HIFK tarjosi faneilleen ilonaiheita, kun se kaatoi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Ilveksen kahden todella väsyttäneen kamppailun jälkeen.
Lyhyessä ottelusarjassa ei nähty pelitaktisia hienouksia, mutta sitäkin enemmän fyysisyyttä ja tunnetta. HIFK kykeni rytinän keskellä olemaan hyökkäyspäässä Ilvestä juonikkaampi, minkä ansiosta ottelut lopulta kääntyivät stadilaisille.
Nyt tilanne kääntyy päälaelleen, kun vastaan asettuu kokonaisvaltaisesti tehokkaasti pelaava, ja hyökkäyspäässä alati vaarallinen Tappara. HIFK ei voi lähteä tunne edellä kaukaloon, kun pitkässä sarjassa korostuvat maltillisuus ja virheiden minimointi.
Lisäksi HIFK:lle mielenkiintoiseksi sarjan alun tekee se, ketä kokoonpanoon saadaan mukaan. Ilvestä vastaan joukkue menetti sairastuvalle kaksi tärkeää keskushyökkääjää, kun Corey Elkins ja Thomas Nykopp joutuivat jättämään kaukalon jo ensimmäisessä ottelussa.
Huikeasti Ilveksen kaatanut nuori maalivahti Kevin Lankinen joutuu nyt myös elämänsä testiin, kun vastustajalta löytyy Liigan parhaimpia maalintekijöitä.
HIFK ja Ilves pelasivat huikean, mutta lyhyen sarjan. Mitä nämä kaksi ottelua kertoivat HIFK:n iskukyvystä pudotuspeleissä?
Henri Havusela: HIFK osoitti olevansa loppuun asti yhtenäinen ja voitonnälkäinen joukkue. Mielestäni HIFK:n pelaamisessa näkyi ajoittain myös sitä alkukaudesta tuttua HIFK:ta, joka pystyy pelaamaan voitokasta jääkiekkkoa.
Vaikka ottelut olivat väsyttäviä, ei HIFK pyrkinyt heittämään kiekkoa pelkästään vastustajan kulmiin, vaan pyrki tietoisesti luomaan pitkiä hyökkäyksiä, joissa kiekkoa siirreltiin vastustajan puolustajia väsyttäneesti mieheltä toiselle. Hyökkääjät ehtivät irtokiekkoihin ja voittivat kaksinkamppailuja, mikä on varmasti hyvä merkki jatkoa varten.
Toisaalta HIFK lipsuikin. Totuushan on se, että Ilvekselle siunaantui liikaa maalipaikkoja, joista iskukykyisempi joukkue olisi kääntänyt pelit itselleen. Näihin virheisiin HIFK tulee kaatumaan Tapparaa vastaan, jos niitä ei saada perjantaihin mennessä karsittua pois.
Sami Iilomo: Henkisesti joukkue on ainakin valmis ja joukkue kasvoi ottelusarjan aikana henkisesti yhteen. Voitto ennätyspitkässä ottelussa on voimavara, josta voi ammentaa vielä tänä keväänä.
Kaikki kunnia petopaidoille hienosta taistelusta ja sarjasta, mutta vastustajana Ilves ei ollut lähelläkään sitä, mitä Tappara tuo tullessaan.
Ketkä pelaajat osoittivat olevansa valmiina näihin peleihin?
Havusela: HIFK:lta löytyi mukavasti onnistujia oikeastaan jokaisesta kentällisestä, vaikkakin muutama pelaaja erottui edukseen.
Oli ilahduttavaa nähdä, kuinka vaikeuksista kärsinyt kapteeni Toni Söderholm löysi itselleen jälleen oikean vaihteen pudotuspeleihin. Söderholmin ohella HIFK:n paras puolustaja oli Yohann Auvitu, joka ei tainnut tehdä yhtäkään virhettä toisessa Ilves-ottelussa, vaikka on suuressa roolissa kiekon kanssa puolustuksessa.
Hyökkääjistä Tomas Zaborsky pelasi vähintään 110 lasissa nämä kaksi ottelua ja oli esimerkillinen koko joukkeelle. Erityismaininta pitää antaa myös Micke Åstenille. HIFK:n oma ajokoira on pelannut itsensä katsomosta tärkeäksi neloskentän jyräksi.
Niin, ja Kevin Lankista ei voi olla hehkuttamatta. Hänen ansiostaan kolmanteen otteluun ei tarvinnut lähteä. On ansainnut koko joukkueen luottamuksen, mikä on elintärkeää, kun HIFK haluaa mennä vielä pitkälle.
Iilomo: Vanha totuushan on, että kokenut kaarti herää todella vasta pudotuspeleihin ja sen osoittivat tällä kertaa vaikeuksien kanssa taistellut Toni Söderholm sekä Arttu Luttinen. Teemu Ramstedtin pelirohkeus oli totutulla tasolla, mutta nyt myös kiekko lähti lavasta riittävän ajoissa.
Myös nuoriso-osasto osoitti olevansa valmis kevään koitoksiin. Mika Partanen näytti läpi sunnuntain ottelun rohkealta ja halukkaalta ratkaisemaan ottelun. Lopultahan ratkaisumaali lähti juuri hänen lavastaan. Micke Åsten hämmensi parhaalla tasollaan, sortumatta itse ylilyönteihin.
Eikä voi väheksyä Kevin Lankisen osuutta. Tuskin kellään oli viikonlopun aikana Ville Hussoa ikävä, kun maalin suulla Lankinen torjui 80 kiekkoa, mukaan lukien kaksi rangaistulaukausta. Ilmiömäinen nousu joukkueen ykkösvahdiksi.
Miten tilanne muuttuu, kun vastaan asettuu hyökkäysvoimaisempi Tappara?
Havusela: Aina kuulee sanottavan, että pudotuspelit ovat oma maailmansa, vaikka todellisuudessa jo runkosarjassa hankittu rutiini kantaa yleensä joukkueen pitkälle. Tätä vasten peilaten HIFK lähtee todellisena altavastaajana Tapparaa vastaan.
HIFK konttasi runkosarjan lopussa ja voittaminen oli ylipäätään ollut vaikeaa tämän vuoden puolella. Tappara puolestaan on kärsinyt viimeisestä 15 ottelustaan vain kaksi suoraa tappiota.
Sanomattakin on selvää, että HIFK:n on siis käännettävä Tapparan kurssi täysin, jos se meinaa napata seitsemästä ottelusta neljä voittoa. Tapparan hyökkäyspelaaminen on aivan eri tasolla kuin Ilveksen. HIFK suorastaan tarjoili Ilvekselle tekopaikkoja. Tapparalle saattaa koko ottelussa riittää muutama maalipaikka voittoon, koska viimeistely on niin tehokasta.
Hyökkäyspäässä Tapparaa vastaan HIFK:ta odottaa tasainen ja kokenut puolustus sekä yksi Liigan parhaista maalivahdeista. HIFK:n pitää rohkeasti luoda pitkiä hyökkäyksiä ja väsyttää Tapparan puolustajat. Maalipaikkojen tuhaliluun ei ole varaa.
Tapparan ylivoima on murhaavaa, eli turhat jäähyt pois. Olli Palolaa ei pysty pimentämään, jos hän pääsee käyttämään laukaustaan ylivoimalla.
Iilomo: Ensinnäkin turhat jäähyt on saatava pois. HIFK tarjoili Ilvekselle neljä ylivoimaa kiekon roiskaisemisesta katsomoon, kertaalleen vaihtovirheestä ja muutamaan otteeseen vihellyksen jälkeisistä tapahtumista. Ilvekselle tarjottiin voittoa hopeatarjottimella, eikä samaan voi sortua Tapparaa vastaan.
Viisikkopelaamisessa turha höntyily pitää jättää pois. Ilvestä vastaan joukkue juoksi ajoittain omalla alueella vastustajan perässä ja Tapparan selvästi taitavammat pelaajat käyttävät nuo tilanteet armottomammin hyödykseen.
Mikä on sellainen osa-alue, jonka pitää parantua selkeimmin ennen perjantain ensimmäistä ottelua?
Havusela: Tapparaa vastaan koko sarjan ratkaisee se, kuinka hyvin HIFK puolustaa oman maalin edessä. Ilvestä vastaan homma toimi ajoittain mallikkasti, mutta välillä omalla alueella tuli räikeitä virheitä, joiden ansiosta Ilveksen hyökkääjät saivat maalipaikkoja parhaalta sektorilta.
Iilomo: Viimeistelyyn on saatava lisää terävyyttä. Tapparaa vastaan ei tule niin paljoa tilanteita, kuin Ilvestä. Ensimmäisellä kierroksella joukkue laukoi 141 kertaa ja sai kiekon maaliin vain neljä kertaa. Laukauksista vain 81 meni maalia kohti.