Ennakkoarvioissa tämän vuoden varausluokan kärkeä pidettiin puolustajavoittoisena. Esimerkiksi TSN:n Bob McKenzien viimeisimmässä listauksessa viiden puolustajan arvioitiin kuuluvan varausikäluokan kymmenen parhaan pelaajan joukkoon ja kahdeksan puolustajan 20 parhaan joukkoon.
Arviot olivat melko osuvia – neljä puolustajaa kymmenen ensimmäisen joukossa – mutta puolustajien todellinen varausjärjestys erosi monista arvioista. Tilaisuuden toiseksi varaukseksi Chicago Blackhawksiin valittu valkovenäläinen järkäle Artjom Levšunov ei ollut yllätys, mutta esimerkiksi seuraavaa puolustajaa sai odottaa seitsemännelle vuorolle, jolloin Ottawa Senators varasi Carter Yakemchukin.
Myös huippulupaavien mutta vahvuuksiltaan erilaisten Sam Dickinsonin ja Zeev Buiumin lipumista kärkikymmenikön ulkopuolelle voidaan pitää odottamattomana. Erityisesti vasemmalta laukovan kiekollisen Buiumin uskottiin menevän viimeistään kahdeksantena varauksena Seattle Krakeniin tulevaisuuden kärkipuolustajaksi.
Myös hyökkääjien osalta tapahtui yllätyksiä. Anaheim Ducksiin kolmantena varattu oikea laitahyökkääjä Beckett Sennecke hädin tuskin mahtui vielä kauden puolivälissä TSN:n listauksen 20 pelaajan joukkoon. Loppukauden ja OHL:n pudotuspelien hirmuvire nosti laiturin osakkeita lopulta niin korkealle, että hänet valittiin varaustilaisuuden ensimmäisenä laitahyökkääjänä.
Huomionarvoista oli myös Utahin joukkueen seurahistorian ensimmäinen varaus, kun NHL-legenda Jarome Iginlan poika Tij Iginla varattiin Flames-fanien suruksi jo tilaisuuden kuudentena pelaajana. Mielenkiintoista oli myös nähdä ehkä ikäluokkansa parhaan maalitykin Cole Eisermanin valuminen New York Islandersin varaukseksi numerolle 20.
Pelipaikka ja kätisyys puhtaan taidon edelle
Sennecken korkealle varaukselle löytyy sen yllättävyydestä huolimatta pätevät perusteet, kun tutkii Ducksin hyökkääjien profiilia ja kätisyyksiä. "Little ball of hate" -lempinimen pelaajaurallaan saanut Ducksin nykyinen GM Pat Verbeek on haalinut joukkueeseensa isokokoisia ja taitavia pelaajia.
Sennecke sopii juuri tähän muottiin hyvin myös kätisyytensä vuoksi: Ducksin tulevaisuuden kärkikuusikosta puuttuu toinen oikealta ampuva laitahyökkääjä, ja sellaisista Sennecke on varausvuotensa paras. Tämä selittää Sennecken kiilaamisen Ivan Demidovin ja Iginlan edelle.
Ducks olisi tarvinnut kokoonpanoonsa myös oikealta puolelta laukovan puolustajan, jonka takia Levšunovin tai lopulta kymmenentenä varatun Anton Silajevin uskottiin menevän kolmantena varauksena. Syystä tai toisesta Verbeek päätti kuitenkin vahvistaa nuorta mutta lupaavaa hyökkäystä entisestään.
Samoilla perusteilla voi osittain selittää myös puolustajien varausjärjestystä. Oikealta puolelta laukovat puolustajat ovat tunnetusti kiven alla, ja pakkiparien kätisyyksiä usein korostetaan joukkuetta rakentaessa. Kokonaisvaltaisimman Levšunovin mentyä toisena katseet kääntyivät Silajeviin, Zayne Parehkiin ja Yakemchukiin, joista kaikki edustavat erilaista pelaajatyyppiä.
Parekh ja Yakemchuk ovat hyökkäysvoittoisia puolustajia, joiden oman pään pelissä on suuria kysymysmerkkejä, kun taas Silayev on kahdensuunnan pelissään ja luistelussaan huomattavasti heitä edellä kaksimetrisyydestä puhumattakaan.
Parekhista Senators olisi voinut saada seuraavan Erik Karlssonin, joksi pelaajaa on muun muassa verrattu poikkeuksellisen hyökkäyspään pelikäsityksensä vuoksi, mutta jälleen kerran fyysisempi pelote meni edelle.
Kraken rakentaa keskikaistaa
Sama laulu jatkui myös Seattlessa. Neljän huippulupaavan puolustajan ollessa vielä vapaana Kraken päätti pysyä tutussa kaavassaan ja varata ensimmäisenä keskushyökkääjän, Berkly Cattonin. Näin se on tehnyt jokaisena vuotena lyhyen historiansa aikana.
Ensi kauden kokoonpanosta löytyvät jo aiempien ensimmäisten kierrosten varaukset Shane Wright ja Matty Beniers. Vaikka Cattonia tuskin ensi kaudella Krakenissa nähdäkään, on organisaatiolla jo kaksi lupaavaa keskushyökkääjää vaatimassa lisää peliaikaa.
Vapaiden agenttien markkinoilta pitkällä ja rahakkaalla sopimuksella kiinnitetty Chandler Stephenson mutkistaa Krakenin keskushyökkääjärulettia entisestään. Kiekollisen puolustajan – kuten Buiumin tai Parekhin – varaaminen olisi ollut perustellumpaa, sillä todellinen puolustajalupaus heiltä toden totta puuttuu.
Ehkä tuore Stanley Cup -mestari ja Krakenin kanssa sopimuksen tehnyt Brandon Montour on ollut heidän kiikarissaan jo kauemmin, minkä perusteella puolustajalupaus jäi lopulta varaamatta.
Tämän vuoden varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella organisaatioiden tarpeet menivät pääasiassa puhtaan taidon edelle. Ne eivät haalineet nuoria pelaajia vain kauppavälineiksi, vaan merkittäviksi osiksi seurojen tulevaisuutta.
Juttua muokattu 5.7.2024 klo 10.48: Vaihdettu pääkuva.
