Sillä välin kun NHL-tähdet jahtaavat Stanley Cupia, maajoukkue keräillään yleensä kasaan Euroopan sarjoissa kiekkoilevista pelaajista. Valtaosaa maamme parhaista kiekkoilijoista ei olla nähty leijonapaidassa kertaakaan koko 2020-luvulla.
Voidaanko Suomen 4 Nations -pelaajien maajoukkuesaavutukset siis itseoikeutetusti tituleerata maailman lyhyimmäksi teokseksi?
Ei sentään.
Joukkueessa on yhdeksän miesten MM-kultaa ja 11 himmeämpää mitalia, kolme olympiapronssia sekä 14 alle 20-vuotiaiden ja kuusi alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruutta.
Saldo on kelvollinen siihen nähden, että NHL-pelaajien visiitit Leijonissa ovat kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.
Yksi menestystä selittävä tekijä onkin se, että suurin osa näistä mitaleista on voitettu aikoina, jolloin pelaajat ovat vasta haaveilleet vakituisista NHL-pesteistä.
Esimerkiksi kevään 2019 maailmanmestareista Eetu Luostarinen ja Kaapo Kakko pelasivat kaudella 2018–19 vielä Liigaa KalPassa ja TPS:ssä. Kevin Lankinen ja Niko Mikkola puolestaan kiekkoilivat AHL:ssä. Henri Jokiharju sentään pelasi 38 ottelua Chicago Blackhawksin riveissä, mutta lähes yhtä monta ottelua (30) kertyi myös AHL:n puolella.
Vastaavasti vuoden 2016 MM-hopeamitalisteista Sebastian Aho kiekkoili Oulun Kärpissä ja Patrik Laine Tapparassa. Juuse Saros, Esa Lindell ja Mikko Rantanen pelasivat AHL:ssä.
Samaiseen hopeamitalistijoukkoon kuuluneet Mikael Granlund ja Aleksander Barkov tahkosivat kaudella 2015–16 jo kolmansia täysiä NHL-kausiaan, mutta sekä Minnesota Wildin että Florida Panthersin taival tyssäsi jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Samanaikainen menestyminen NHL:ssä ja maajoukkueessa on päällekkäisyyksien takia käytännössä mahdotonta.
Poikkeuksen sääntöön tekevät kuitenkin olympialaiset – siis silloin kun NHL-pelaajat pääsevät osallistumaan niihin. Vuoden 2014 talviolympialaisissa pronssille yltäneen Suomen nuorimpiin pelaajiin lukeutuneet Granlund, Barkov ja Olli Määttä vasta käynnistelivät tuolloin koneitaan maailman parhaassa jääkiekkoliigassa.
4 Nations -turnauksessa nähdään maajoukkuekonkareita ja -debytantteja
Maajoukkuekonkarit Granlund ja Määttä esiintyivät maajoukkueessa viimeksi alle vuosi sitten kevään 2024 MM-kisoissa Tšekissä. Toista äärilaitaa edustavat Nashville Predatorsin maalivahti Saros ja Colorado Avalanchen hyökkääjä Artturi Lehkonen, joiden edellinen näyttäytyminen sinivalkoisissa tapahtui kaudella 2015–16.
Huomioitavaa on myös se, että puolustajat Juuso Välimäki ja Urho Vaakanainen sekä Buffalo Sabresin maalia vartioiva Ukko-Pekka Luukkonen eivät ole pelanneet urallaan vielä yhtään ottelua miesten maajoukkueessa.
Välimäen viimeisin esiintyminen leijonapaidassa on vuodelta 2018, jolloin hän johdatti Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta kapteenin C-kirjain rinnassaan. Luukkosen ja Vaakanaisen tuorein maajoukkuekomennus päättyi kultamitaliin vuotta myöhemmin niin ikään nuorten MM-kisoissa.
Granlundin ja Määtän lisäksi maajoukkueessa ovat 2020-luvulla ehtineet pyörähtämään Dallas Starsin puolustaja Esa Lindell, hiljattain megakaupan kohteena ollut Rantanen, kaudella 2020–21 HIFK:ssa kiekkoillut Anton Lundell, Montréal Canadiensin hyökkääjä Joel Armia sekä kalkkiviivoilla joukkueen matkaan kiiruhtanut Ottawa Senatorsin puolustaja Nikolas Matinpalo.
Tämän sukupolven ansiosta suomalaiseen kiekkohistoriaan ovat jääneet muun muassa Granlundin legendaarinen ilmaveivimaali, nuorten Leijonien maailmanmestaruus Helsingissä 2016 sekä miesten maailmanmestaruudet vuosilta 2011, 2019 ja 2022. Stanley Cup -mestaruuksia joukkueesta löytyy yhdeksän kappaletta.
Maajoukkuetason arvokkain palkinto – olympiakulta – saavutettiin vuonna 2022 ilman NHL-vahvistuksia.
Suomen joukkueen ikäkeskiarvo on noin 28,5 vuotta, joten monella pelaajalla on vielä rutkasti aikaa niittää menestystä myös maajoukkueessa.
Seuraava mahdollisuus saattaa tarjoutua jo vuoden päästä järjestettävissä talviolympialaisissa, kun NHL-pelaajat ovat mukana ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen.
