Peter Bondra Capitalsin vanhassa pelipaidassa.
Kuva © Robert Laberge

NHL-joukkueet retroilevat uusilla paidoillaan – "Värien kääntäminen toimii, se loihtii vanhasta esiin uutta"

Artikkeli
Kaikki 31 NHL-joukkuetta julkaisivat uudet retropaidat, jotka pohjautuvat seurojen aiempiin peliasuihin. Jatkoajan arviointiraati antaa uusista paidoista välittömän palautteen.

Kun tuleva NHL-kausi saadaan käyntiin vuoden 2021 alussa, kaukaloissa nähdään uusia – mutta tietyllä tapaa tuttuja - pelipaitoja. NHL:n ja Adidaksen "Reverse Retro" -paidat kunnioittavat jokaisen joukkueen historiallisia peliasuja, pienillä uudistuksilla.

Jatkoajan pelipaitalautakunta arvioi parhaiten onnistuneet ja vähemmän onnistuneet retropaidat. Puheenvuoron saavat päätoimittaja Jani Mesikämmen, NHL-toimituspäällikkö Ville Lampinen, peliasuasiantuntija Lauri Meriläinen ja NHL-toimittaja Janne Kuikka.

Onnistujat: 

Arizona Coyotes: 

Lampinen: Näissä on tyyliä! Coyotesilla on jo aiemminkin ollut käytössä varsin mielenkiintoisia pelipaitoja, jotka kunnioittavat hyvin organisaation historiaa. Kachina-logo on tuttu jo seuran ensimmäisistä paidoista vuodelta 1996 ja se toimii edelleen hienosti! Purppura toimii päävärinä loistavasti ja alareunan aavikkomaisema tuo paitaan sarjakuvamaisen tunnelman. 

Meriläinen: Jo alkuperäinen versio oli melko hapokas, mutta tässä uusiopainoksessa on annostusta lisätty entisestään. Raikas violetin sävy on suorastaan henkeäsalpaava. Kachina? Ennemminkin ka-chinga! Tajusitteko?

Kuikka: Vuosituhannen vaihteessa ehkä hieman flopanneet aavikkoteemaiset kolmospaidat tekivät näyttävän paluun tässä formaatissa. Vanha vihreä on korvattu purppuralla ja tässäpä loistava osoitus siitä, miten yksittäisten värien toisinpäin pyöräyttäminen vain toimii. Lopulta hyvin yksinkertainen design, jonka värimaailma tuo erinomaisen väriläiskän NHL-kaukaloon. Vanha Kachina -henkinen logo kruunaa koko komeuden.

Mesikämmen: Ei ehkä ihan meikäläisen makuun, mutta pisteet aavikon laidalle riittävästä rohkeudesta, ei tässä projektissa hipsuttelemaan kannattanut lähteä. Kun organisaation perinteet ovat ohuen sorttiset, tällainen tykittely paikkaa vajetta. Rohkeutta ei puutu siitäkään, että näinä aikoina palautetaan käyttöön alkuperäiskansojen kulttuuria "omiva" logo.

Colorado Avalanche: 

Lampinen: Hieno kunnianosoitus organisaation todelliselle kodille, Quebec Citylle ja Quebec Nordiquesille. Kanadalaisjoukkue muutti Denveriin vuonna 1995 ja vaihtoi nimensä Avalancheksi. Pelipaidan värimaailma on hieno ja Nordiquesin logo pääsee hyvin esille. Pelipaidan alaosassa olevat liljat ovat myös hieno kunnianosoitus Quebecin alueen perinteiselle ranskalaiskulttuurille.

Meriläinen: Onko huijausta, jos lähtee koluamaan organisaatiosta osavaltion rajojen ulkopuolelle? Jos lopputulos on tämä, kaikki keinot sallittakoot. Nordiquesin iglu ja liljat toimivat erinomaisesti Avalanchen värimaailmassa. Simppeli ja silti erottuva. Tässä on hienosti saatu pääasiassa valkoinen paita näyttämään mielenkiintoiselta.

Kuikka: Ehkä parhaiten onnistunut retro-pläjäys. Tässä seuran menneisyys ja nykyisyys kohtaavat todella harmonisella tavalla. Vanha Nordiquesin logo ranskalaisliljoineen, sidottuna yhteen Avalanchen värimaailman kanssa on niin silmiähivelevä suoritus, ettei tästä juuri voi parantaa. Samaan aikaan retro, mutta moderni ja hieno todiste siitä miten yksinkertainen on toisinaan se kaunein ratkaisu.

Mesikämmen: Magnifique! Visuaalisesti tämän talvimalliston tyylikkäin suoritus. Pelkistetty muotokieli hivelee silmää, tyylivalinnat ovat moitteettomia ja kumarrus historialle on nöyrän syvä, mutta liittää samalla värimaailmalla tarinan nykyisyyteen. Toivottavasti pelaajisto ymmärtää kasvattaa tämän paidan ensi-iltaan Michel Goulet -tyyppiset viikset.

New York Rangers: 

Lampinen: Rangers-kannattajat ovat odottaneet Lady Liberty -paitojen paluuta jo vuosia. Ensimmäisen kerran Vapaudenpatsas nähtiin pelipaidoissa kaudella 1995–1996 ja se teki pikaisen paluun kaukaloihin kaudella 2006–2007. Itse logo on erittäin tyylikäs, mutta paitaan olisi voinut tehdä vielä muutaman lisäyksen. Käsissä käytetty valkopunainen raita olisi sopinut hyvin myös paidan ala-osaan.

Meriläinen: Retron näkee heti, mutta mikäs tässä onkaan sitä reverseä? Taas vähän huijauksen makua, mutta if you ain't cheating, you ain't trying. Riisutumpi versio alkuperäisestä ja vähän hopeaa sekaan. Kyllä tämä klassikko toimii uudelleenmasteroitunakin.

Kuikka: Kuka kaipaa tolkuttomasti tehosteita tai raitoja? Mielestäni erinomaisesti toteutettu, jopa minimalistinen design. Vanha Vapaudenpatsas -logo kumartaa komeasti niin joukkueelle kuin kaupungillekin. Tämä voisi toimia hyvin jopa ilman hihojen raitoja, puhtaasti yksivärisenä luomuksena ja hienoa nähdä, miten raitojen ja niiden leveyden sekä sijoittelun suhteen on pidetty hyvinkin kapea linja.

Mesikämmen: Sanotaan se nyt suoraan: onhan tämä logo selvästi Rangersin peruskyhäelmää parempi. Äärimmäinen pelkistys on lähes räväkkyyttä, koska lätkäpaidoissa "kuuluu" olla raitaa ja viivaa joka puolella. Kokonaisuus on hillityn esteettinen.

St. Louis Blues 

Lampinen: Kahden vuoden takainen Stanley Cup -mestari otti paitahaasteen tosissaan ja laittoi 90-luvun klassikkopaidan värit sekaisin. Bluesin normaalit kotipaidat eivät herätä suuria tunteita, mutta näistä retropaidoissa on onnistuttu luomaan yllättävänkin komeat. Organisaatiolle epätyypillinen punainen sopii hyvin pääväriksi, kun taas tuttu sininen ottaa roolia paidan alaosasta. Olkapään trumpetti-logo on hieno yksityiskohta!

Meriläinen: St. Louis Blues on taivaltanut 2000-luvulla pitkälti mollivoittoisesti, mitä pelipaitoihin tulee, mutta nyt on kunnollista. Tämä olisi hyvin voinut olla Bluesilla käytössä silloin 1990-luvun puolivälissä. Rohkeaa myös, ettei olla hirttäydytty siihen, että kun tässä nyt ollaan Blues, paidan pitää olla sininen. Saa, ja pitääkin, vähän irrotella.

Kuikka: St.Louis Bluesin 90-luvulla käyttämä paita kuului omiin suosikeihin jo silloin. Eikä vähiten siksi, että kyseistä paitaa käyttivät Wayne Gretzky, Al McInnis, Chris Pronger, Curtis Joseph ja Brett Hull, vain muutamia mainitakseni. Todellinen "reverse retro", sillä paidassa on vaihdettu pää -ja sekundääriväri päittäin ja toimiihan se. Ensi vilkaisulla tämä näytti jopa paremmalta kuin alkuperäinen. Ehdottomasti onnistuneimpia retropaitoja tälle kaudelle.

Mesikämmen: Kyllä, värien kääntäminen toimii, se loihtii vanhasta esiin uutta. Väkevä punainen suorastaan hehkuu intensiteetti, väriyhdistelmä svengaa ja logokin tuntuu heräävän uuteen eloon. Nuottiviivastopiperrykset olisi tosin voinut kumittaa työpöydällä pois.

Ottawa Senators

Lampinen: Senators ilmoitti jo aiemmin tänä vuonna, että organisaatio ottaa alkuperäisen logonsa takaisin käyttöön. Kyseinen logo löytyy myös retropaidoista, jotka ovat yksinkertaisuudessaan erittäin hyvän näköiset. Punainen ja musta sopivat tässä hyvin yhteen. 

Meriläinen: Jos ei oteta huomioon Senatorsin ensimmäisen kauden paitaa, jossa mustassa paidassa oli punaiset numerot, on tämä organisaation historian hienoin paita. Kaikki kohdillaan, oikeat värit, oikea logo. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän.

Kuikka: Senators, joka nykymuodossaan aloitti NHL-taipaleensa kaudella 92–93, palaa nyt paitansa kanssa tuohon kauteen, jolloin paidan design oli täsmälleen sama, mutta värit käänteiset; pohja mustalla, raidat punaisella. Päävärinä punaista käytettiin ensimmäisen kerran jo 90-luvun lopulla ja se onkin sittemmin vakiintunut seuran peliasun pääväriksi. Paita tekee tyylikkäästi kunniaa sekä nyky-Senatorsin alkutaipaleelle että nykyhetkelle. Erittäin onnistunut, tyylikäs ja puhdaslinjainen paita, jonka kruunaa alkuperäinen logo.

Mesikämmen: Kaikin puolin tyylikäs, värien kääntäminen on jopa parannus alkuperäiseen. Ei turhaa hötkyilyä tässäkään kokonaisuudessa, tyylikkään perusvarma suoritus, kuin Daniel Alfredssonin keskivertopeli. Niin, ja se logo: tarpeellinen muistutus siitä, ettei Senatorsin olisi ikinä pitänyt alkaa säätää tätä heikompia viritelmiä tilalle.

Epäonnistujat: 

Detroit Red Wings: 

Lampinen: Red Wings sai hienon uuden harjoituspaidan, ei paljon muuta. Seuran logo on yksi koko NHL:n hienoimmista, mutta sekään ei tässä tilanteessa enää riitä pelastamaan tilannetta. Harmaa ja valkoinen eivät sovi tässä ollenkaan yhteen ja tuloksena on yksi kampanjan epäonnistuneimmista paidoista. 

Meriläinen: Tämä paita kuvastaa koko Red Wings -organisaation tilaa viime vuosilta: todella vaatimaton ilmestys. Jos käytössä on vain kaksi väriä, vaatii tilanne aina vähän mielikuvitusta. Nyt on päädytty ratkaisuun, jossa pääväriltään valkoisesta paidasta vähennetään kontrastia entisestään poistamalla punaista. Uutena värinä valkoisen sekaan on innovoitu harmaata. Harmaata. Seuran historiasta ei mitään järin inspiroivia paitoja löydy muutenkaan, mutta esimerkiksi NHL:n 75-vuotisjuhlakaudella 1991–1992 Red Wingsin paidassa oli valkoisella pohjalla paljon punaisia raitoja. Siitä vain värit toisinpäin ja pukinkonttiin.

Kuikka: Red Wings -paita kuulunee yksinkertaisuudessaan ja muuttumattomuudessaan yhdeksi ikonisimmista. Ikävä kyllä tämä pläjäys ei toimi, eikä edes kunnioita hienoa seurahistoriaa. Siinä missä toisaalla yksinkertaisuus toimii, toimii se tässä täysin päinvastoin. Paidasta puuttuu täysin kontrasti, elo ja iloisuus. Tällaisenaan se tuo mieleen pyjaman.

Mesikämmen: Yksinkertainen on kaunista ja klassikkoja pitää vaalia, mutta tämän malli on ilmeisesti otettu 90-luvun mahtijoukkueiden harjoitusasuista. Vai onko suunnittelija kenties hakenut symbolista vastinetta Red Wingsin nykytilalle ja Detroitin kaupungin jälkimodernille rappiolle? Haluaisin kuvitella, että tämän takana on jokin ajatus, mutta jos on, siitä on mahdotonta saada kiinni.

Dallas Stars:

Lampinen: Stars oli kesällä kahden voiton päässä organisaation toisesta Stanley Cup -mestaruudesta, mutta paitojen osalta pudotuspelitkin jäävät vain haaveeksi. Olkapäästä löytyvä Teksasin osavaltion kartta on hieno yksityiskohta, mutta kokonaisuutena paidasta jää todella laimea maku. Hopeinen "Stars" ei sytytä, vaikka yhteys mestaruusvuoden 1999 paitoihin onkin selvä. 

Meriläinen: Tässä on pitkälti sama ongelma kuin Red Wingsin paidassa. Liikaa valkoista, liian vähän kontrastia. Toisin kuin edellämainitulla seuralla, on Starsin historiassa räväköitäkin paitoja. Kutsukaa takaisin The Mooterus! 2000-luvun alkupuolella Starsin kolmospaidassa oli mustalla pohjalla härkä tähdistöineen. Härkä muistutti kohtua, josta pian sanaleikiteltiin paidalle nokkela lempinimi. Silloin The Mooterus ei ollut erityisen pidetty. Nyt se olisi.

Kuikka: Tässä on selkeästi haettu yhtymäkohtia vuosituhannen taitteessa käytettyihin paitoihin, jotka silloin toimivat erinomaisesti. Näin valkoisena nämä jäävät mitäänsanomattomaksi sekä jopa oudoiksi. Logo ei pääse oikeuksiinsa, sillä se hukkuu ylitsevuotavaan valkoisuuteen. Tässä yhteydessä voinee mainita, että tämä onkin jo toinen peliasu-floppi Starsilta parin kuukauden sisään. Toivottavasti meno kaukalossa ei jatku samalla trendillä.

Mesikämmen: Paidan värimaailmaan on viitattu sanaparilla icy-white, kokonaisuus onkin yhtä kiehtova kuin lumisokeus. Jos paidoista poistaisi hölmöt vihreät raidat, alkulämmittelyyn voisi ottaa lisäasusteeksi teksasilaisten perinteiden mukaiset valkoiset suippohuput. Paita on niin mitäänsanomaton, ettei siitä irtoa edes kelvollista irvailua.

San Jose Sharks: 

Lampinen: Sharksin logo on yksi NHL:n hienoimmista, mutta se onkin tämän retropaidan kohokohta. Paita kunnioittaa kyllä hyvin seuran perinteitä, mutta jää jotenkin vaisuksi värien puolesta. Hihan valkoinen raita toimii hyvin sinisen ja mustan välissä, mutta harmaa ei toimi paidan päävärinä. 

Meriläinen: Organisaation surkuhupaisella alkutaipaleella sentään pelipaidat olivat hienot. Link Gaetz ja Jeff Odgers voisivat murjoa tämän tekeleen atomeiksi ja tilalle kaivettaisiin se aito ja alkuperäinen sinivihreä luomus. Vähän vain raitoja ehkä uusiksi, mutta ei liikaa. Onhan tässä kisassa muutkin huijanneet. Niin, se piti vielä sanoa, että tämä nykyinen retropaita on huono. Tulee jostain syystä mieleen DEL. 

Kuikka: Alkuperäinen versio tästä paidasta kuului omalla listalla Sharks -paitojen parhaimmistoon. Siksipä tämä herättää ristiriitaa – toisaalta valuu flopiksi mutta on kuitenkin teeman mukaan hyvinkin käänteinen versio alkuperäisestä ja sellaisenaan onnistunut. Harmaa päävärinä jättää kuitenkin kokonaisuuden valjuksi ja väärällä tavalla neutraaliksi.

Mesikämmen: Tämän näkeminen jättää hämmentyneen olon. Paidassa on periaatteessa monenlaisia hyviä elementtejä, mutta kokonaisuus jää jotenkin vaatimattomaksi. Joko voidaan sopia, että harmaa jääkiekkopaidan päävärinä on heikko valinta? Paita muistuttaa urheilukaupan paitarekistä löytyvää halpaa NHL-hupparia, toimii ehkä alakoululaisen päällä.

New York Islanders: 

Lampinen: Missä on legendaarinen kalastaja-logo? Uskon, että jokainen Islanders-kannattaja olisi toivonut kaudella 1995–1996 pidetyn paidan paluuta. Uusi paita on kunnianosoitus organisaation dynastia-vuosille, mutta kovin retrona sitä ei voi kyllä pitää. Värimaailma on hyvin samanlainen, kuin Islandersin normaaleissa kotipaidoissa. 

Meriläinen: Mikä tässä onkaan retroa, käänteistä tai uutta? Eikös Islanders ole pelannut näillä paidoilla vuodesta 1972 alkaen? Mitään kovinkaan rohkeaa kokeilua ei ole Long Islandin ylpeyden peliasuissa nähty. Paitsi 1990-luvun puolivälissä, silloin nimittäin hulluteltiin! Sieltä olisi pitänyt nytkin ammentaa. Legendaarinen kalamies rintamukseen, psykedeeliset aallot helmaan, vähän värejä uusiksi ja paikka onnistujien listalta olisi taattu!

Kuikka: Sama paita kuin viime kaudella? Historiasta olisi varmasti löytynyt erilaisia variaatioita, joilla kokeilla rohkeastikin. Esimerkiksi tuo paljon parjattu kalastaja-logo olisi voinut tehdä paluun. Nyt on menty sieltä, missä aitaa ei ole ollenkaan. Ei mitään retroa, tai uutta tai oikein mitään.

Mesikämmen: Dallasin ja Detroitin paidoissa värittömyydellä irrotellut suunnittelija päätti pistää kaiken peliin – ja keksi tuikata puoli hihaa oranssia tähän. Sitten piti käydä lounaalla, jonka jälkeen unohtui, että Islandersin paita oli jäänyt kesken. Näinkö tässä kävi? Kai tässä on jotain retroa 80-luvun alkuun viitaten, mutta kaikki kiinnostavuus on jäänyt lisäämättä.

Boston Bruins: 

Lampinen: Bruinsin logo on ikoninen ja seurahistoriasta löytyy komeita paitoja vino pino, mutta tämä kyseinen retromalli ei mene onnistujien joukkoon. Bruinsin paidoista on nähty useampia eri malleja viime vuosien aikana, joten näissä olisi voinut tehdä jotain radikaalimpia muutoksia.  

Meriläinen: Keltainen Bruinsin paidan päävärinä on jees, mutta vähän jäin kaipaamaan jotain erikoisempaa. Seuralla on pitkä historia ja lähes aina erinomaiset pelipaidat. Aiempina kausina on tehty kunniaa niin alkuperäiselle karhulogolle kuin 1930-luvulla käytössä olleelle isolle B-kirjaimelle. Nyt olisi ollut oivallinen tilaisuus tuoda takaisin unohdettu klassikko. Miten olisi kausilla 1995–2006 käytössä ollut kolmospaita, jonka rintamuksessa keltaisella pohjalla oli maireasti hymyilevä otso? Vaihdetaan keltainen valkoiseen, mutta pidetään se kummallinen sahalaitakuvio helmassa ja hihoissa. Valmis. Saisi se olkapäässä oleva todella vihainen ampiaisen ja päästäisen risteytys rauhoittavaa seuraa Nalle Puhista.

Kuikka: Vastoin otsikkoa, minä pidän tästä paidasta. 90-luvulla käytössä ollut keltainen päävärinä, sekoitettuna mustaan ja kontrasti-valkoiseen. Tämä paita näyttää todella hyvältä, jopa raikkaalta tuulahdukselta muutoin niin mustassa Bruins -värityksessä, joita on viimevuosina nähty. Tämän olisi voinut lanseerata kolmospaidaksi - ihan retroa en tästä kuitenkaan saa, vaikka hyvä ja komea kokonaisuus onkin.

Mesikämmen: Bruins on NHL-historian särmikkäimpiä porukoita niin ilmeeltään kuin peliasuiltaan. Pistetäänpä sinne siis pääväriksi haalean keltainen, jotta saadaan tuhti annos uuden vuosituhannen harmonista tunteellisuutta. Brad Marchand näyttää maalinedustarähinässä tämä päällään lastenkutsuilta karanneelta uhmaikäiseltä.

Raatilaisten lisävalinnat:  

Lampinen: Washington Capitals toi takaisin "kiljuvan kotkan", joka nähtiin seuran peliasuissa kausilla 1995-2002. Punainen toimii erittäin hyvin paidan päävärinä ja siitä löytyy hienoja yksityiskohtia. Olkapäästä löytyy vanha logo, joka tuo hienosti esiin kaupungin kuuluisan Capitol Hillin. Paidan alareunasta löytyvä "Capitals" sopii myös hyvin omalle paikalleen.   

Meriläinen: Anaheim Ducks oli tällä kertaa kuin Patrik Stefan tyhjän maalin edessä. Legendaarinen Wild Wing -paita jäi pliisuksi. Sinivihreän jään läpi puskeva valkoinen ankka valkoista taustaa vasten ei näytä hyvältä. Se näyttää tuherrukselta. Sen sijaan jos olisi pidetty jää valkoisena ja alkuperäisen sinivihreä tausta vaihdettu seuran toiseen pääväriin, violettiin, olisi tämä paita ollut onnistujien listalla kirkkaasti.

Onnistujaksi voidaan lukea New Jersey Devils, joka teki jotain niin hullua ja tuoretta kuin tuolla pelipaitahistorialla voi tehdä. Myös Wildin paita oli onnistunut, vaikka vieraisiin organisaatioihin huuteleekin.

Kingsin kudelma oli yhdistelmä kahdesta klassikosta seuran historiasta. Lopputulos oli epäonnistunut. Hurricanes sortui hieman samaan kuin Sharks. Toki puolustukseksi on sanottava, että seura oli juuri hiljattain käyttänyt Hartford Whalersin paidoista sen hienoimman.

Kuikka: Montreal Canadiens pyöräytti ehkä ikonisimman pelipaidan värit vastakkain ja tuloksena on uskomattoman hyvin toimiva nuttu. Legendaarinen design on pitänyt muotonsa, jossa tummansininen pääväri korostaa Canadiens -logoa, jopa aiempaa paremmin. Erittäin onnistunut värien kääntö.

Erityismaininta myös Washington Capitalsin nykyväreihin tuodusta kotka-paidsta ja designista. Punainen toimii tässä erinomaisesti ja logo pääsee esille paremmin kuin aiemmassa versiossa.

Anaheim Ducksin viritys retropaidasta on kyllä melkoisen karmeaa katsottavaa, etenkin näin vaalealla pohjalla. Tämä näyttää vahvasti koulun välitunnilla piirretyltä ja väritetyltä tuherrukselta reissuvihon takasivulla. Tällaista ei koulupihan ulkopuolella pidä hienona kukaan.

Minnesota Wildin kumarrus vanhaan North Stars -väritykseen on ajatuksena erinomainen, mutta nykylogolla ja raidoituksella kokonaisuus jää oudoksi. Mieleen tulee ensimmäisenä Subway -täyteleipäketju.

Winnipeg Jetsin paidasta ei myöskään ole kuultu juurikaan suuntaan tai toiseen. Kyseessä on kuitenkin mielestäni erittäin onnistunut pyöräytys. Tumma harmaa, tumman sinisen ja puhtaan valkoisen kanssa assosioituvat suoraan lennostoon ja näin logon teema tulee paremmin esiin myös väreissä. Todella hyvä ja ehjä kokonaisuus.

Mesikämmen: Jos tämän sesongin ugly christmas sweater on vielä hankkimatta, löydät omasi New Jersey Devilsin verkkokaupasta. Golden Knightsin räikeä sekamelska kuvastaa täysin Las Vegasin luonnetta kaupunkina. Ja kun kerran Vegasissa riittää retroa, eikö markkinointiosaston mielikuvitus muka riittänyt luomaan Seattle Krakenille vaikkapa 90-luvun grunge-flanellia mukailevaa paitaa?

» Lähetä palautetta toimitukselle