Connor McDavid on maailman paras jääkiekkoilija. Hän on ollut sitä jo pitkään, ja viimeistään viime kauden uskomattoman dominoinnin niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissä pitäisi olla kääntänyt viimeisimmänkin skeptikon Edmonton Oilersin kapteenin kelkkaan.
Ei ole liioittelua puhua koko lajin lahjakkaimmasta yksilöstä, erityisesti mitä tulee hyökkäyssuunnan pelaamiseen. NHL on tänä päivänä piinkovaa huippu-urheilua ja pelaajat ovat nopeampia, taitavampia ja fyysisesti kehittyneempiä kuin koskaan. Tällaisessakin ympäristössä McDavid pystyy talentillaan nousemaan muiden yläpuolelle, omaan luokkaansa.
McDavidin ylivoimaisuus selittyy yhdistelmällä sarjan laadukkaimpia fyysisiä työkaluja sekä vuosien saatossa hiottuja tapoja hyödyntää näitä työkaluja maksimaalisesti nimenomaan NHL-olosuhteissa.
McDavidin tapauksessa kaikki perustuu luisteluun. Hän on aina erottunut poikkeuksellisella liikkeellään, ja fysiikan kehittymisen myötä etumatka muuhun pelaajamassaan on ainoastaan kasvanut. Tällä hetkellä edes lähelle samaa tasoa yltää vain aniharva pelaaja, kenties vain Cale Makar ja Nathan MacKinnon.
Oilers-kapteenin luistelussa sulautuvat yhteen luonnollinen urheilullisuus ja räjähtävyys sekä täydellisyyttä hipova tekninen osaaminen. Erityinen lahjakkuus, jota on jalostettu systemaattisesti nuoresta asti.
McDavidin luisteluasento on oppikirjamainen. Nilkkojen, polvien ja lantion alueen liikkuvuudet ovat huipputasoa, yläkropan asento ja käyttö tehokkaita. Potkut ovat voimakkaita ja loppuun asti vietyjä. Luisteluasento pysyy optimaalisena alusta loppuun niin vaihtojen kuin otteluiden sisällä.
McDavidin ensimmäiset potkut ovat NHL:n terävimmät, erityisesti paikaltaan lähdettäessä. Vain muutamalla hän pystyy saavuttamaan etumatkan, jota on lähes mahdotonta kuroa umpeen.
Tasaisesta luistelutemposta poiketen McDavid hyödyntää nopeita rytminmuutoksia, jotka tekevät hänestä yllättävämmän ja huomattavasti vaikeammin puolustettavan. Suorien linjojen ja tavallisten potkujen sijaan hän hyödyntää jatkuvasti ristiaskeleita, jotka ovat paitsi teknisesti puhtaita, tavallisten potkujen tavoin myös uskomattoman voimakkaita.
Usein McDavid hämää puolustavaa pelaajaa haluamaansa suuntaan siirtämällä painonsa voimakkaasti toiselle jalalle, ottaen sitten räjähtävän potkun päinvastaiseen suuntaan ja kiihdyttäen ohi muutaman ristiaskeleen voimin.
Teränkäytössä McDavid on myös poikkeuksellisen taitava. Alla olevan kuvasarjan tilanteessa hän myy puolustajalle leikkauksen keskelle sisemmän jalan ulkoterän avulla, mutta vaihtaa terän asentoa aivan viimeisellä hetkellä ja ottaakin räjähtävän potkun kohti ulkolinjaa. Tässä vaiheessa puolustaja on ottanut puolittaisen ristiaskeleen ja sitoutunut painollaan kohti keskustaa, jolloin peli on jo menetetty. McDavid pääsee kiertämään hänet ulkokautta. Kaikki tämä tapahtuu uskomattomalla nopeudella ja sulavuudella.
Luisteluun yhdistyvät McDavidin kiekonkäsittelytaidot, jotka ovat niin ikään poikkeukselliset.
Luonnollisesti häneltä löytyy laaja harhautusarsenaali ja kädet käyvät tarvittaessa todella nopeasti. Kuljettaessa lapa nousee jäästä joka kerta vain hyvin niukasti kiekon yli, minkä avulla hän maksimoi ajan, jolloin peliväline on hallussa. Ylempi käsi – McDavidin tapauksessa hänen oikea kätensä – ei ole lukittuna kiinni kylkeen, vaan liikkuu vapaasti ulos kropasta, mikä kasvattaa pinta-alaa, jolla hän pystyy kiekkoa käsittelemään. Ylempi on käsistä dominoivampi ja ohjaa kiekonkäsittelyä kokonaisuudessaan.
NHL:stä löytyy kuitenkin nippu pelaajia, joiden vastaavat taidot ovat erinomaiset. McDavidin erottaa tästä massasta se, kuinka hän pystyy vaativiin kiekonkäsittelysuorituksiin myös kovassa vauhdissa.
Kun valtaosa pelaajista hidastaa vaikean haltuunoton tai harhautuksen aikana, McDavid pystyy parhaimmillaan jopa kiihdyttämään samaan aikaan. Pelkästään tämä olisi jo todella vakuuttavaa, mutta Oilers-kapteeni pystyy myös pitämään katseensa ylhäällä lähes koko ajan, ja silti peliväline pysyy hallussa tilanteessa kuin tilanteessa. Täydellisen poikkeuksellinen kyvykkyys on yhdistelmä luontaista rytmiä, havainnointikykyä ja koordinaatiota, valtavien toistomäärien tuomaa rutiinia sekä korkean itsetunnon tuomaa itseluottamusta ja rohkeutta.
Yhdellä yhtä vastaan -tilanteissa kiekko on pääsääntöisesti lantion sivulla eikä jalkojen välissä, jolloin hän pystyy uhkaamaan puolustajaa mahdollisella laukauksella, syötöllä tai kuljetuksen jatkamisella. Toisaalta ajoittain McDavid siirtää kiekon tarkoituksella puolustajan ulottuville ja houkuttelee tämän kurottamaan sitä kohti ja samalla sitoutumaan painollaan tiettyyn suuntaan. Monesti hän alustaa tällä tavoin leikkauksensa laidalta keskustaan.
McDavid kuitenkin harvoin syylistyy liialliseen näppäryyteen tai kiekon ylikäsittelemiseen. Tämän sijaan hän tykkää työntää pelivälineen kohti tyhjää tilaa, jos siihen vain on mahdollisuus.
Tätä kautta hän voi kerätä enemmän vauhtia - onhan kiihdyttäminen kiekottomana aina helpompaa kuin kiekollisena - sekä myös suojata pelivälinettä paremmin tilanteessa, jossa puolustaja hengittää niskaan tai on hänen sivullaan. Monessa maalissa, jossa McDavid sooloilee koko kentän läpi, hän ei kuitenkaan loppupeleissä käsittele kiekkoa kovinkaan paljoa.
Samalla periaatteella McDavid tykkää pelata transitioissa give-and-go-kuvioita, jotka niin ikään antavat hänelle mahdollisuuden kerätä vauhtia kiekottomana. Monesti yksinkertainen onkin lopulta tehokkainta.
On hyvä myös muistaa, että McDavid pelaa käytännössä eri nopeuksilla kuin muut. McDavidin tapauksessa vain 75 prosentin vauhti vastaa suurimman osan huippuvauhtia, mikä luo osittain illuusiota siitä, että hän käsittelisi kiekkoa aivan täydessä vauhdissa. Tätä hänkään ei juuri tee, vaan edellä mainituilla tavoilla mieluiten minimoi kiekonkäsittelyn tällaisissa tilanteissa.
Osaa pelata joukkueelle
Kaudesta 2017–2018 lähtien McDavid on kerännyt runkosarjassa yhteensä 244 ykkössyöttöä, ylivoimaisesti eniten koko NHL:ssä. Samalla ajanjaksolla toiseksi eniten ykkössyöttöjä on antanut Artemi Panarin, jonka vastaava lukema on 192. Puhutaan siis yli 50 ykkössyötön erosta parhaan ja toiseksi parhaan välillä.
McDavidin poikkeuksellinen kyky voittaa yksi vastaan yksi -tilanteita on iso syy hänen poikkeuksellisiin syöttömääriinsä. Voittamalla oman miehensä hän käytännössä aina avaa samalla tilaa jollekin ketjukavereistaan, kun jonkun on pyrittävä paikkaamaan ulospelattua puolustavaa pelaajaa.
McDavid osaa hyödyntää vetovoimaansa myös muuten kuin puhtaasti haastopelaamisen kautta. Hän imee itseensä paineen tarkoituksella esimerkiksi luisteluvalinnoillaan ja syöttää sitten vapautuvaan tyhjään tilaan luistelevalle ketjukaverille. Monesti hän ei syötä sinne missä pelaaja on nyt, vaan sinne missä hän on sekunnin päästä.
Toki McDavidin pelinlukutaito ja kyky löytää syöttösaumoja on myös loistava. Kyky pitää katse ylhäällä vaikeissakin kiekonkäsittelytilanteissa antaa hänelle runsaasti aikaa havainnoida kenttää. Jatkuva havainnointi auttaa esimerkiksi yhden kosketuksen syötöissä ja give-and-go-tyyppisissä kuvioissa. Syötöt lähtevät myös yhtälaisella tehokkuudella ja tuntumalla niin kämmeneltä kuin rystyltä.
McDavidin kehityskulku NHL-tasolla on pitänyt sisällään myös suuremman painoarvon antamisen kontaktipelaamiselle.
Tällä en varsinaisesti tarkoita isoja taklauksia, joskin myös McDavidin taklausmäärät ovat kasvaneet vuosien saatossa. Tulokaskaudellaan hän taklasi NHL:n tilastojen mukaan keskimäärin alle yhden kerran 60 minuuttia kohden, jonka jälkeen lukema on noussut melko tasaisesti. Alkukaudella Oilers-kapteeni on antanut jo selvästi yli kolme niittiä 60 minuuttia kohden.
Kontaktipelaamisessa on kuitenkin myös muita, paljon tärkeämpiä ulottuvuuksia. Miten voitat kaksinkamppailuja ja irtokiekkoja, miten pääset pakenemaan ulos paineen alta kulmista, miten hyödynnät pienempiä fyysisiä kontakteja erilaisissa tilanteissa.
Edes McDavid, lajin kaikkien aikojen paras, ei pysty livistämään ulos ahtaasta tilasta laitojen läheisyydestä ilman kontaktipelaamisen taitoja. Monesti hän odottaa puolustajan tulevan antamaan painetta, ottaa vastaan tai antaa itse tarkoituksella kontaktin ja pyörähtää tämän voimin karkuun. McDavidin luisteluasento ja liikkuvuus mahdollistaa myös, että hän saa moneen kaksinkamppailuun etulyöntiaseman pääsemällä vastustajaa matalammalle.
Alla olevassa esimerkissä McDavid voisi mennä irtokiekkoon tavallisesti maila edellä, mutta tarpeeksi lähellä oleva puolustaja todennäköisesti pystyisi irrottamaan hänet kiekosta nopeasti. Tämän sijaan McDavid leikkaa itsensä hyvin voimakkaasti kiekon ja puolustajan väliin, töytäisee hänet sivuun ja jatkaa kiekon ensimmäisellä kosketuksella maalipaikkaan pääsevälle ketjukaverilleen.
Lisää maaleja ylivoimalla
McDavid on sijoittunut NHL:n syöttöpörssissä kahden parhaan joukkoon neljällä edellisellä kaudella. Samalla hän on myös itse heiluttanut verkkoja tiuhaan tahtiin; viiden edelliskauden aikana ainoastaan Aleksandr Ovetškin, Auston Matthews ja Leon Draisaitl ovat tehneet häntä enemmän maaleja.
Viime kausi oli maalinteon saralla McDavidin uran toistaiseksi tehokkain, kun kahden alle 35 maalin kauden jälkeen hän iski tauluun 44 täysosumaa 80 runkosarjaottelussa. Tämä riitti sarjan maalipörssissä kuitenkin vasta seitsemänteen sijaan. Hyökkäyspelaamisesta puhuttaessa puhdas maalinteko onkin ollut kenties se ainoa osa-alue, jolla McDavid ei ole ollut sarjan paras.
Tällä kaudella tähän voi hyvinkin olla tulossa muutos, sillä McDavid on latonut 17 ensimmäisessä ottelussa peräti 15 maalia. Esimerkiksi The Athleticin Dom Luszczyszynin mukaan Oilers-sentteri on nyt tykkialkunsa jälkeen ennakkosuosikki voittamaan uransa ensimmäisen maalikuninkuutensa ja samalla ylittämään ensimmäistä kertaa 50 maalin rajapyykin.
McDavidilta ei löydy Matthewsin kaltaista laukauksen kulmaa viime hetkellä muuttavaa rannelaukausta tai Ovetškinin, Draisaitlin tai Patrik Laineen kykyä ampua suoraan syötöstä. McDavid on kuitenkin hyvä molemmissa laukaisutyypeissä, pystyy ampumaan tarvittaessa kummaltakin jalalta ja suorasta luistelusta sekä saa laukauksen lähtemään nopeasti pienessä tilassa. McDavidin pelityyli tuottaa hänelle jatkuvasti nopeita paikkoja suorista hyökkäyksistä, joiden viimeistelystä hänelle on karttunut runsaasti kokemusta.
Mielenkiintoista on, että tasaviisikoin McDavidin laukaisumäärät ovat alkukaudella olleet vahvasti linjassa edelliskausiin verrattuna. Itse asiassa peliaikaan suhteutettua henkilökohtaista maaliodottamaa hän on luonut tasaviisikoin vähemmän kuin kertaakaan urallaan.
Selkeä muutos on sen sijaan tapahtunut ylivoimapelaamisessa. Viime kaudella McDavid ampui maalia kohti keskimäärin noin 16 kertaa 60 minuuttia kohden, kun alkukaudella vastaava lukema on ollut yli 21 kertaa. Selkeää kasvua on nähtävissä myös henkilökohtaisen maaliodottaman saralla.
Kun viime kaudella noin 20 prosenttia Oilersin huippulaadukkaan ykkösylivoiman laukauksista lähti McDavidin lavasta, alkukaudella vastaava lukema on ollut peräti 33 prosenttia.
Puhutaan vielä pienestä otoskoosta, ja on hyvin mahdollista, että McDavidin laukaisumäärät ylivoimalla laskevat kauden edetessä. Samalla on toisaalta todennäköistä, että hän pääsee tasaviisikoin laukomaan jatkossa enemmän vaarallisista tekopaikoista.
Ylivoimalla McDavid on upottanut joka neljännen laukauksensa, ja tasaviisikoinkin laukaisuprosentti on hulppea 17,14. Molempien kohdalla voidaan odottaa jonkinlaista regressiota aiempien kausien perusteella.
Tällä hetkellä maalipörssinkin voitto on tällä kaudella hyvin mahdollinen. Se olisi iso uusi sulka McDavidin kypärään.
McDavid on 25-vuotiaana uransa huipulla, mutta voi yhä kehittyä lähestyessään 30 ikävuotta. Parannettavaakin löytyy edelleen etenkin puolustuspelaamisesta, josta häntä on kyseenalaistettu koko hänen uransa ajan. On puhuttu liiallisesta hyökkäysorientoituneisuudesta, puutteellisesta reagoimisesta kiekonmenetyksiin ja hatarasta sitoutuneisuudesta puolustusalueen puolustuspelaamiseen.
Kyseinen kritiikki oli aiemmin myös ehdottoman perusteltua. Kausina 2018–2020 McDavidin ollessa jäällä tasaviisikoin Oilers oli ottavana osapuolena maaliodottamaa katsottaessa, ja varsinaisissa maaleissakin joukkue jäi vain seitsemän täysosuman verran plussalle.
McDavidin puolustuspelilliset lukemat ovat kuitenkin parantuneet selkeästi viimeisen kahden kauden aikana. Hän ottaa nykyään aiempaa enemmän vastuuta viisikkonsa eheydestä ja kaksinkamppailee halukkaammin. Pelkästään viime kaudella McDavidin ollessa jäällä Oilers tekikin tasaviisikoin yhteensä 23 maalia vastustajaa enemmän.
McDavidin kaltaiselle hyökkäyssuunnan virtuoosille on myös turha asettaa liian voimakkaita puolustuspelillisiä velvoitteita, koska jossain kohtaa ne eittämättä söisivät hänen tehokkuuttaan hyökkäyssuuntaan. Tämä olisi järjenvastaista niin pelitaktisesti kuin viihdetuotetta ajatellen.
McDavid ei tietenkään ole täydellinen jääkiekkoilija. Mutta toistaiseksi täydellisin hän on.