Olympiakuumetta Kanadassa
Vaikka jääkiekon kotimaassa suurin puheenaihe talvikisoista onkin
viime päivinä ollut taitoluistelupari Sale/Pelletierin törkeän
tuomaripelin vuoksi menettämä kultamitali - näitä kisoja
on odotettu jo pitkään Kanadassa juuri jääkiekon vuoksi.
Tällä kertaa olympiakiekosta todella välitetään. Kisoista
on puhuttu kaikkialla jo kuukausien ajan ja kisojen läheisyys
tulee esiin vaikka television avaamalla tai kaupan lehtihyllyyn
katsomalla.
TV-mainoksissa olympiakiekon läheisyys näkyy hauskoissa
huumorimielellä tehdyissä Molsonin kaljamainoksissa -
yhdessä Venäjän kiekkojoukkue tulee sairaalaan varaamaan petejä
Kanadaa vastaan pelattavan pelin jälkeiseksi yöksi - vuodepaikat
ovat loppu, joukkue ottaa mielellään punkat käytävältä..
Toisessa mainoksessa Tsekin maalivahti on psykiatrin luona
katselemassa kuvia ja kertomassa mitä niistä tulee mieleen.
Kaikki on hyvin kun kuvista tulee mieleen aurinkoinen päivä ja
lintujen laulu, sitten psykiatri näyttää vaahteranlehteä
muistuttavaa kuvaa ja maalivahdilta menee pokka tämän alkaessa
täristä ja itkeä..
Vielä yhdessä USA:n pelaaja soittaa valmentajalleen ja kertoo
jäävänsä pois Kanada-pelistä pahan flunssan takia..
Ja vielä yhdessä Ruotsin pelaajat keltaisissa pelivehkeissään
on suljettu sairaalan suljettuun huoneeseen, jossa nämä tärisevät
kauhusta keskenään..
Molson oli käyttänyt mainoksissaan ihan oikeita venäläisiä ja
oikeita tsekkiläisiä näyttelijöitä - psykiatria myöten.
Molson yleensäkin erikoistuu mainonnassaan kanadalaisen
identiteetin pönkittämiseen hauskalla huumorilla - etenkin
suuren ja mahtavan etelänaapurin rinnalla. Panimon parhaassa
mainoksessa Amerikan puolella jostain syystä majaileva
kanadalaiskaveri huomaa Molsonin jääkaapista loppuneen ja lähtee
siltä istumalta kävellen tarpomaan rajan, jokien, metsien ja
vuorten yli takaisin kotimaahansa pienen vuoristokylän
kaljakauppaan hakemaan korillisen lisää tätä oikeaa olutta
ettei jenkkien litkuja tarvitse juoda..
Suomikin on päässyt kännykkäfirman mainokseen, jossa Suomen
ja Kanadan finaalin viimeistä vaihtoa tasatilanteessa seurataan
samanaikaisesti tekstiviestien, emailin ja TV-ruutujen välityksellä
kaikkialla - Kanada tekee maalin ja voittaa - kansan reaktiot
ovat juhlavat.
Coca-Cola mainostaa samantyyppisesti näyttämällä pikkupoikien
pihapelejä kaikkialla, hullaantuvaa yleisöä Kanadan voittaessa
jälleen kerran viime hetken maalilla.
Kanadan Apu-lehteä vastaavan aikakauslehti "Maclean’s":in
kannessa komeilee Brendan Shanahanin arpinen naama otsikolla
"Team Canada’s Stand-Up Guy". Shanahan oli se Kanadan pelaaja
Naganossa, joka viimeisenä epäonnistui rankkarikisassa Dominik
Hasekia vastaan - kuva päänsä alas painaneesta Shannystä jäi
monen mieleen.
Mutta monessa liemessä keitetty - Keenanin ja Bowmanin tyylisten
valmentajien henkimaailman keinoihin täysin tottunut - Shanahan
ei kauaa surrut kohtaloaan. Tällä kaudella hän on ollut yksi
NHL:n parhaista.
Itse Salt Lake Cityyn viime päivien aikana saapunut Team Canada
on uskomattoman mediaseurannan alaisena. Pelaajat ovat jatkuvasti
haastateltavina, kuten myös valmentajat ja johto.
Kanada on vain maa - ei manner
Dominik Hasek sanoi muutama päivä sitten, että Kanada on aina
parhaat vs. parhaat-turnauksissa voittajasuosikki.
Kanada on voittanut historian aikana järjestetyistä seitsemästä
parhaitten pelaajien koitoksista neljä ja ollut vielä kahdesti
finaalissa.
Suurin osa NHL-pelaajista on edelleen kanadalaisia, suurin osa
vuosittain NHL:ään varattavista junioreista tulee Kanadan sarjoista
- kymmenen päivää sitten All Star-viikonlopun yhteydessä
järjestetyssä parhaitten alle 25-vuotiaitten NHL-pelureitten
"Young Stars"-ottelussa pelanneista 24:stä 16 oli Kanadasta.
Yksikään ei ollut Suomesta.
Suomalaiset urheilutoimittajat kirjoittavat usein kanadalaisesta
jääkiekkojärjestelmästä yleensä haukkuen sen maan rakoon.
Miksi suomalaiset murehtivat Kanadasta?
Kanadalaisetkaan eivät murehdi Suomen kiekkoilun tasosta tai
järjestelmästä. Kanadassa jääkiekko on paljon muutakin kuin
MM-kisat tai olympialaiset. NHL on kaikkien pelaajien haave,
mutta pelillä on monta muutakin funktiota kanadalaisessa
elämässä.
Jos mietitään kaikkien juniorijoukkueitten katsojamääriä Kanadassa
ja verrataan niitä NHL-otteluiden TV-lukuihin, jokainen tajuaa,
että ihmiset saavat peleistä, turnauksista ja sarjoista elämäänsä
sisältöä - eikä kaikilla ole vain mielessä Kanadan menestys
maailmalla tai NHL.
Jääkiekko on keksitty ja kehitetty Kanadassa, maalla on
ylivoimaisesti vanhimmat ja hienoimmat perinteet lajissa -
ainoa asia mihin jääkiekon merkitystä kanadalaisessa elämässä
ja yhteiskunnassa pystyy vertaamaan on suomalainen sauna Suomessa.
Kanadalaisen kiekkojärjestelmän tavoitteena ei ole rakentaa CCCP:n
kaltaista propagandamasiinaa vaan nauttia hienosta pelistä.
Jos ajatellaan kanadalaista jääkiekkoa harrastuksena,
elämäntapana ja sosiaalisena vaikuttajana, kyseessä on aina peli,
josta nauttivat kaikki. Samoista syistä suomalaiset nauttivat
saunoistaan.
Siksi parhaan 20 kiekkoilijan menestys 12 päivän aikana ei pysty
mitenkään muuttamaan kanadalaista kiekkokulttuuria tai lajin
asemaa - samalla tavalla jos suomalainen saunanrakennusjoukkue
sattuisi häviämään kv. saunanrakennuskisat vaikka Ruotsille joskus
jossain… se ei vaikuttaisi suomalaisten elämään tai saunomiseen
seuraavalla viikolla mitenkään.
Kanada on oman pelinsä kanssa samankaltaisessa tilanteessa kuin
Englanti oli aikaisemmin jalkapallossa. Pelistä on tullut globaali
ja monet muut maat pystyvät pelaaman yhtä hyvin ja paremmin.
Tämä on asia, jonka kanadalaisen jääkiekkoraamatun The Hockey
Newsin päätoimittaja toi esille pääkirjoituksessaan viime viikolla
otsikolla "Juhlikaamme jääkiekon tasaisuutta" - tässä on Salt Lake
Cityn jääkiekkoturnauksen hienoin asia - kuka tahansa voi voittaa.
Mutta englantilaisten tapaan - kanadalaiset haluaisivat vielä
kerran - edes yhden viikon ajan - tuntea olevansa maailman selvä
ykkösmestari omassa lajissaan. Edes kerran!
Kanada möhläsi huonolla valmistautumisella Naganon mitalinsa,
vaikka oli sielläkin matkassa ehkä kisojen parhaalla
pelaajamateriaalilla.
Allekirjoittanutta pännii joskus kirjoitukset, joissa esimerkiksi
Naganon kaltaisen turnauksen jälkeen, jos joku viidestä Euroopan
maasta sattuu voittamaan Kanadan - tästä vedetään hienoja
johtopäätöksiä.
Kanada on vain yksi maa muitten joukossa.
Nyt kun tämän on saanut purettua, päästään itse asiaan..
The Road to Salt Lake..
Väinö vatsahaavan partaalla
Kanadan olympiakiekkoilijoilla on ollut vaikeuksia kauden aikana
eri syistä; loukkaantumiset ovat vaivanneet - Mario Lemieuxilta
leikattiin lonkka, Steve Yzermanilta polvi, Ryan Smyth katkaisi
nilkkansa, Owen Nolan on kärsinyt selkävaivoista, Eric Lindros
lievästä aivotärähdyksestä ja polvivammasta.
Paul Kariya on pelaamassa uransa huonointa kautta, samoin
maalivahti Martin Brodeur. Joe Sakic pelasi hiljattain 18 ottelua
peräkkäin onnistumatta tekemään maalia - viime kauden MVP.
Theoren Fleury on herättänyt kyseenalaista huomiota tempauksillaan
NHL-otteluissa - hän lähti yhdestä ottelusta kesken pois, löi
vastustajan maskotilta kylkiluita rikki, näytti sormen sijasta
koko kättä vierasyleisölle, TV-kamerat ikuistivat vielä Fleuryn
ottamassa vastustajan mailan (Eric Cairns) penkille ja rikkoen sen
hyppäämällä sen päälle.
On selvää, ettei Team Canadalla ole yksinkertaisesti varaa
tällaiseen käytökseen olympiakisoissa. Jos Theon hermot eivät
kestä muutaman NHL-fanin kommentteja - miten tämä pystyy
pitämään pokkansa kun ihan naaman eteen isketään 20 000
USA:n lippua.
Fleury itse sanoi torstaina, että olosuhteet ovat kisoissa ihan
toisenlaiset. Hän on ollut vastaavissa turnauksissa ennenkin ja
voittanutkin joitakin niistä.
Edellisenä iltana NHL:ssä hän otti vielä yhteen Ed Belfourin kanssa.
Tänään miehet ovat joukkuekavereita.
Nyt kisojen alkaessa tilanne on kuitenkin vakaa, kaikki Kanadan
joukkueen jäsenet ovat terveitä ja valmiita pelaamaan.
Naganossahan Kanadan kaksi parasta pelaajaa, Paul Kariya ja Joe
Sakic, eivät voineet pelata ratkaisevia pelejä loukkaantumisten
vuoksi.
Kanadan olympiaprojektia vetävä Wayne Gretzky olisi pelaamisen
lopetettuaan voinut ottaa iisisti, mutta hän on ottanut sen sijaan
todella kovat paineet ja stressin.
Väinö on haastattelussa sanonut nyt ymmärtävänsä isänsä hermoilua
oman peliuransa aikana - kentällä oli niin paljon helpompaa.
Gretzkyn tavoitteena oli alusta asti koota olympiajoukkue, joka
olisi nopea, taitava ja täynnä pelaajia, jotka osaavat pelata
tunteella.
Joukkueen kokoonpanoa tarkastellessa Väinö tuntuu päässeen
tavoitteisiinsa.
L’Equipe Canada
Tässä pieniä turhia tiedonjyviä Kanadan pelaajista:
Curtis Joseph
34-vuotias, on pysäyttänyt neljä viidestä rankkarista NHL:ssä
tällä kaudella, joten voi pärjätä hyvin mahdollisessa kisassa.
Voitti hopeaa 1996 World Cupissa ja saman vuoden MM-kisoissa.
Ainoa Kanadan pelaaja, jota ei koskaan varattu NHL-seuraan.
Oli Naganossa kolmonen, ei pukenut kertaakaan.
Martin Brodeur
29-vuotias, kakkosena Naganossa. Haluaa omistaa mahdollisen
olympiamitalin isälleen Denis Brodeurille, joka voitti
pronssia Kanadan joukkueessa Cortina D’Ambezzossa 1956.
Ed Belfour
36-vuotias, kolmonen Salt Lakessa, saattaa pukea toiseen
alkusarjan peliin. Belfour pitää Vladislav Tretjakia
suurimpana vaikuttajana itselleen jääkiekkoilijana ja kantaa
numeroa 20 Tretjakin kunniaksi.
Rob Blake
31-vuotias, neljä kertaa MM-kisoissa pelannut täydellinen pakki.
Valittiin Naganossa turnauksen parhaaksi puolustajaksi.
On juuri tuonut markkinoille oman vaatemerkkinsä "Blueline".
Eric Brewer
22-vuotias, ensimmäinen kesän 1997 Draftissä valittu puolustaja.
Sai tehtäväkseen pitää Mats Sundinia NHL-ottelussa jokin aika
sitten ja onnistui tehtävässään täydellisesti.
Tulee kantamaan numeroa 3, koska numero 2 on Al MacInniksen.
Adam Foote
30-vuotias, tärkeä puolustava puolustaja. NHL-urallaan noin
+ 100 plusmiinustilastossa. Tunnettu kovista taisteluista Brendan
Shanahania vastaan NHL:ssä - nyt miehet samassa joukkueessa.
Avsin voitettua The Kannu viime kesänä Foote ajoi kotikaupunkinsa
läpi Kannu vuoden 1957 Chevyn takapenkillä.
Ed Jovanovski
25-vuotias, yksi pelätyimmistä fyysisistä pelaajista NHL:ssä.
Saatuaan kuulla valinnastaan olympiajoukkueeseen, vietti
koko yön tuijottamalla joukkueen valinnan uusintoja aamuun
saakka TV:stä. Seuraavana päivänä ilman yhtään unta yllätti
ja voitti Canucksin luistelukilpailun.
Al MacInnis
38-vuotias, Team Canadan vanhin pelaaja. Kotoisin Kanadan
Itärannikolta, jossa ensimmäinen työpaikka oli hummereitten
lastaajana, 100 taalaa viikossa.
Pelätty NHL:n kovin lämäri siniviivalta.
Scott Niedermayer
28-vuotias, Kanadan nopeimpia luistelijoita.
Tärkeä mies ylivoimalla.
Chris Pronger
27-vuotias, kauden 1996-97 jälkeen vain Mike Modanolla on
parempi plusmiinustilasto NHL:ssä. Voitti sekä Norriksen että
Hartin vuonna 2000 - ensimmäinenä pakkina sitten Bobby Orrin.
Theo Fleury
33-vuotias, on ollut NHL:n "bad boy" koko kauden, mutta
Wayne Gretzky kieltäytyi pudottamasta olympiajoukkueesta.
1988 Kanadan maailmanmestaruuden voittaneen junnumaajoukkueen
kapteeni.
Simon Gagne
21-vuotias, olkapäävammat haitanneet kehitystä viime aikoina.
Johti Flyersia plusmiinustilastossa viime kaudella, yksi NHL:n
nousevista nuorista tähdistä.
Simonin isä ja isoisä olivat myös ammattilaiskiekkoilijoita.
Jarome Iginla
24-vuotias, sai kesällä kotonaan Edmontonissa yllättäen
puhelinsoiton Gretzkyltä ja kutsun heti samana päivänä Kanadan
leirille. Jaromen isä on nigerialainen ja antoi pojalleen nimen,
joka tarkoittaa "iso puu".
Paul Kariya
27-vuotias, poikavuosinaan Vancouverissa tavoite oli aina
pelata olympialaisissa, ei NHL:ssä.
Ei pelannut Naganossa aivotärähdyksen vuoksi, missasi
1996 World Cupin vatsalihasvamman vuoksi.
Mario Lemieux
36-vuotias, on taistellut voiton syövästä, selkävaivoista,
pelannut huonossa konkurssikypsässä joukkueessa ja on nyt
Pittsburgh Penguinsin kapteeni/omistaja/pelastaja.
Kanadan kapteeni. Wayne Gretzky soitti ja jätti kutsun Kanadan
olympiajoukkueeseen Marion kännykkään heti nähtyään Marion
tekevän maalin ensimmäisessä vaihdossa Leafsiä vastaan joulukuun
27., 2000.
Eric Lindros
28-vuotias, palannut takaisin kuuden aivotärähdyksen jälkeen
ja ollut NY Rangersin paras pelaaja tällä kaudella.
Kanadan kapteeni Naganossa.
Joe Niewendyk
35-vuotias, valittiin olympiajoukkueeseen Joe Thorntonin sijasta
monipuolisuutensa ansiosta. Pystyy pelaamaan molemmilla laidoilla
tai keskellä, aloitusspesialisti.
Owen Nolan
30-vuotias, syntynyt Belfastissa, Pohjois-Irlannissa.
Ei mahtunut Naganon joukkueeseen. Oli voittamassa kultaa
MM-kisoissa Helsingissä 1997.
Michael Peca
27-vuotias, missasi viime kauden, mutta on tällä kaudella ollut
NY Islandersin tärkeimpiä pelaajia. Parhaita kahden suunnan
pelaajia NHL:ssä. Tulee kantamaan numeroa 37 kisoissa -
27 menee Scott Niedermayerille.
Joe Sakic
32-vuotias Burnaby Joe omistaa yhden NHL:n pelätyimmistä
rannelaukauksista - luo maalitilanteita nopeudellaan. Pelaa
kaikki alivoimatkin Coloradossa. Voitti viime kaudella Stanley
Cupin, Hartin, Lady Byngin, Pearsonin ja valittiin
ykkösallstars-viisikkoon.
Brendan Shanahan
33-vuotias, pysäyttämätön maalin edessä ja kulmissa. Shannyn
isä oli Irlannista kotoisin oleva palomies. Äiti ei antanut
liittyä London Knightsin A-junnuseuraan ennenkuin seura lupasi
maksaa yliopisto-opiskelut, jos ura ammattilaisena ei aukea.
(Nykyisin kaikki CHL-seurat tekevät tämän pelaajilleen)
Shanahanillä on tapana tahallaan kertoa lehtimiehille pelkkää
pötyä olevia juttuja ja sitten seurata uskovatko niin paljon,
laittavat jutut lehteen…Shanahanin on kirjoitettu osallistuneen
Pamplonan härkien juoksuun Espanjassa, viettäneen kesän
mietiskelemällä Tiibetin munkkiluostarissa sekä näytelleen
pientä osaa elokuvassa Forest Gump.
Yksikään näistä tarinoista ei ollut totta..
Ryan Smyth
25-vuotias, erittäin vaarallinen roikkuessaan maalin edessä
kytäten reboundeja ja ohjauksia. NHL:n parhaita pelaajia
laidoissa ja kulmissa. Vuosia sitten Team Canadan mailapoika
kun training camp pidettiin Smythin kotikylässä Banffissä.
Täydellisen asenteen omaava jääkiekkoilija. Matkusti kesällä
NHL-draftiin Floridaan omalla kustannuksellaan ihan vain
tarkkailemaan tilannetta ja toivottaakseen junnut tervetulleeksi
Edmonton Oilersiin.
Steve Yzerman
36-vuotta nuori. Teki 1000:n NHL-pisteensä viime kuussa.
Eniten ylivoimamaaleja ja voittomaaleja NHL:n parhaassa
joukkueessa, jonka kapteeni vuodesta 1983.
Pelasi jo 1984 Canada Cup-joukkueessa.
Nopeutta ja kokemusta
Kanadan maajoukkeet saavuttivat 90-luvulla vielä paljon
menestystä käyttämällä joukkueen rakentamisessa "ghost roster"-
termillä tunnettua systeemiä, jossa jokaisen hyökkäysketjun
jokaisen jäsenen rooli oli selvästi määritelty joko puolustavana
tai maaleja tekevänä hyökkääjänä.
Nyt tuo haamu on heitetty pois ja tilalle on koottu neljä
ketjullista hyökkääviä pelaajia, jotka kaikki osaavat luistella,
tehdä maaleja ja silti pitää huolta puolustuspelistä.
Wayne Gretzky - NHL:n historian paras hyökkääjäpelaaja itse -
palkkasi Kanadan päävalmentajaksi samalla tavalla jääkiekosta
ajattelevan Pat Quinnin, jonka joukkueet NHL:ssä ovat tehneet
hyvää tulosta luovuuteen, pelaajien taitojen hyväksikäyttämiseen
ja nopeaan luisteluun perustuvalla pelillä.
Tällä kertaa Kanada tulee pelaamaan nopeata peliä kiekon kanssa,
puolustukselliset tilanteet halutaan muuttaa nopealla
suunnanmuutospelillä maalitilanteiksi.
Kanadan joukkueen rakennuksen perustana oleva ajattelu lähtee
siitä, että jos pelaaja on niin lahjakas, että pystyy olemaan
huippu hyökkäyspelissä - hän on samalla todennäköisesti
tarpeeksi älykäs ja tarpeeksi joustava ajattelussaan ottaakseen
hoitaakseen myös puolustustehtävät.
Varsinaisista roolipelaajista on luovuttu. Apulaisvalmentaja
Ken Hitchcockin sanoin: "Se on aina vaivannut minua kun on
puhuttu roolipelaajista. Pelaajat ovat alkaneet ajatella, että
"Minä olen vain roolipelaaja", tai että "Minun tehtäväni on
vain tehdä maaleja". Se ei pidä paikkaansa. Pelaajien tulisi
ajatella vain, että "Minä olen jääkiekkoilija.""
Vahvuudet, heikkoudet ja haasteet
Kanadan joukkue on kokonaisuudessaan niin kova kaikilla
pelipaikoilla ja kaikilla pelin osa-alueilla, ettei siitä pysty
oikeastaan edes löytämään heikkouksia.
Joukkueen kaikki pelaajat ovat A-luokkaa; taitoa, nopeutta,
kanadalaista kovuutta, kokoa, taistelutahtoa, johtajuutta,
kokemusta kovista otteluista jne jne - kaikkea löytyy.
Kanadan hyökkääjät ovat isokokoisia, nopeita ja kovia
taistelijoita - puolustajat hyvin liikkuvia, kovia ja erittäin
taitavia.
Joukkueesta löytyy paljon johtajatyyppejä, omien seurojensa
kapteeneja ja pelaajia, joille kovien paineitten alaisena
pelaaminen ratkaisevissa otteluissa on tuttua hommaa.
Kokeneempien ja tunnetuimpien nimien lisäksi nuoret nousevat
tähdet kuten Jarome Iginla, Simon Gagne ja Ryan Smyth pystyvät
yllättämään vastustajat hyökkäyspelillään.
Kanadan joukkueen syvyys on niin kovaa laatua, että kolmos- ja
nelosketjun miehetkin ovat ykkösketjujen tähtiä NHL-seuroista -
he ovat vaikeita vastustajia minkä maan viidennelle tai kuudennelle
puolustajalle tahansa.
Hirmukautta pelaava Chris Pronger on NHL-pakeista urheilijana
lähes omalla planeetallaan - hän pystyy yksin dominoimaan
kentällä ja ratkaisemaan pelejä.
Kanadan heikkoudet ovat lähinnä haasteita - miten valmentaja
Pat Quinn onnistuu kokoamaan toimivia ketjukokonaisuuksia
tällaisesta pelaajamateriaalista - joukkueen 12:sta hyökkääjästä
kuusi esimerkiksi pelaa omassa seurassaan sentteriä.
Viisi seitsemästä puolustajasta on tottunut pelaamaan ainakin
25 minuuttia per ottelu, ja pelaamaan kaikki erikoistilanteet.
"Check your egos at the door.."
Quinnin on onnistuttava löytämään parhaat pelaajat ja annettava
näitten pelata tähtirooleissa, samalla on onnistuttava motivoimaan
omissa seuroissaan tähtiroolissa pelaavat ottamaan vaatimattomampia,
mutta joukkueen kannalta erittäin tärkeitä rooleja vähemmällä
jääajalla.
Kuten tunnettua, sama haaste on myös Venäjällä, Tsekillä ja
USA:llakin.
Team Canadan kokoonpano
Maalivahdit
NHL:n parhaan maalivahdin Patrick Royn jäätyä pois kisoista,
Kanadan piti ottaa tilalle muita - eikä tämä tilanne näyttänyt
kovin hyvältä kauden puolessa välissä vielä.
Ihan viime aikoina kuitenkin Martin Brodeur ja Curtis Joseph
ovat pelanneet NHL:n huipulla - viimeisissä 10:ssä aloittamassaan
pelissä liigan kärjessä torjuntaprosenteissa heti Dominik Hasekin
jälkeen.
Curtis Joseph on Kanadan ykkösmaalivahti kisoissa - ainakin
aluksi. CuJo on tyyliltään sisällä maalissaan pelaava maalivahti -
useimmat NHL-vahdithan pelaavat maalinsa ulkopuolella aika
paljon - ja siksi hyvin sopiva leveässä kaukalossa pelattavaan
kansainväliseen kiekkoon.
Leveässä kaukalossa hyökkääjällä on enemmän aikaa tehdä laukaus
ja vähän enemmän tilaa viedä kiekkoa sivulle tai syöttää se
poikittain kuin NHL:ssä. Maalivahdin tulee olla kärsivällinen.
Martin Brodeur on erittäin hyvä luistelija ja NHL:n maalivahdeista
paras kiekonkäsittelijä - ominaisuuksia, joista kisoissa voi
olla hyötyä.
Kanada tullee peluuttamaan molempia maalivahteja alkusarjassa
ja sitten valitsemaan paremman loppupeleihin.
Puolustus
Chris Pronger ja Scott Niedermayer.
Pronger ja Rob Blake pelasivat yhdessä All Stars-pelissä, ja
samaa yhdistelmää odotettiin myös olympialaisiin. Hyökkäävän
Niedermayerin peluuttaminen kaiken osaavan Prongerin kanssa
muodostaa erittäin vaarallisen pakkiparin.
Adam Foote ja Rob Blake.
Colorado Avalanchen valmis pakkipari. Blake on Prongerin kanssa
NHL:n monipuolisin puolustaja - Foote taas kovan puolustuspelin
erikoismies, parhaimmillaan kun tehtäväksi annetaan tietyn
pelaajan tai ketjun pysäyttäminen.
Eric Brewer ja Al MacInnis.
Tämä pari oli syyskuun alussa Calgaryssä pidetyllä leirillä
joukkueen paras pakkipari jäällä.
On mahdollista, että vasta 22-vuotias Brewer joutuu jatkossa
putoamaan seitsemännen pakin rooliin kokemattomuutensa vuoksi.
Ed Jovanovski aloittaa kisat "wild card"-pakkina, saaden
peliaikaa kolmannen parin kanssa vuorotellen tai istuen.
Yksi joukkueen valitsijoitten murheista on ollut se, että viisi
puolustajaa seitsemästä pelaa oikealla puolella omissa seuroissaan.
Pronger ja Brewer ovat ainoat vasemmalla puolella yleensä pelaavat.
On selvää, että puolustajia tullaan peluuttamaan tilanteiden
mukaan ja tässä esitettyjä pareja tullaan vielä vaihtelemaan
joitakin kertoja.
Jos Kanada tarvitsee hyökkäystä, Jovanovskille, Niedermayerille
tai/ja MacInnikselle avautuu mahdollisuus pelata neljän eniten
pelaavan pakin joukossa Prongerin ja Blaken kanssa.
Jos taas tarvitaan puolustukselliseen tilanteeseen pakkia, Footen
ja Brewerin olkapäähän saattaa tulla valmentajan taputus.
Hyökkäys
Pari viikkoa sitten jo Los Angelesissa pelatussa NHL:n All Star-
pelissä Pat Quinn peluutti Joe Sakicia Mario Lemieuxin ja Paul
Kariyan keskellä.
Tämä ykkösketju tulee aloittamaan kisat Ruotsia vastaan.
Kakkosketjussa pelaavat Brendan Shanahan ja Jarome Iginla Steve
Yzerman keskellään. Shanahan ja Yzerman ovat toisilleen tuttuja
monen vuoden ajalta Detroitista, nuori Iginla taas on todella
iloinen päästyään näin hienoon ketjuun.
Kolmosketjussa pelaa keskellä Joe Niewendyk, laidoilla Michael
Peca ja Theoren Fleury. Tässä ketjussa luodaan uudelleen vanha
Calgary Flamesin parivaljakko Fleury-Niewendyk.
Michael Pecan ympärille on luotu selvästi joukkueen puolustavin
ketju. Eric Lindrosin ja Rangersissa myös pelaavan Theo Fleuryn
odotettua yhteistyötä ei siis tultane näkemään sen vuoksi, että
Pecan ympärille on rakennettava puolustava ketju.
Nelosketju tulee olemaan fyysisesti erittäin kova laitaväännöissä;
Eric Lindros laidoillaan Owen Nolan sekä joko Ryan Smyth tai
Simon Gagne. Lindros ja Nolan on parivaljakko, joka löydettiin
ensi kertaa myös kesäleirillä Calgaryssä.
On huomionarvoista, että kaikki neljä ketjua ovat vaarallisia
hyökkäyspäässä - tämä joukkue on rakennettu nopeaa kiekon kanssa
pelaamista varten, ei klassisen "kaksi hyökkäävää ja kaksi
puolustavaa ketjua"- mallin mukaan.
NHL:n tapaan ketjut on selvästi rakennettu parien ympärille
triojen sijaan. Steve Yzerman ja Brendan Shanahan on yksi pari.
Michael Peca ja Eric Lindros toinen.
Toisaalta myös Shanahan ja Iginla on hyvä pari, myös All Star-
pelissä yhdessä pelannut.
Hyökkäysketjuja tullaan vielä sekoittelemaan useammankin kerran
tilanteen mukaan kesken ottelujen varsinkin kolmen ensimmäisen
pelin aikana.
Jos Kanada tarvitsee hyökkääjiä puolustukselliseen tilanteeseen
jäälle; Sakic, Peca, Yzerman ja puolustavana hyökkääjänä
aliarvostettu Simon Gagne tulevat olemaan tärkeitä valtteja.
Erilaisia sääntöjä
Salt Lake Cityssä käytössä on vähän erilaisia sääntöjä kuin
NHL-pelejä katsonut on tottunut näkemään; 15 sekunnin vaihdot,
no-touch pitkäkiekko, visiiripakko nuoremmille pelaajille,
punaviiva puuttuu, viivästetty paitsio esimerkiksi.
NHL-pelaajien suurin haaste tulee olemaan henkinen muutos
uusiin sääntöihin - harjoituksiin on varattu kokonainen päivä!
Suurin muutos tulee olemaan punaviivan puuttuminen, joka
teoriassa antaa mahdollisuuden avata peliä pitkillä syötöillä
omalta alueelta toiselle siniviivalle asti luistelleille
hyökkääjille.
Puolustajat joutuvat pelaamaan varmemmin, eivätkä voi "kokoontua"
keskialueella pariksi kuten NHL:ssä. Puolustajat eivät pysty
tekemään kiekon kanssa ylösnousuja samalla tavalla kuin
NHL-peleissä - vastustaja pystyy tekemään vaarallisia hyökkäyksiä
nopealla suunnanmuutospelillä, tilanne voidaan avata mistä
kohtaa kenttää tahansa.
Team USA:n Tom Poti sanoo, että amerikkalaisille pelaajille
punaviivan puuttuminen on itseasiassa tervetullut sääntö, koska
he ovat pelanneet koko ikänsä High School - ja yliopistokiekossa
ilman punaviivaa.
Teemu Selänne sanoi tiistaina Edmontonissa, että se joukkue,
joka osaa käyttää punaviivan puuttumista taktiikassaan hyväkseen,
tulee tekemään pahaa jälkeä kisoissa.
15 sekunnin vaihdot antavat ensin viiden sekunnin ajan
vierasjoukkueelle tehdä vaihto. Linjamies nostaa kätensä ylös
ilmoittaen, että kotijoukkueella on viisi sekuntia aikaa tehdä
oma vaihtonsa.
Linjamiehen laskettua kätensä molemmilla joukkueilla on vielä
viisi sekuntia aikaa asettua paikoilleen.
Hyökkäysalueella pelaava joukkue pystyy käyttämään tätä sääntöä
hyväkseen siirtämällä pelaajiaan uusille paikoille aivan viime
sekunneilla - siten luoden maalintekomahdollisuuksia.
No touch-pitkäkiekkoa taas maalivahdit voivat käyttää hyväkseen
pelaamalla oikein - joskus kun näyttää siltä, että kiekko on
menossa pitkäksi, molemmat joukkueet lopettavat pelaamisen
ja menevät vaihtoon - tällaisessa tilanteessa valpas maalivahti
pystyy yllättämään ja käyttämään tilanteen hyväkseen vastustajan
liukuessa vaihtoon - ottamalla kiekon vastaan ja syöttämällä sen
nopeasti hyökkääjille.
Viivästetty paitsio on sääntö, josta NHL luopui jokin aika sitten.
Se antaa hyökkäävälle joukkueelle aikaa palata siniviivan takaa
ja siten asettautua karvaukseen ilman katkaisevaa vihellystä.
Vetoomus jääkiekon puolesta
Wayne Gretzky ei halua pelkästään voittaa kultaa - hän on pelaaja -
ja valmentajavalinnoillaan selvästi osoittanut myös haluavansa
vaikuttaa siihen miten tulevaisuuden jääkiekkoa tullaan pelaamaan.
Kanadan päävalmentaja Pat Quinn - vaikka ei ole mestaruutta
NHL:ssä koskaan voittanutkaan - on NHL:ssä tunnettu
hyökkäysvoittoisen pelin valmentajana ja Kanadalla on kisoissa
hyökkäävä ja luisteleva joukkue. Tällä kertaa kanukit eivät
heitä kiekkoa päätyyn ja anna vastustajien pelata itseensä päin
vaan he ottavat itse pelin haltuunsa kiekon kanssa.
Naganossa ja muutenkin viime vuosien kansainvälisessä kiekossa
vallalle on päässyt tehokas, mutta jääkiekon tappava trap-
puolustusysteemi ja varsinkin tsekkien lanseeraama "dump & wait"
kiekko heitetään vastustajan päätyyn ja sitten vetäydytään
punaisen taakse ja sumputetaan peli.
Toivottavasti näissä kisoissa voittaa enemmän pelaava ja pelaajien
taitotason esiintuova jääkiekko, pelasi sitä sitten kuka tahansa.
Jounin NHL-raportit Sport FM-radiossa joka torstaiaamu.
Lähteet:
Edmonton Sun ja Edmonton Journal
The Sporting News Team Canada Preview
TSN, Score, NHL on The Fly sekä CTV Sportsnet TV-kanavat
Maclean’s, The Hockey News
Haastattelut juttua varten: Teemu Selänne, Eric Brewer, Tom
Poti.
