Suomen ykkösketju ei pelannut lähelläkään sitä tasoa mitä NHL-kolmikolta odotettiin. Toki Päällikkö-Jokisen koostumuksella on vielä aikaa vaikka kuinka viritellä peliään pleijarikuntoon, mutta sekä Kallion että Hagmanin on parempi laittaa mailansa maalintekokuntoon. Paikkoja kyllä riitti, mutta yritykset olivat onnettomia.
Pelataanko NHL:ssä erikokoisilla maaleilla? Näin voisi ainakin päätellä, sillä Leijonien NHL-pakiston kudit eivät olisi osuneet putkien väliin vaikka kaukaloon olisi rahdattu jääpallomaalit. Varsinkin runsaslukuisilla ylivoimilla lämärit kopsahtelivat kovin kauaksi tavoitteestaan. Tunnettu totuushan on, että maalinteko on jokseenkin vaikeata silloin, kun laukaus suuntautuu kolme metriä ohi maalin. Pleksinpommitusta johti Janne Niinimaa ja hyvää taustatukea antoivat Lydman sekä Karalahti - tosin Jere sitten kertaalleen osui sinne tolppienkin väliin, tunnetuin seurauksin.
Suomen selvästi paras yhdistelmä oli kolmen HPK-kasvatin ja yhden entisen HPK-pelurin, Timo Pärssisen, kentällinen, jota täydensi kiertävä puolustaja. Lisää peliaikaa! Koostumus vastasi myös Suomen kahdesta ensimmäisestä osumasta. Vaikka Kapasen johtama ketju ei aivan vielä ollut tutussa pörräysvireessä, niin silti peli kulki mallikkaasti. Varsinkin arvokisojen ensikertalaisena matkassa oleva Antti Miettinen sai varmasti kaikkien papereissa plusmerkintöjä nimensä perään.
Aravirran komennossa oleva Suomi on perinteisesti alkusarjassa antanut ainakin kolmelle kentälliselle lähes tasaisesti peliaikaa ylivoimalla. Tarkoituksena on tietysti ollut antaa parhaan koostumuksen nostaa itsensä esiin näytöillään. Toistakin metodia voisi tietysti kokeilla, josko tuloksetkin olisivat parempia, tiedä häntä. Kaksi erikoiskentällistä ylivoimia varten kokoon jo tässä vaiheessa, jotta pelurit saisivat alkusarjassa treenata kuvioitaan tositilanteissa. Nyt ensimmäiset tositilanteet tulevat vastaan vasta pudotuspelivaiheessa.
RAIMO! Helmisen Raipe oli jälleen oma tuttu itsensä, rauhoittava hahmo kaikissa tilanteissa. Rajapyykit vaan paukkuvat, kun Ipan jumala jaksaa tahkota. Raipen voi heittää kentälle koska tahansa, missä tahansa tilanteessa. Pistepörssien voittajaksihan veteraanista ei enää ole, mutta kyllä #14:llekin oma roolinsa löytyy - ja sen paikan konkari täyttää mallikelpoisesti.
Toinen Mansen mies, Maestro Ojanen, on taas kisakoneessa mukana neljän vuoden tauon jälkeen. Ukraina-ottelu ei tietystikään vielä yhdenkään suomalaispelurin todellisesta kunnosta kerro mitään, mutta niin on Jannekin ansainnut valintansa, ja näyttäisi myös täyttävän paikkansa - toivottavasti vaan ei pelimies joudu kärsimään Rintsin surffailusta koko kisojen ajan.
Nummelinin Petu, Leijonien "C", on normaalisti ollut hurjassa pointsivireessä näitä länsizambioita ja vuoristokarabaneja vastaan. Tänään ei Ukrainaa vastaan Petunkaan peli luistanut normaaliin tapaan. Toivottavasti kipparikin saa putkensa kulkemaan ennen tosipelejä (joihin ei polakkien kohtaamista lasketa).
Markkasen Jussin kisat alkoivat leppoisasti, todellisia torjuntoja taisi kertyä yksi erää kohden. Rauhallisin mielin Leijona-fanit saavat kuitenkin suunnata tosikoitoksiin, kyllä Öljyn Jussi on mies paikallaan ja maalivahtipeliin ei Jellona kaadu. Puolaa vastaan torjuntavuorossa on Norrenan Reetu. On vaikea kuvitella skenaariota, jossa Norre antaisi ko. ottelussa sellaiset näytöt, että Aravirta antaisi Reetulle Slovakia-matsin. Jussin kunto mitataan slovakkeja vastaan. Jos haparointia esiintyy, niin Ara aloittanee lähes kaikista aiemmista kisoista tutun veskariruletin.
Kisojen tähän mennessä paras lausunto kuultiin Hagman jr:n suusta YLE:n erätaukoinsertissä. Pikku-Hakki kertoili kokkailutaidoistaan ja nauhalle päätyi suorastaan loistava kommentti. "Oon yhesti ehkä duunannu jotain safkaa." Niinpä niin Niklas, voi kun kaunista suomea...
Seuraavaksi siis vastassa kiekkoilun suurmaa, eikun siis kääpiö, Puola. Herättäkää minut sitten, kun tosipelit alkavat. Ja Suomi-poika sitten varovasti, kun Krys Oliwa tulee vastaan, heads up!
