Puolustajien pistepörssin kärkinimen Valtteri Kemiläisen viikkoja kestävä loukkaantuminen on luonnollisesti valtava menetys − varsinkin kun Tapparalla on ollut muitakin loukkaantumisia ja peli sekaisin viime aikoina. Äkkiseltään synkältä näyttävällä pilvellä on kuitenkin valoisampi puoli.
Ensinnäkin, Kemiläinen on tehnyt valtaosan 35 tehopisteestään ylivoimalla ja 31 syöttöpisteestä yli puolet on kakkossyöttöjä. Esimerkiksi joukkueen paras pistemies Kristian Kuusela on tehnyt 43 pisteestään ylivoimalla 20. Kuuselan 26 syöttöpisteestä puolestaan kakkossyöttöjä on vain kahdeksan.
Alustavien tietojen mukaan Tappara olisi saamassa perjantain paikallispeliin takaisin kokoonpanoon sekä Kuuselan että alkukaudella yli piste per peli -tahdilla pelanneen Tyler Morleyn, joka on niin ikään tehnyt valtaosan tehoistaan tasakentällisin − 15 syöttöpisteestäkin vain neljä on kakkossyöttöjä.
Peluutus voisi olla Tapparan bonusase pudotuspeleissä.
Toiseksi, Tapparalla on ilman Kemiläistäkin erittäin laadukas puolustus. Vasta seitsemän peliä pelannut Adam Polášek on jo osoittautunut huikeaksi vahvistukseksi. Ben Blood ja Veli-Matti Vittasmäki ovat olleet muut joukkueen kärkipuolustajat, kokeneet Tuukka Mäntylä ja Teemu Suhonen tarjoavat arvokasta leveyttä.
Lisäksi Tapparalla on toinen oikealta laukova puolustaja Alexander Ytterell, joka on toistaiseksi pelannut pienellä vastuulla ja tutkan alla. Kuitenkin kyseessä on puolustaja, joka pelasi Allsvenskanissa kaudella 2015−16 tehokkaammin kuin TPS:n Henrik Larsson, joka on tällä hetkellä Liigan puolustajien pistepörssissä kolmantena.
Ruotsalainen on saanut Tapparan puolustajista vasta kuudenneksi eniten peliaikaa, jos mukaan lasketaan kesken kauden hankittu Polášek. Ainoastaan Mäntylä ja seiskapakin roolissa vuorotelleet Toni Utunen ja Jere Rouhiainen ovat peliaikatilastossa Ytterellin takana.
Ytterellin tehopisteet 5+5 eivät räjäytä pankkia, mutta ruotsalainen on osoittanut olevansa hyvin liikkuva kiekollinen puolustaja. Vähäinen vastuu − keskimääräinen peliaika hieman alle 16 minuuttia ottelua kohden − on kuitenkin aiheuttanut sen, että Ytterellistä huokuu tarve yrittää näyttää osaamistaan.
Ytterell on puolustaja, joka pelasi Allsvenskanissa kaudella 2015−16 tehokkaammin kuin TPS:n Henrik Larsson, joka on tällä hetkellä Liigan puolustajien pistepörssissä kolmantena.
Tämä on ajoittain johtanut turhan riskialttiiseen pelaamiseen, mikä puolestaan on usein Jukka Rautakorven joukkueissa johtanut peliajan vähenemiseen. Ytterell kuitenkin nousi joulukuussa ylivoimaviisikkoon Kemiläisen ollessa EHT-turnauksessa ja siitä lähtien ruotsalainen on pelannut säännöllisesti ylivoimaa ja on syrjäyttänyt Suhosen viivamiehen paikalta.
En usko, että Ytterell pystyisi Kemiläisen vastuulla vastaaviin tehoihin − tuskin kukaan muukaan Tapparan puolustajista −, mutta kätisyyksien kannalta Ytterell olisi yksinkertaisin ratkaisu. Lisäksi ruotsalaisella ilmiselvästi on potentiaalia tehokkaampaan peliin, mitä lisääntynyt peliaika voisi ruokkia.
Tappara on tällä kaudella peluuttanut kärkipuolustajiaan todella tasaisesti. Polášek ja Vittasmäki ovat pelanneet keskimäärin hieman alle 20 minuuttia ottelua kohden, Kemiläinen vähän yli 19 minuuttia, Blood melkein 19 minuuttia ja Suhonen vähän yli 17 minuuttia.
Tässä on iso ero kärkijoukkueista varsinkin Kärppiin, joka antaa neljälle kärkipakilleen vastuuta isolla kädellä. Erityisesti Jakub Krejčík uurastaa sekä tasakentällisin että erikoistilanteissa. Tapparan peliaikakärkiin verrattuna Krejčík pelaa ottelua kohden kolmisen minuuttia enemmän, mikä tekee runkosarjan aikana noin kolme ylimääräistä peliä.
Pudotuspeleissä eron tasaisten joukkueiden välille saattaa tehdä esimerkiksi se, kuinka rasittuneita kärkipelaajat ovat. Väsynyt pelaaja on alttiimpi sekä loukkaantumaan että tekemään virheitä, ja Tapparalla on nyt käsissään puolustus, jota voi peluuttaa ilman ylikuormittamista.
Jos Ytterell saa pari minuuttia ottelukohtaista peliaikaa lisää, hän voisi paremmin yltää todelliseen potentiaalinsa. Samalla nykyiset peliaikakuninkaat välttyvät kohtuuttomalta lisärasitukselta, kun kolmosparista nostetaan puolustaja ylemmäs.
Kemiläisen palatessa kokoonpanoon Tapparalla olisi laadukas, monipuolinen ja tasaisesti peluutettu puolustajakuusikko, jota täydentää kokenut Mäntylä tai lupaava Utunen. Samaan aikaan Kärpillä on uuvuksiin peluutettu kärkinelikko ja epävarmempi kolmospari.
Peluutus voisi olla Tapparan bonusase pudotuspeleissä.
