Liiga-finaalit ovat edenneet torstaina pelattavaan viidenteen otteluun, jossa Tapparalla on selvitettävänä ensimmäinen ottelupallo ja sen myötä mahdollisuus seuran toiseen peräkkäiseen Suomen mestaruuteen. Pelicans on selkä seinää vasten. Vain vankkumattomimmat lahtelaiskannattajat jaksavat uskoa mestaruustaiston jatkuvan vappujuhlinnan jälkeiseen aikaan.
Finaalit ovat tarjonneet tukun onnistujia. Pudotuspelien pistepörssiä johtava Jori Lehterä on ollut pisteiden valossa vaisu, vaikka neljännen finaalin toinen maali muistutti miehen peliälyn ja syöttötaidon erinomaisuudesta. Myös Pelicansin nuori Aatu Jämsen on osoittanut vahvaa pelaamista.
Heitäkin enemmän ovat säväyttäneet seuraavat viisi pelaajaa.
5. Waltteri Merelä
Tämä kevät on ollut Merelän lopullinen läpimurto tähtitason pelaajaksi Liigassa, ja hyvin mahdollisesti hän pääsee kokeilemaan siipiään ensi kaudella Pohjois-Amerikassa. On pelannut ison pojan fyysistä pudotuspelikiekkoa, ja verkko on heilunut kahdeksan kertaa. Röyhkeä ja tehokas pelityyli voivat tuoda MM-kisapaikan Leijoniin.
4. Iikka Kangasniemi
Kiekollisen Pelicansin tärkein kenttäpelaaja. Ei vakuuta tasaisella varmuudella, mutta nousee esiin usein ratkaisevilla hetkillä. Liukasliikkeinen hyökkääjä on ajoittain kantanut Pelicansia reppuselässään, ja etenkin Pelicansin ainoa tähän asti tullut voitto finaaleissa oli pitkälti Kangasniemen ansiota.
3. Patrik Bartošák
Huippuvireinen Bartošák on elinehto Pelicansin ohuille mestaruushaaveille. Ensimmäinen ottelu meni aavistuksen haparoiden, mutta kolme seuraavaa ovat olleet vakuuttavia näyttöjä. Varsinkin syvyyssuunnan liikkuminen ja sijoittuminen ovat ensiluokkaista.
Tamperelaista virkaveljeään elävämpi Bartošák lataa itseään paikoin pelin ulkopuolisella elehtimisellä, josta yleisö eittämättä nauttii. Tässä vaiheessa kova suoritustaso ei riitä sekään, Bartošákin on otettava enemmän myös niitä "mahdottomia" torjuntoja. Siihen hänellä riittävät eväät.
2. Veli-Matti Savinainen
Savinainen jos joku tietää, kuinka finaalisarjoja voitetaan. Kokemus näkyy traktorimaisena suorittamisena tärkeissä peleissä. Savinainen pelaa oman paikkansa maalinedustalla suvereenisti. Tunne vie enää harvemmin mukanaan, jonka myötä Savinainen sijoittuu kaksinkamppailuissa yleensä aina vastustajaansa optimaalisemmin.
Malliesimerkkinä neljännen finaalin toinen maali, jossa hän haistoi Lehterän syötön liukumalla takatolpalle pelattavaksi. Varteenotettava ehdokas pudotuspelien parhaan pelaajan palkinnon voittajaksi.
1. Christian Heljanko
Heljanko on elävä esimerkki maalivahdista, joka pelaa vahvalla itseluottamuksella. Illasta toiseen eleettömällä varmuudella torjuva Heljanko ei tee juuri mitään ylimääräistä. Torjuntatyöskentelyssä ulosmittautuu laadukas ja pitkäkestoinen harjoittelu sekä vahvat henkiset ominaisuudet.
Heljanko saa hankalatkin tilanteet näyttämään helpolta. Tämä perustuu pitkälti erinomaiseen tekniikkaan sekä kykyyn sijoittua oikein. Ainoa kömmähdys on toistaiseksi ollut kolmannen ottelun ensimmäinen maali, jossa hän sijoittui puolihuolimattomasti. On perin vaikeaa nähdä, että Pelicans pystyisi selvittämään kolme ottelupalloa Tapparaa vastaan. Heljangon ollessa maalissa se on jopa mahdotonta.
