Vuosi sitten Avalanchen GM hankki silloisten markkinoiden halutuimman pelaajan Darius Kasparaitiksen. Kaksi vuotta sitten haaviin tarttui Rob Blake ja Steve Reinprecht. Kolme vuotta sitten Ray Bourque ja Dave Andreychuk. Neljä vuotta sitten epäonninen Theoren Fleury. Tänä vuonna uusina pelaajina joukkueeseen liittyivät 33-vuotias puolustaja Bryan Marchment ja 27-vuotias laituri Bates Battaglia. B:llä alkavan etunimen lisäksi molempia hankintoja yhdistää jonkinlainen maine fyysisenä pelaajana.
Kahteen varausvuoroon vaihdettu Marchment on sääntöjen rajamailla pelaava veteraani ja on valmentaja Granatolle tuttu mies San Josen pelivuosilta. Marchmentin tapaisen taklaavan pelaajan hankkiminen oli ymmärrettävää, sillä kaupan jälkeen Avalanchella on yksi NHL:n kovimpia puolustuksia. Tämä siis EI tarkoita että Blake- Foote- de Vries- Morris- Marchment -viisikosta kukaan kykenisi tappelemaan NHL:n raskassarjalaisten kanssa, vaan että tämä puolustus pystyy vastaamaan minkä tahansa NHL:n huippujoukkueen hyökkäyksen esittämään henkiseen ja fyysiseen haasteeseen. Marchmentin hankintaa puolustaa myös aiemmin ostetun Chris McAllisterin valitettava loukkaantuminen. Parkerin avuksi hankitun ex-Flyers tappelijan kausi todennäköisesti päättyi jalan murtumiseen.
Jos lisämiehityksen hankkiminen puolustukseen oli odotettua, niin yhtä odotettua oli lisäkoon hankkiminen hyökkäykseen. Yllättävämpää oli että uuden miehen pelipaikka oli laita, eikä keskusta ja että uuden pelaajan nimi oli Battaglia eikä Gratton, Damphousse tai Conroy. Odotettua sen sijaan oli että toiseen suuntaa siirtyi nuori ja taitava, valmentaja Granaton epäsuosioon joutunut Radim Vrbata. Mikään varsinainen voimahyökkääjä yliopistotien käynyt Battaglia ei ole, vaan enemmänkin Shjoin Podein-tyyppinen laitavääntäjä. Ehkei Bates ole aivan yhtä vahva kuin Podein, mutta uskon että ex-Hurricanes voittaisi ex-Avalanchen luistelukilpailussa ja ehkä kiekonkäsittelykisassakin. Viime kauden pudotuspeleissä Battaglia oli erinomainen, sillä ainoastaan konkari Ron Francis teki Hurrikaaneista enemmän pisteitä kuin BBC-ketjun laiturin neljätoista (5+9) pojoa. Tällä kaudella tämä Chicagossa syntynyt pelaaja on kuitenkin takerrellut pahemman kerran, sillä koossa on 70 ottelussa vasta 5 maalia ja tehotilastokin on murheellisesti 17 astetta pakkasen puolella.
Uusilla hankinnoilla vahvistunut Avs-ryhmä ei kuitenkaan jatkanut kautta parhaalla mahdollisella tavalla. Huikean kolmannen neljänneksen ( 13 voittoa - 4 tappiota - 2 tasuria - 1 jatkoaikatappio) pelannut coloradolaisjoukkio voitti Battaglian ensimmäisessä Avalanche-ottelussa Columbuksen selvästi ja Sakicin laiturina pelannut jenkki saalistikin uudessa univormussaan heti syöttöpisteen. Seuraava peli menikin paljon huonommin - ei vain Batesiltä vaan koko joukkueelta. Hurjassa vireessä oleva Red Wings voitti vierailijat selvästi 5-3 ja Battaglia keräsi pelissä peräti kolme miinusta. Seuraavakin peli meni murheellisesti kuin oman divisioonansa voitosta kiinnostunut Capitals voitti Avsit niukasti 1-2.
Detroit-tappio olikin Patrick Royn ensimmäinen pisteetön peli sitten tammikuun 16. päivän, jolloin joukkue hävisi rakkaalle veriviholliselleen numeroin 4-2. Näiden kahden Punasiipi-tappion välisen jakson Roy pelasi aivan maagisesti. Hän oli maalissa kahdessakymmenessä pelissä, joista joukkue voitti viisitoista, pelasi kolmasti tasan ja hävisi kahdesti jatkoajalla. Siis kaksikymmentä ottelua, joista joukkue saalisti ainakin pisteen! Hämmästyttävää oli että Royn loistevire ei riittänyt NHL:n helmikuun kuukauden pelaaja-palkintoon, sillä sen nappasi Patrickin nenän edestä joukkuetoveri Peter Forsberg!
Joe Sakicin loukkattua tammikuun lopussa jalkansa, Avalanchen tilanne näytti huolestuttavalta. Roy oli pelannut huonosti kauden alkupuoliskon, edessä oli vierasvoittoinen aikataulu ja epätasaisesti pelannut joukkue oli kämmännyt useita ennalta varmoja otteluita tappiokseen. Tiukassa paikassa ryhmä kuitenkin ryhdistäytyi ja alkoi pelata kuin ihan oikea huippujoukkue.
Royn torjuntavireen lisäksi voittojen tuojina oli uusi ykkösketju Milan Hejduk - Peter Forsberg - Alex Tanguay ja roimasti kohentunut ylivoimapeli. Itseluottamuksensa takaisin saaneet Hejduk ja Tanguay tukivat oivallisesti huippupalkkansa veroisesti pelannutta Peter Forsbergia ja peruspilari Royta. Vaikka Avalanchen pistemäärä kasvoikin helmikuun ja maaliskuun alun ajan kohisten, niin oman divisioonansa kärkipaikkaa joukkue ei näytä pystyvän saavuttaamaan. Vancouver Canucks pelasi tämän jakson lähes yhtä hyvin kuin Avalanche ja varsinkin jatkoaikavoitto keskinäisessä ottelussa Vancouverissa oli ”iso voitto” kohti organisaation piste-ennätystä jyrääville Nuckselle.
Fyysisen puolustajan ja kakkos-kolmosketjun grinderin hankinnat olivat varsin odotettuja vetoja Lacroixilta, mutta näidenkään hankintojen jälkeen denveriläiset eivät näytä konferenssin huippujoukkueiden Dallasin ja Detroitin veroiselta ryhmältä. Joukon kuusi huippuhyökkääjää; Sakic, Forsberg, Hejduk, Tanguay, Reinprecht, Battaglia, kestävät kyllä vertailun minkä tahansa muun joukkueen kuusikon kanssa mutta kolmos- ja nelosketjuihin mennessä taso putoaa pelottavan paljon.
Kun katsoo Avsien duunariketjulaisten maalimääriä, niin huomaa miten kapealla pohjalla Avalanchen tulivoima lepää. Dan Hinote 5 (+-0), Mike Keane 5 (+-0), Eric Messier 4 (-2), Vaclav Nedorost 4 (+8), Jeff Shantz 3 (-11), Serge Aubin 3 (-5), Riku Hahl 1 (-3), Scott Parker 1 (+6), Brian Willsie 0 (-1), Brad Larsen 0 (+3). Kymmenen miestä ja yhteensä 26 maalia. Siis vain maalin enemmän kuin mitä Joe Sakic on pussittanut yksinään loukkaantumisten rikkomalla kaudellaan!
Tehojen puuttuessa huippukuusikon ulkopuolelta tuntuu kummalliselta että Lacroix - Granato kaksikko päätti dumpata juuri ennen kauppojen aikarajan umpeutumista Dean McAmmondin takaisin Calgaryyn. Lacroix antoi kaupan jälkeen kaudella kymmenen maalia tehneestä McAmmondista kehuvia ja siirtoa perustelevia lausuntoja ("Dean is a wonderful human being and a wonderful player. Being just a good team guy and a good person, we felt that going back with his family to Calgary was the right thing at this stage."), mutta silti Denverin seudulta jo talonkin ostaneen ex-Flamesin kauppaaminen takaisin Calgaryyn haiskahtaa pahasti. Ilmeisesti päävalmentaja Granato ei ollut tyytyväinen McAmmondin panokseen, aivan kuten hän ei ollut tyytyväinen Vrbatan fyysiseen pelaamiseen ja puolustusasenteeseen.
Kaudesta on jäljellä kymmenen ottelua, joista kuusi pelataan Pepsi Centerissä ja loput neljä vieraissa. Huippujoukkueista vastaan tulee vielä Ottawa Senators vieraissa ja kauden viimeisessä pelissä kotona todennäköinen playoffsvastustaja St. Louis Blues. Muutoin loppuohjelma on varsin kalifornialaispitoinen, sillä sekä Sharkseja että Kingsejä vastaan pelataan kahdesti ja Anaheimiakin vastaan kerran. Viimeisen kolmen viikon tärkein tavoite on saada pidettyä avanpelaajat terveinä ja herkistellä kolmos- ja neloskentän pelaajien kädet edes jonkinlaiseen maalintekovireeseen.
