Eeli Tolvanen pääsi olympiajoukkueeseen pelattuaan loistavan alkukauden Jokereissa. Vuodenvaihteessa nuoren hyökkääjän maalihanat ehtyivät täydellisesti. Syy on se, että vastustajat ovat oppineet nuoren miehen aivoitukset.
Tolvanen pelasi ensimmäisen ottelunsa miesten sarjoissa Jokereiden paidassa. Hän tuli narripaitaan Amerikan nuorisosarja USHL:stä, jossa hän edusti Sioux City Musketeersia kahden kauden ajan. Hän iski ison veden takana hyviä tehoja, joten siirto isompiin ympyröihin oli itsestäänselvyys − NHL kuitenkin sai vielä odottaa.
Jokereissa Tolvanen aloitti tulisesti, ja oli kaikkien KHL:ää seuraavien huulilla. Hän on ollut sitä myös myöhemmin kaudella, mutta aivan eri syystä. 18-vuotiaan supertähden maalihana meni täydellisesti kiinni samalla, kun Jokerien koneisto alkoi yskähdellä.
Tullaanpa takaisin tähän päivään, ja olympiaturnaukseen Etelä-Koreassa. Suomi on voittanut kaksi ensimmäistä otteluaan miesten turnauksessa tyylikkäästi numeroin 5−2 ja 5−1. Vastustajat ovat olleet kuitenkin vain Saksa ja Norja. Molemmilla joukkueilla on toki muutama ääritaitava hyökkääjä, mutta puolustuksellisesti Leijonien vastustajat ovat olleet keskimääräistä heikommin organisoidumpia.
Kahteen otteluun on syntynyt mykistävät tehot 3+3. Tolvanen on saanut tehdä potentiaalinsa edellyttämiä taikoja aivan rauhassa − liiankin rauhassa. Seuraavaksi Suomi saa vastaansa Tre Kronorin, mikä tarkoittaa sitä, että vastus kovenee eksponentiaalisesti.
Hobitti asettaa maailman järjestykseen − ilman tukea paha silmä nappaa kiinni
Tolvanen ei ole millään mittarilla fyysinen pelaaja. Vain 179-senttisellä ja 82-kiloisella varrella varustettu vasta 18-vuotias hyökkääjä on vasta matkansa alussa. On selvää, että Tolvanen on joskus NHL:n huippumaalintekijä, mutta Leijonia tulevaisuusmatkailu ei auta.
Jo sunnuntaina on vastassa muun muassa Staffan Kronwallin ja Jonas Ahnelövin kaltaisia mörssäreitä. Tolvanen joutuu takaisin siihen pimeään koloon, johon hän ajautui Jokereissa KHL-kauden edetessä − vastustajat ottavat häneltä tilan ja ajan pois.
Leijonien on varauduttava siihen, että tästä eteenpäin tarvitaan tuomoruutuja ja mikkokoivuja − pelaajia, joita joukkueessa lähtökohtaisesti ei ole. Fyysisiä pelaajia joukkueessa on, mutta etunenässä Teemu Hartikaisen ja Joonas Kemppaisen sekä nuorukaisen kanssa samassa ketjussa pelaavan Jukka Peltolan on pystyttävä tuomaan henkistä ja fyysistä tilaa Tolvaselle, Petri Kontiolalle ja muutamalle muulle joukkueen menestykseen erityisesti vaikuttavalle kuumakätiselle supermiehelle.
Suomen miesten taivallus kohti mahdollista olympiakultaa on vasta alussa. Hobittimme tarvitsee enttejä avukseen vaeltaessaan kohti Mordorissa hohtavaa Tuomiovuorta. Tässä tapauksessa perille pääsy olisi suomalaisessa urheilussa se kenties himoituin saavutus − my precious.
