Suomessa elettiin 1990-luvun alussa synkkää lama-aikaa. Työttömyysaste nousi vuoden 1990 kolmesta prosentista vain muutamassa vuodessa 17 prosenttiin. Muutamina kuukausina työttömyysaste rikkoi jopa 20 prosentin rajan.
Yrityksiä kaatui konkurssiaallossa kuin sieniä sateella, joka yhdessä heikentyneen taloustilanteen kanssa lisäsi työttömien määrää räjähdysmäisesti ja esimerkiksi leipäjonot tulivat katukuvaan.
Moni ihminen joutui jättämään leipätyönsä. Yksi heistä oli Leo Pesonen.
– Tiesin työpaikkani olevan menossa konkurssiin, joten minun oli alettava ajattelemaan itse, mistä elantoni tienaisin, Pesonen muistelee tilannetta, joka ajoi hänet elämänsä siihen asti suurimman oivalluksen pariin.
Juniorivuotensa Heinolassa viettäneen Pesosen oma peliura päättyi B-juniori-ikäisenä. Tämän jälkeen elämä vei odotettua pidemmälle Ruotsin matkalle.
– 1970 matkustin kesälomalle kielitaidottomana Ruotsiin ja aamulla kello yhdeksän minulla oli jo asunto ja työpaikka Tukholmassa, vaikka laivaan noustessa olin menossa vain lomalle.
– Suomeen palasimme 1987 tyttäremme takia. Emme halunneet repiä häntä juuriltaan vanhempana ja serkkuni houkutteli minut kattofirmaan pääkaupunkiseudulle, jossa hän oli toimitusjohtaja ja myöhemmin konkurssin jälkeen omistaja.
Keksintö muhiutui matkalla tutulle Ruotsin maalle, jonne Pesonen oli menossa katsomaan tuttavansa Petri Liimataisen pelejä. Pesonen kiinnitti huomiota Ruotsin maajoukkuepaidassa MM-kultaa voittaneen Liimataisen kaukaa lähteneisiin laukauksiin, jotka jäivät helposti maalivahdin haltuun.
Pesonen muisteli Lahden Reippaassa 1960−70 -luvulla pelanneen Matti Koskisen ampuneen kapealla käsiotteella. Pesonen ehdotti kapeampaa käsiotetta Liimataiselle. Pesonen itse sai myöhemmin Liimataisen mailan käsiinsä päästäkseen kokeilemaan kapeamman käsiotteen tehokkuutta yleisötilaisuudessa, jossa laukausten nopeuksia mitattiin tutkalla.
– Ammuin ranteella lähes yhtä kovia lukemia kuin paikalla olleet silloiset suomalaiset huippupelaajat. Se oli kapeamman käsiotteen ansiota. Lämärillä maila kuitenkin täräytti tällöin kovasti käsille, kun ote kapeni liikaa.
Pesonen ymmärsi, että mailan varren pitäisi olla taipuisampi.
– Seiväshypyssä hypättiin ennen terässeipäillä. Tiesin, että sama olisi edessä myös jääkiekkomailojen suhteen. Idea on sama kuin jousipyssyssä, joka on kapeampi ja taipuisampi kummastakin päästä.
Niinpä kekseliäs mies tarttui tuumasta toimeen ja ilman mitään aiempaa kokemusta alkoi työstää prototyyppiä hiomalla mailan varren ylä- ja alaosista pois lasikuitua ja lisäämällä sitä vahvikkeeksi keskiosaan. Pesonen valottaa hieman jääkiekkomailojen historiaa, joka oli ennen suomalaisosaajien hallussa.
– Suomi oli maailman ykkönen mailojen valmistuksessa 1960-luvun alusta jolloin Rahusen veljekset Raimo ja Seppo dominoi mailamarkkinoita ja Venäjän punakone pelasi Toronto mailoilla, joita valmistettiin Muuramessa 400 000 vuodessa.
– Kari Aro perusti Kohon. Rauli Virtanen perusti Cooper-tehtaan myös Forssaan ja kertoi, ettei keksintöni kaltaisia mailoja ole ollut 30 vuoteen, mitä hän oli alalla ollut, myös Kanadassa. En tunne hyvin 80-luvun mailoja, mutta ne olivat varreltaan tasavahvoja, ei mitään vaihtoehtoisia kick pointeja. Varret taipuivat vain alakäden kohdalta hieman.
– A.J.Tiitola kehitti Titan-mailan ja Wayne Gretzky pelasi sillä 1980 vuodesta 1991 vuoteen. Tiitola kuoli tänä vuonna ja arvosteli, etteivät suomalaiset firmat uskaltaneet innovoida uutta. Nyt kaikki mailateollisuus taitaa olla Suomesta poistunut.
Selänne tulitti mailalla ennätyksensä
Mailaprototyyppiään hionut Pesonen kutsui koolle kymmenkunta sen ajan huippupelaajaa, joista kaikki saivat lauottua tutkaan kovemmat laukaukset kuin omilla työkaluillaan. Pesosen mailalla ampui ennätyksensä myös muuan Teemu Selänne ennen lähtöään Winnipegiin. Sana mailataikurista alkoi levitä.
– Selänteen lisäksi mailaani kokeilleet Janne Niinimaa, Mats Näslund ja moni muu ampuivat kylmiltään 10 km/h tunnissa kovempia laukauksia kuin omilla mailoillaan. Selänne tilasi muutamia mailoja.
Mikko Mäkelä otti prototyypin heti omakseen käyttäen sitä sarjapeleissä Ruotsissa.
– Mäkelä laukoi mailallani pari maalia Lillehammerin Olympialaisissa, todisteeksi Pesonen esittelee vanhoja lehtileikkeitä, joissa yhdessä vuoden 1994 Kiekkolehden numerossa Mäkelä kiittelee maalinsa menneen Pesosen piikkiin.
Suuret mailatehtaat alkoivat kiinnostua uudesta ihmekeksinnöstä. Kaikki näytti keksijän itsensä kannalta lupaavalta, mutta isoihin sopimusneuvotteluihin ilman aiempaa kokemusta lähtenyt Pesonen jäi lopulta nuolemaan näppejään.
– Istuin neuvottelupöytään ja toin mukanani mailan mallikappaleeksi. Se oli virhe. Jälkeenpäin ymmärsin, että minun olisi pitänyt tuoda paikalle vain testitulokset paperilla ja jättää maila kotiin. He tutkivat mailaa ja tekivät siitä omat muistiinpanonsa.
Suuret mailatehtaat alkoivat suoltaa linjastoltaan Pesosen ideaan pohjautuvia mailoja, mutta rahallisesti idean isä ei keksinnöstään hyötynyt.
– Kyllähän se tietysti harmittaa, kun omalla kustannuksella silloin reissasin ulkomaita myöten tämän mailaprojektin parissa. 20 000 markkaa meni omaa rahaa kierrellessäni ja järjestellessäni testauksia eri puolella Suomea ja Ruotsia.
Pelaajien keskuudessa Pesonen on aina otettu lämpimästi vastaan. Mies saattoi pelmahtaa maajoukkueenkin pukukoppiin ennalta ilmoittamatta ja pelaajat testasivat uusia mailoja innolla. Kerran mies löysi itsensä Wayne Gretzkyn vaihtopenkin takaa toppatakki päällä.
– Wayne Gretzkyn All Stars -joukkue oli NHL:n työsulun aikaan 1994 kiertelemässä Eurooppaa. Tamperella oli peli Ilvestä vastaan, jonka Ilves voitti 4–3 jatkoajalla. Pelin jälkeen sain Ilkka Sinisalolta kutsun Ilveksen pukukoppiin.
− Joukkue pelasi seuraavaksi Ruotsin Globenissa. Siellä huomasin yhtäkkiä olevani toppatakki päällä joukkueen vaihtopenkin takana muiden ollessa siellä puvut päällä. Tuntui jotenkin epätodelliselta.
Puumailat jäivät vähitellen historiaan komposiittivarsien ja sitä seuraavien materiaalien tullessa tilalle, mutta periaate taipuvasta mailanvarresta on edelleen käytössä.
Pesosen uudet keksinnöt jo koekäytössä
Pesosella riittää elämässä muutakin jännitettävää kuin urheilu.
– 1998 vasen sepelvaltisepelvaltimoni meni täysin tukkoon ja minulle tehtiin neljä ohitusta. Olen siis jatkoajalla jo sen puoleen. Nyt sitten ilmeni agressiivinen syöpä ja sen kanssa elämä jatkoajalla, kuinka pitkä se sitten on? Suomen yhteiskunta auttaa taas, Kiitos siitä hyvät suomalaiset, saan kalliita hoitoja.
Syöpädiagnoosin myötä edessä on raskas hoitojakso, mutta vielä tässä vaiheessa luistelukunnossa oleva hyväntuulinen keksijä jaksaa innostua ja syttyä jääkiekosta täysin palkein.
Ideoita 73-vuotiaan Pesosen päähän pulpahtaa vielä vanhoilla päivilläänkin. Nyt uudet ideat on suojattu asianmukaisin paperein. Vireillä on kaksi isompaa keksintöä, joista on jo prototyypit valmistettu. Uskottavuutta lisää papereista löytyvä tunnetun suomalaisen NHL-tähden nimi.
Toista varusteisiin liittyvää keksintöään Pesonen on työstänyt parin vuoden ajan yhden Suomen lupaavimpiin kuuluvan nuoren pelaajan kanssa. Luottamuksellisten asiakirjojen vuoksi nimiä ei voi kuitenkaan julkisesti huudella. Toinen keksinnöistä palvelisi jääurheilua laajemminkin.
Tarkasti urheilua ja etenkin sen yksityiskohtiin huomiota kiinnittävällä Pesosella on myös oma ajatuksensa siitä, kuinka jääkiekko saataisiin uuteen kukoistukseen pienemmillä paikkakunnilla.
– Miksei perusteta sarjaa, jossa pelattaisiin kolmella kolmea vastaan? Tällöin saataisiin joukkueet kasaan pienemmiltäkin paikkakunnilta.
Omien sanojensa mukaan Pesosella olisi näppinsä pelissä myös pelaajamäärän vähentämiseen MM-kisojen otteluiden jatkoajoilla.
– En ole tarkistanut entiseltä jääkiekkoliiton toimitusjohtaja J.P.Vuoriselta, menikö minun ehdotus MM-kisojen jatkoajan pelaajien vähentämisestä läpi, jonka tein vuonna 1994, mutta koskaan en sitä ollut aikaisemmin kuullut. Kyllä Kalervo Kummolan täytyy tietää myös ehdotukseni, eli pidän itseäni myös sen idean isänä, eli muutin jääkiekon jatkoajan sääntöjä ehdotuksellani, Pesonen pohtii.