Ennakkosuosikkina välieräsarjaan lähtenyt Pelicans on kantanut viittaansa kunniakkaasti. Lahtelaiset ovat olleet oikeastaan jokaisella viisikkopelin osa-alueella edellä, tai vähintäänkin tasoissa. Lisäksi HIFK-sarjassa umpisurkeasti pyörinyt ylivoimapeli on näyttänyt paremmalta, eikä Kärpät saa siltäkään puolelta sellaista etua, mitä ennen välieräsarjan alkua ennakoitiin.
Ketjukoostumusten sekoittamistakin tiuhaan kokeillut Kärpät alkaa olemaan tilanteessa, jossa se ei löydä etua miltään pelin osa-alueelta ja isoa vastuuta hyökkäyspelistä kantava ykkösketju Teemu Turunen–Joonas Kemppainen–Ville Koivunen alkaa olemaan väsynyt ja sitä kautta turhautuneen oloinen kaukalossa.
Pelicansilla on mahdollisuus katkaista sarja jo perjantaina. Pelit ovat toki olleet maalin pelejä ja tuloksellisesti sitä kautta tasaisia, mutta on hyvin vaikea nähdä Kärppien pystyvän kampeamaan itsensä enää sarjaan mukaan nähdyn perusteella.
Erot hyökkäyspelissä
Sarjan isoimmat erot ovat syntyneet hyökkäyspelissä. Pelicans luo monipuolisesti maalipaikkoja niin suorista hyökkäyksistä kuin hyökkäysalueen pyöritysten kautta. Lahtelaiset ovat myös luoneet jokaisessa ottelussa enemmän pitkiä päätypelejä, mikä jo yksistään määrittää pelin virtausta napsun verran lahtelaisten suuntaan.
Kärppien hyökkäyspelille taas on ollut leimallista, että se kykenee luomaan suorahyökkäysuhkaa ja maalipaikkoja jatkopelien kautta. Hyökkäykset kuitenkin tuppaavat katkeamaan usein turhan nopeasti.
Sen seurauksena Kärpät ei pysty pakottamaan Pelicansia jäähyihin, eikä Ville Mäntymaan joukot pääse hyödyntämään tehokkaasti läpi kauden toimittanutta ylivoimaansa. Vastaavasti Pelicansin pakkopeli on onnistunut hyvin, ja se on luonut hyvän määrän maalipaikkoja. Myös viidellä ylivoimalla on syntynyt kaksi ylivoimamaalia, kun taas Kärpillä viisi yritystä on tuottanut yhden maalin.
Myös avauspelaamisessa on eroja. Kärpät on ollut ajoittain hyvin virhealtis Pelicansin paineen alla, kun Pelicans taas on onnistunut purkamaan Kärppien kovaa prässiä kiekottelemalla sen alta pois.
Kolmannen ottelun avauserässä nähtiin tästä asetelmasta kenties paras esimerkki, kun Pelicans vaihteli puolustusalueella puolta välillä useaan otteeseen kärppäpaineen alla, ennen kuin joukkue lähti hyökkäämään.
Kuten sanottu, sarja on sikäli ollut tasainen, eikä esimerkiksi tasakentällisin syntyneissä maalipaikoissa ole suurta eroa.
Mutta kun Pelicans toteuttaa edellä mainittuja asioita jatkuvasti piirun verran paremmin, ja kun leveämmältä rintamalta syntyy hyökkäysuhkaa, alkaa otteluiden mitassa syntyä ratkaisevaa eroa joukkueiden paremmuudesta.
Kokko ei sammu
Kärpät ei ole kaatunut maalivahtipeliin, mutta myös tolppien välissä Pelicans on ollut vahvempi. Tulikuuma Niklas Kokko on jatkanut huimia otteitaan ja pitänyt pussinokkia mukana silloin, kun vastapuolelle on auennut vaarallisia paikkoja. Tiistaina Kokko torjui uransa ensimmäisen nollapelinsä pudotuspeleissä, kun Pelicans voitti Kärpät lukemin 1–0 Lahdessa.
Kärpät vuorostaan on peluuttanut Niclas Westerholmia sekä Tomi Karhusta maalilla tasaisesti, mutta on kiinnostava nähdä, jatkuuko sama myös perjantaina. Karhunen oli nimittäin tiistain ottelussa erinomainen ja kokenut torjuja antoi joukkueelleen mahdollisuuden olla kiinni tuloksessa.
Westerholm taas ei ole häikäissyt otteillaan, sillä neljän pudotuspeliottelun jälkeen hänen torjuntaprosenttinsa on alle 90. Yhtä kaikki, selkä seinää vasten perjantaina pelaavalla Kärpillä on nyt viimeinen sauma suoristaa rivinsä ja laittaa kampoihin Pelicansille, tai oululaisten tie vie pronssiotteluun.