Ennakkoarvioissa Helsingin IFK:hon suhtauduttiin huomattavasti viime kautta maltillisemmin, eivätkä helsinkiläiset lukeutuneet sarjan suurimpiin suosikkeihin. Joukkue kuitenkin porskutti marraskuun maajoukkuetauolle sarjan piikkipaikalla, reilun marginaalin turvin. Toimittajat Veikko Nurminen ja Sami Iilomo katsastavat HIFK:n alkukautta.
Iilomo: Noniin Veikko, talven ensimmäiset lumihiutaleet ovat laskeutuneet maahan, mutta Liiga-kautta on takana jo kolmannes, miltä HIFK:n touhu on näyttänyt tähän mennessä?
Nurminen: Tuloksellisesti helsinkiläisten alkukausi on ollut täysosuma. Joukkue on kerännyt tasaisesti pisteitä, minkä lisäksi HIFK:lla on pitkästä aikaa kärkipelaajat, jotka suorittavat palkkanauhansa arvoisesti.
Sarjan avausviikolla tulleet tuplavoitot Kiekko-Espoosta olivat henkisesti elintärkeitä. Punapaidat saivat heti työrauhan, ja peliin tuli iso annos rentoutta. Pelillisesti HIFK jaksaa pelata paremmin, minkä lisäksi joukkueen henkinen selkäranka on vahva.
Iilomo: Jos jätetään itsestään selvät, eli ykkösketju sekä Luke Martin huomioimatta, ketkä haluaisit nostaa positiivisessa valossa esiin yksilötasolla?
Nurminen: Kokenut konkari Leo Komarov on ollut erinomainen roolissaan. Komarovin luistin liikkuu selvästi viime kautta paremmin, ja hän pystyy karhealla pelityylillään luomaan tilaa Vincent Marleaulle sekä Petr Kodýtekille.
Marleau on ollut myös iso onnistuja. Nopea ja maaliahne hyökkääjä pystyy suoraviivaisella pelityylillään haastamaan vastustajan puolustajia, minkä lisäksi maailmanluokan laukaus tuottaa jatkuvasti maaliodottamaa. Näiden seikkojen lisäksi Marleaun työmoraali on ilahduttavan korkea.
Iilomo: Omaa silmää on miellyttänyt Aron Kiviharjun esiintulo. Jos mietitään vuoden taakse, odotukset olivat korkealla, mutta vastuun vähäisyys sekä loukkaantuminen vesittivät superlupauksen kauden. NHL:n varaustilaisuudessa aivan ensimmäisten nimien joukkoon vielä pari vuotta sitten ennakoitu puolustaja valahti neljännelle kierrokselle, mutta Kiviharju ihastutti itsevarmuudellaan uutta seurajohtoa tervehtiessään.
Sama terve itseluottamus on näkynyt myös Kiviharjun pelissä tällä kaudella. Ensimmäisissä otteluissa nuorukainen haki vielä rytmiä, mutta pelien edetessä Kiviharju on ottanut paikkansa luottopelaajien joukossa. Viimeisenä ennen maaottelutaukoa pelattu koitos Kärppiä vastaan kuvaa paljon Kiviharjun nykyasemaa; yli 20 minuuttia peliaikaa ja syöttöpiste. Ykkösketjun nauttiessa median huomiosta, lauantain piste jatkoi Kiviharjun pisteputkea viiteen otteluun.
Kaikki eivät kuitenkaan voi olla onnistujia. Kenen otteet ovat jättäneet toivomisen varaa tai keneltä on lupa odottaa enemmän?
Nurminen: Kapteeni Ilari Melartilla on paljon parannettavaa. Kiekollisessa pelaamisessa sattuu liikaa virheitä, minkä lisäksi fyysisestä pelityylistään tunnettu kolossi on ollut kaukalossa liian kiltti.
Joukkueen suurin alisuorittaja on kuitenkin länsinaapurista Helsinkiin palannut Panu Mieho. Kolmossentterin tehotilasto on pakkasella kuuden maalin verran, ja hyökkäyspäässä Miehon panos on ollut varsin olematon. On rehellisesti sanottava, että usea junioripelaaja ajaa tällä hetkellä nykyvireisen Miehon ohi.
Iilomo: Mieho, kuten muutama muukin alempien ketjujen pelaaja, kärsii tällä hetkellä heikosti rakennetusta joukkueesta. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi Miehon johtama kolmosketju, jossa laidoilla pelaavat Jesse Seppälä ja Micke Åsten. Historiaan peilaten, ei tuollaisella ketjulla odotusarvokaan voi olla korkealla − ainakaan hyökkäyssuuntaan.
Kuten jo aiemmin todettu, menestyksestä huolimatta HIFK operoi tällä hetkellä suhteellisen kapealla materiaalilla kärjen osalta. Lainsäädännön muutokset ja pidentyneet käsittelyajat vaikeuttavat osiltaan urheilujohtaja Janne Pesosen työtä, mutta mille osastolle näet HIFK:lla olevan suurin tarve?
Nurminen: Joukkue tarvitsee nopealla aikataululla kaksi hyökkääjää. Ykkösketjun ja Marleaun lisäksi joukkueessa on todella vähän hyökkäyspään taitoa, joten uusien hankintojen olisi pystyttävä tuloksentekoon ottelusta toiseen.
Vapailla markkinoilla uinuva Joonas Kemppainen olisi ideaalinen hankinta joukkueen keskikaistalle. Kokenut Kemppainen istuisi täydellisesti HIFK:n kolmossentteriksi. Hän pystyisi tuomaan myös kiekollista osaamista uinuvaan kakkosylivoimaan.
Puolustuskalusto on mielestäni kunnossa, joten Pesosen on kyettävä vahvistamaan HIFK:n hyökkäystä.
Iilomo: Tarpeesta olen samaa mieltä, mutta Kemppainen ei minun papereissani Kemppainen ei ole ideaali palanen. HIFK kaipaa eri profiilin pelaajaa. Kemppainen on parhaimmillaan tukiessaan kiekollisia pelaajia, eli juuri sitä osa-aluetta, josta punapaidoilla on pahin pula. Lisäksi Kemppaisen hintalappu olisi todella suuri.
Nykytilanteessa on vaikea uskoa kahteen hankintaan. Sairastuvalta palaamassa oleva Daniel Mäkiaho tuo lisää leveyttä, joskin HIFK:n ollessa kyseessä, loukkaantumistilanne tuskin helpottaa kauden edetessä. Keskusta kaipaa rytmittävää pelaajaa, joka mielellään pystyisi pyörittämään ylivoimaa.
Toistaiseksi Pesonen on värvännyt pelaajia Maikkarin studiosta, Ruotsin kolmanneksi korkeimmalta sarjatasolta sekä jumbotaistossa olevan joukkueen popcorn-osastolta. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa hankintaa.
Loppuun vielä: päävalmentaja Ville Peltosen sopimus tuntui viime kauden päätteeksi monen kannattajan mielestä kohtuuttomalta kivireeltä. Mikä on seuralegendan status tällä hetkellä?
Nurminen: Nyt on tultava niitä näyttöjä. HIFK:n on päästävä mitaleille tällä kaudella, jotta Peltosella olisi edes jonkinlainen mahdollisuus jatkaa pestissään.