Pariisissa ja Kölnissä on nähty ensimmäisten kisapäivien aikana suuria tasoeroja. Rumimmat lukemat taululle löi Venäjä voittaessaan Italian 10−1. Näin isot erot kärjen ja häntäpään välillä ovat omiaan vähättelemään MM-turnauksen arvoa.

MM-kisojen on nyt aika nostaa profiiliaan maailman parhaiden pelaajien arvoiseksi.

NHL-pelaajat eivät osallistu vuonna 2018 Pyeongchangin olympialaisiin, joten ensi kevään MM-kisat ovat vuoden ainoa tilaisuus maailman parhaille pelaajille edustaa maataan. NHL:n päätös saattaa aiheuttaa pelaajissa myös kapinamielialaa, mutta todennäköisemmin kieltäytymisiä nähdään tavallista vähemmän.

Niinpä MM-kisojen on nyt aika nostaa profiiliaan maailman parhaiden pelaajien arvoiseksi.

Ensimmäinen askel on poistaa turnauksesta heikkotasoiset maat, joita ei koskaan olisi MM-kisoihin pitänyt päästääkään. Slovenia, Italia ja ensi kaudeksi MM-kisoihin nousevat Itävalta ja Etelä-Korea ovat pahaisia kisaturisteja haistelemassa ilmapiiriä isojen poikien turnauksessa.

Meneillään olevissa MM-kisoissa toki Saksa onnistui voittamaan Yhdysvallat, ja Ranska Leijonat, mutta ongelma ei olekaan tällaiset keskikastin joukkueet, jotka pystyvät parhaimmillaan haastamaan kärkimaita, vaan liian heikkotasoiset häntäpään joukkueet. Turnausjärjestelmä ampuu itseään jalkaan, kun vuosittain edellisten alisuorittajien tilalle tulee kaksi uutta.

Oma ehdotukseni olisi, että MM-kisoihin pääsevällä maalla pitää olla tietty määrä jäähalleja ja rekisteröityjä jääkiekkoilijoita sekä pelaajia NHL:ssä tai Euroopan kärkisarjoissa. Myös kansallisen sarjan taso − kuten Sveitsin kohdalla − on pätevä kriteeri.

Vapaamatkustajien karsimiseksi ja MM-kisojen tason sekä uskottavuuden nostamiseksi on joka tapauksessa tehtävä isoja ratkaisuja. Maailman parhaan jääkiekkomaajoukkueen ratkaisevaan turnaukseen eivät kuulu pikkumaat, joilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä edes alkulohkosta jatkoon.