Hakametsä on pullollaan ihmisiä, ja kaikki ovat tulleet katsomaan kotikaupungin ylpeyttä, kaikkien aikojen leijonapelaaja Raimo Helmistä. Paikalla myydään Raipe-aiheisia paitoja ja Raipen signeeraamia kirjoja. Ilmassa on juhlallista jännitystä. Syytäkin olla.
Yleisö odottaa jännittyneenä. Millaisen seremonian kaikkien aikojen leijona saa jäähyväisottelunsa alkajaisiksi? Kuinka tyylikkäästi legenda saatetaan viimeiseen koitokseensa?
Vastaus selviää pian: ihan samalla tavalla kuin Ilveksen kotiotteluun. Tosin sillä erotuksella, että Raipea ei edes kuuluteta joukkueen kapteeniksi. Raipe tulee kyllä porukan viimeisenä jäälle, mutta kukaan ei ohjeista häntä odottamaan oman nimensä kuuluttamista, vaan Raipe luikahtaa jäälle silloin kun kuulutetaan mikkolehtosten ja tonisöderholmien nimiä. No, siellä se Raipe meni kentälle, kai tekin huomasitte?
Tätä on suomalainen jääkiekkokulttuuri. Latteaa ja arkipäiväistä, kun pitäisi olla suurta juhlaa. Miten joku voisi hihkua ilosta tai liikuttua kyyneliin historiallisella hetkellä, kun se ohitetaan huomaamattoman sukkelasti, aivan kuin Ilves olisi esitellyt uuden ulkomaalaishyökkääjänsä kotiyleisölle. Welcome to Tampere, Mister Beginning from Alaska!
Tosiaankin, Kummeli-sketsit tästä tulee väkisinkin ensimmäisenä mieleen. Niin tragikoominen tapahtuma kaikkinensa oli.
Valmentajalegenda Gustav Bubnik saa aloituskiekon pudottajana ainakin kolminkertaisen huomion Raipeen verrattuna. Kaikki kunnia Bubnikin saavutuksille, mutta tulivatkohan katsojat halliin katsomaan häntä vai Raipea?
Komeat juhlallisuudet jatkuvat erätauolla, kun Leijonien joukkueenjohtaja Timo Jutila saa polleana ottaa vastaan palan kaukalonreunaa pleksin kera. Olympiarenkailla koristettu laudanpätkä on kuulemma Lillehammerin olympia- ja MM-kaukalosta, missä Raipekin pelannut. Mahtavaa! Mutta Raipe on samaan aikaan pukukopissa.
No, selvisipä sekin, mitä töitä Jutilalle oli järjestetty ottelun ajaksi. Tämän tärkeän tehtävän takia joukkueenjohtajan ei tarvinnut välittää sellaisista toimista kuten alkuseremonian ja Raipen sisäänmarssin järjestelyistä.
Olikohan maajoukkueen johtoportaassa tai Jääkiekkoliitossa kukaan muukaan miettinyt juhlallisuuksia etukäteen? Miten kukaan suomalaisia jääkiekkoperinteitä kunnioittava ja vaaliva ihminen voi antaa tällaisen tapahtua?
Suomi johtaa 5-0, mutta ei innosta, tyylitaju meni jo. Jos Raipe saa viimeisessä Tapparan isännöimässä kotiottelussa juhlavamman vastaanoton kuin viimeisessä maaottelussaan, siis 331. maaottelussaan, niin eiköhän kaikki olennainen ole sanottu. Hävetkää siellä Jääkiekkoliitossa.
Kirjoittaja on Jatkoajan päätoimittaja, joka istuu pettyneenä Hakametsän pressikatsomossa.
