Syyskuu oli Helsingin IFK:lle synkkä, sillä lokakuulle käännyttäessä HIFK majaili sarjataulukon sijalla yhdeksän pistekeskiarvon ollessa 1,29. Lokakuun alku oli vielä vaikea, mutta koneet käynnistyivät kuun edetessä. Keskiviikon kierroksen jälkeen HIFK:n lokakuun pistekeskiarvo oli tasan kaksi.
Syyskuussa HIFK:n suurin ongelma oli viimeistelyn heikko taso, vaikka paperilla joukkue hallitsikin otteluita erityisesti laukaisuhallintatilastojen mukaan. Jatkoajan analyysin mukaan voittosarakkeen pientä lukua ei voinut kuitenkaan pitää pelkästään huonona tuurina tai vastustajien maalivahtien päällään seisomisella. Lokakuussa tuska kuitenkin hellitti ja verkot heiluivat reippaampaan tahtiin, Sportia vastaan peräti kahdeksasti.
Yksi alkusyksyn suurista puheenaiheista oli, onko HIFK:n hankintalistalla vielä lisäpelaajia. Siihenkin kysymykseen saatiin vastaus, kun urheilujohtaja Tobias Salmelainen räväytti kahdella kovan luokan pelaajahankinnalla. Ensin rivistöihin liittyi takalinjojen tilkitsijäksi palkattu Joonas Järvinen. Myöhemmin seura tiedotti hyökkääjä Michael Keräsen liittyvän punapaitoihin.
Kuukauden polttaviin puheenaiheisiin ottavat kantaa jälleen Jatkoajan toimituksen tutkapari Sami Iilomo ja Petri Lajunen.
Järvinen toi vakautta alakertaan
Lajunen: Iilomo, mitä kuuluu IFK:lle, vad håller på IFK i dag?
Iilomo: Kuten jo edellisessä katsauksessa totesimme, pelillinen aihio ei ollut tulosta vastaava kriisipesäke. Maltilliset muutokset toivat sykäyksen oikeaan suuntaan ja kasvanut itseluottamus piti huolta lopusta.
Lajunen: Suurin yksittäinen muutos taitaa olla numero 36. Joonas Järvinen on tuonut aika paljon jämäkkyyttä IFK:n oman pään peliin. Samalla Johan Motinin vastuu on vähentynyt ja tämä on johtanut siihen, että hän pääsee pelaamaan enemmän vahvuuksillaan ja virheiden määrä on vähentynyt.
Pelitavallisista muutoksista ehkä merkittävin on, että IFK ei prässää enää niin tiukasti hyökkäysalueella.
Iilomo: Jos tartutaan alkuun tuohon Järviseen - kyllä, aivan loistava haku Tobias Salmelaiselta joukkueen takalinjoille. Vielä kuukausi sitten olin sitä mieltä, että isokokoiset, vankasti omalla alueella pelaavat puolustajat, jotka pystyvät kiekollisena nostamaan joukkueen tasoa, pelaavat jo suuremmissa sarjoissa.
Järvinen tuntui nostavan myös koko pakiston suoritustasoa. Katsokaapa vaikka Aleksi Laaksoa. Aiemmin lähinnä epävarmuudellaan erottunut Laakso on tänä päivänä helsinkiläisten puolustuksen kiekollinen kakkosmies, joka uskaltaa ja pystyy tekemään kiekollisena muitakin ratkaisuja kuin vastuun siirtämistä pakkiparille.
Puolustus lienee jo miehityksen osalta valmis, ainakin siirtorajalle asti.
Yliaktiivinen muuttui aktiiviseksi ja tulos parani
Iilomo: Palataksemme pelillisiin asioihin, mainitsit jo hyökkäysalueen prässin laskemisen. Millaisen yhteyden näet tällä ja tulosten parantumisella?
Lajunen: Sinä todennäköisesti tuhoat minut minut tilastoilla, mutta minun näkemykseni mukaan IFK ei ota koko kuuttakymmentä minuuttia niin tiukasti ylhäältä kiinni ja pelaa enemmän oman pään kautta. Tämä on johtanut siihen, että energiaa on riittänyt huolellisuuteen maalipaikoissa.
Toisaalta välillä tuntuu, että vastustaja on päässyt helpommin ohittamaan hyökkäysalueen karvauksen kuin aiemmin. Samoilla vai eri jalaksilla?
Iilomo: HIFK:n karvauspelaamisen muuttuminen passiivisemmaksi on monisäikeinen asia.
Itse näen suurimpana jakana ottelun Kärppiä vastaan. Ennen sitä HIFK teki valtaosan maaleistaan hyökkäysalueen hallinnasta. Maalimäärät ovatkin lisääntyneet erityisesti suorahyökkäyksistä sekä maalin edustan sota-alueelta. Laukauksien kohdalla HIFK on näyttänyt, että vähemmän on enemmän.
On lähes käsittämätöntä, että HIFK:n kymmenen ensimmäisen ottelun laukaisumäärillä syntyi vain kolme osumaa paluukiekoista tai maalin edustan ohjauksista. Näenkin suurimpana muutoksena juuri maalieduspelaamisen. Yksinkertainen ei ole aina kaunista, mutta juuri nyt tehokasta.
Eikä tuo HIFK:n karvauksen ohittaminenkaan ole kovinkaan suuri ongelma. Vastapainona nimittäin vastustajien nopeat käännöt huonosti organisoitua puolustusta kohti ovat vähentyneet. Jos ajatellaan esimerkiksi alkukauden Pelicans-otteluita, HIFK kyllä hallitsi selvästi, mutta Pelicans pystyi rakentamaan vaarallisempia maalipaikkoja.
| Laukaukset/ottelu | Maalit/ottelu | Laukaisu% | Pisteitä/ottelu | |
| Ottelut 1-10 | 59,3 | 1,9 | 3,2 | 1,3 |
| Ottelut 11-16 | 41,9 | 4,3 | 10,7 | 2,3 |
Lajunen: Mielestäni ottelu Kärppiä vastaan oli varsinainen hauiksen näyttö IFK:lta. Mutta vielä kovempi näyttö siitä, että boogie on nyt kunnossa oli edellinen kotiottelu Kookoota vastaan. Kookoo näyttää vuodenaikaan nähden niin valmista peliä, että siinä on monella joukkueella tekemistä.
Nyt HIFK oli varamiehinen, mutta silti pystyi kairaamaan ottelusta voiton joukkuetta vastaan, joka oli viimeiseen yhdeksään otteluun päästänyt yhtä monta maalia. Nyt IFK nousi kahdesti tappioasemasta tasoihin ja meni vielä lopussa ohi. Teemu Turusen nykykuntoa ei voi olla vähättelemättä tässä.
On aika helppoa pelata, kun joukkue tietää, että siellä on kaveri, joka pelaa ali- ja ylivoimat hyvällä moraalilla ja on siinä sivussa ihan hämmästyttävän tehokas. Tulee vähän mieleen Timo Pärssinen, joka teki aikoinaan kaikkea ja oli vielä kaupan päälle ihan tehokaskin. Onko IFK:lla jopa kerrankin käsillä superketju tyyliin Kimmo Kuhta - Brett Harkins - Pärssinen tässä Turusen, Otto Paajasen ja Sebastian Dykin muodostamassa kokonaisuudessa?
Iilomo: Kolmikko on ehdottomasti lyötävä lukkoon niin pitkäksi aikaa, kun peli kulkee. Ketju on tällä hetkellä niin hyvä, että pystyy yksinään voittamaan otteluita.
Ennen kauden alkua olin sitä mieltä, että Turusella ei ole HIFK:ssa juuri voitettavaa, mitä tulee urakehitykseen. Ensimmäisten otteluiden jälkeen tahti on ollut kuitenkin hurja. Kahdeksaan viime otteluun 15 pistettä. Tulikuuma ketju takaa myös muulle joukkueelle työrauhaa. Juuri nyt sitä tarvitaan, kun jokasyksyinen loukkaantumissuma on iskenyt joukkueeseen.
Keneltä odotat vielä toistaiseksi nähtyä enemmän?
Lajunen: Mielestäni Anton Lundellilta voi odottaa enemmän. Kiekollinen peli on hyvää ja toivon, että yhteystyö Michael Keräsen kanssa tuo uuden vaihteen nuoren herran peliin, kun laidalla viilettää kaveri, joka pystyy myös offensiiviseen produktiivisuuteen. Aikamoiset sanahirviöt nuo edelliset muuten.
Mutta näkisin, että oman pään pelaamisessa pikku-Lundellilla on eniten tekemistä. Nelosketjun konkareiden pitää myös herätä. HIFK tarvitsee santapaperia ja sitä heidän pitäisi tuoda peliin. Nelosen pitäisi pystyä sammuttamaan vastustajan hyökkäysjaksoja ja sytyttämään omia. Tällä hetkellä se ei sitä tee.
Iilomo: Vaikeaa olla eri mieltä alempien ketjujen pelaamisesta. Dieselit syttyvät tunnetusti hitaasti, mutta Lennart Petrellin ja Juho Keräsen kaltaisilta pelaajilta saa huonoinakin päivinä odottaa parempaa, kuin tähän mennessä on nähty.
Odotan innolla, päästääkö päävalmentaja Jarno Pikkarainen nuoria enemmänkin kokeilemaan edareiden matkassa. KooKoota vastaan kokoonpanossa oli liuta nuoria pelaajia, joiden pelillinen anti oli jo lähellä näitä konkareita.
Lajunen: Tämä on aivan totta. Mitä olit mieltä Michael Keräsen esityksestä keskiviikkona?
Iilomo: Yhden ottelun perusteella on vaikea lähteä tekemään kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Kyllähän olemuksesta huokui, että kyseessä on pelimies, josta on varmasti apua joukkueelle, vaikka pelituntuma ei ole vielä parhaalla mahdollisella tasolla.
Oliko Keränen sittenkään oikea hankinta tähän kohtaan? Yksi suuri kysymysmerkki on jo pelipaikka. Hakeeko Keränen vain tuntuman laidalla ja ottaa jossain vaiheessa paikan keskellä vai hankkiko Salmelaisen Keräsen vahvistamaan jo ennestään nimekästä laituriosastoa?
Lajunen: Niin ehkä alaketjut kaipaavat yhtä puhdasta sentteriä, joka kykenee dominoimaan aloitusympyrää. Keränenhän pystyy pelaamaan mallikkaasti sekä laidalla että keskellä, mutta nelosen horrokseen ei ole hänestä herättäjäksi.
Toisaalta minä olen ollut näkevinäni Petrellin pelissä piristymistä muun joukkueen mukana. Sport-pelissä kapteeni teki ihan loistavan takakarvan, joka johti sitten IFK:n maaliin.
Vaikka peli oli IFK:n hallussa niin tämä kapteenin suoritus osoitti ammattiylpeyttä, ettei ottelu mennyt ihan kaukikseksi, jossa maaleja olisi kiskottu vuorotahtiin.
Iilomo: Petrellin kohdalla on kuvaavaa, että piristyminen tapahtuu joukkueen mukana, ei etulinjassa ryhtiliikettä aloittamassa. En halua ottaa Petrelliltä mitään pois, mutta kapteenistatuksen tuoma kiintiöpaikka kokoonpanoon herättää kysymyksiä. Hillitsisi odotuksia sitä kuuluisaa nelssonin senaa kohtaan, jos Petrell pelaisi sillä tasolla, mihin kyvyt yhtä edelleen riittäisi.
Lajunen: No nelonen on osiensa summa eikä Petrelliä ole koskaan voinut pitää ketjunsa pelillisenä moottorina.
Eiköhän keväällä taas nähdä tuttu numero 32. Se toki on laiha lohtu näin marraskuussa.
Iilomo: Keväästä puheen ollen, mitkä ovat HIFK:n näkymät tulevalle kuulle ja keväälle?
Lajunen: Pelataan nyt ensin pois marraskuu. Hyvältähän tuo näyttää ja peli siltä kuin IFK:n materiaalilla pitääkin.
Kevääseen on matkaa ja moni pienikin juttu voidaan onneksi saada kuntoon ennen sitä.
Iilomo: Paljon ovat muuttuneet fiilikset kuukauden aikana. Tällä hetkellä sijoitus sarjataulukossa on vasta seitsemäs, mutta erot kärkikaksikon takana ovat pieniä.
Uskon HIFK:n nousevan marraskuun aikana neljän parhaan joukkoon. Tällä hetkellä piste-ero kärkipaikkaa jakaviin Kärppiin ja Tapparaan on 15 pistettä ja päätavoite sijoituksen sijaan Helsingissä onkin tuon eron kaventaminen.
Kauden aikaisemmat Stadin kirkkaat valot:
Stadin kirkkaat valot, lokakuu: HIFK tulee vielä, fanit voivat löysätä kravattia