaktori ei paljoa paina, kun maailman parhaat ovat jälleen samaan aikaan jäällä.
Meidän suomalaisten kannaltamme on harmi, että turnaus pelataan meille niin epäsopivalla aikavyöhykkeellä. Siksi Helsingissä ja Göteborgissa pelattavat esiottelut ovat ihan jotain muuta kuin tavalliset syyskuiset harjoituspelit: ne ovat meille pohjoismaisille tilaisuus nähdä maailman parhaita tositoimissa. Pekka Rinteen, Tuukka Raskin ja Mikko Koivun kaltaisia nimiä ei turhan usein täällä nähdä.
Suomessa on otettu kaikki irti lipunhinnoissa, mikä on herättänyt paljon kritiikkiä. Jopa 240 euroon nousseet hinnat aiheuttivat sen, että torstaina areenan parhailla paikoilla oli hämmentävän paljon tyhjiä paikkoja. Se on sääli, sillä kohtuullisilla hinnoilla tämä ottelu olisi ollut jo kauan sitten sitä, mitä piti: loppuunmyyty. No, onneksi ottelun näkee ilmaiseksi televisiosta.
Paikan päälle saapuneille ei nimittäin tarjottu juuri mitään erityistä. Järjestäjät eivät olleet saaneet pelin ulkopuolista puolta vakuuttavaan kuntoon. Ennen ottelua yleisöä lämmiteltiin vain yhdellä ohjelmanumerolla: Reino Nordinin ja Amanda Harkimon esittämällä virallisella kisabiisillä. Huomattavasti esitystä suuremmat aplodit keräsivät kuitenkin juuri ennen kappaletta äänekkäästi rätisseet kaiuttimet.
Harkimo, väsyneet jäähallibiisit ja lyhyt inserttivideo eivät riitä enää vuonna 2016. Yleisö intoutui avauserässä kannustamaan Leijonia paikoin äänekkäästikin, mutta yleistunnelma avauserässä oli yksinkertaisesti vaisu.
Haukkukaa junttitouhuksi niin paljon kuin haluatte, mutta tässähän tulee kohta ikävä jokakeväisten MM-kisojen tunnelmaa.
