Jaakko Suomalaisen suunnattua Kouvolaan viime kauden päätteeksi Haukkojen tämän kauden ykkösveskariksi kaavaillulle Jaakko Valkamalle jäi suuret saappaat täytettäväkseen. Välillä Bluesissa käväisseen järvenpääläisten oman kasvatin ongelmana on kuitenkin aina ollut, että hyvälle maalivahdille ominainen perusvarma suoritustaso on jäänyt uupumaan. Hyvää peliä on saattanut seurata totaalinen katastrofi.
Järvenpääläisten kiekkojännärien kannalta valitettavasti muutosta parempaan ei ole tapahtunut myöskään tällä kaudella. Valkamalle tarjottiin alkukaudesta ykkösvahdin roolia, mutta epävarmasti torjunut veräjänvartija ei onnistunut vakuuttamaan valmennusjohtoa. Tähän mennessä yhteensä seitsemän peliä torjuneen Valkaman torjuntaprosentti kipuaa vain vaatimattomaan 85,46:een. Valkama on joulukuun alusta asti parannellut polvivammaansa, ja harjoittelun hän voinee aloittaa jälleen joulunpyhien jälkeen.
Valkaman epävarmojen otteiden myötä mahdollisuuden näyttää taitonsa sai myös aiemmin lähinnä alasarjoissa viihtynyt Heikki Kokkonen. Epävarmasti aloittanut Kokkonen on parantanut koko ajan, ja Valkaman loukkaannuttua hän on päässyt torjumaan putkeen hyvän määrän pelejä. Kokkosen syksyyn on mahtunut nyt jo muutama todella hyvä iltapuhde, ja vaikka totaalinukahduksiakin sattuu edelleen ajoittain, ne ovat olleet koko ajan vähenemään päin.
Valkaman ja Kokkosen lisäksi Haukkojen maalinsuulla on käynyt tällä kaudella kolme muuta veskaria: HIFK-laina Timo Laaksoharju, HPK-apu Joni Puurula ja Italiaan suunnannut oma vahti Tomi Räisänen. Merkille pantavaa on, että Valkama ja Kokkonen ovat torjuneet Haukkojen tähänastisista kymmenestä voitosta vain kolme: Kokkonen kaksi ja Valkama yhden. Maalivahtipelissä Haukoilla onkin eniten petrattavaa sarjan jälleen käynnistyessä.
Puolustuksessa ailahtelevaisuutta
Kauteen lähdettäessä Haukkojen puolustus näytti aivan luvattoman kokemattomalta ja heikolta tälle sarjatasolle: vain Ville Raatikainen ja Jonni Talas olivat aiemmin pelanneet kokonaisen Mestis-kauden. Odotuksiin nähden nuori alakerta on kuitenkin suoriutunut alkukaudella vähintäänkin tyydyttävästi.
Jo vuosia maamme toiseksi korkeinta sarjatasoa tahkonnut Jonni Talas oli kauteen lähdettäessä monien Mestistä seuraavien papereissa selvä johtaja nuoreen järvenpääläisalakertaan. Kokeneen Talaksen suoritusvarmuus ei kuitenkaan ole ollut aivan odotetulla tasolla: otteet ovat heitelleet liikaa, ja tehotilastolukemakin on jopa koko joukkueen huonoin, -10. Talaksella on varmasti potentiaalia paljon parempaankin kuin mitä hän on tähän mennessä saanut aikaan, ja toivoa sopii, että mies pääsee omalle tasolleen kauden edetessä.
Talaksen pelin köhiessä puolustuksen kenties positiivisin yllätys, ensimmäistä kokonaista Mestis-kauttaan pelaava Fredrik Vara on kohottanut profiiliaan huomattavasti ja noussut alakerran suoritusvarmimmaksi mieheksi. Herrasmiespelaajana tunnettu Vara siivoaa tonttinsa ottelusta toiseen varmasti, ja jo hänen tiuhaan vuotaneessa haukka-alakerrassa positiiviseksi puolelle nousevaa tehotilastolukemaansa, +2, voidaan pitää hyvänä saavutuksena.
- Vara on noussut ykköspakiksi. Mielestäni ihan selkeästi meidän paras puolustaja tällä hetkellä – ei kahta sanaa muille, luotsi Jan Lehti jakaa kiitosta alkukauden yllättäjälle.
Nuoressa alakerrassa Varan lisäksi myös muut ovat nostaneet profiiliaan: viime kauden polvivammaisena huilannut oma juniori Timo Suuronen on osoittanut pystyvänsä pelaamaan Mestistä, menneenä talvena HIFK:n a-juniorien matkassa Suomen mestaruuden voittanut Pekka Huhtaniemi on parantanut koko ajan, loukkaantumisesta kärsinyt Timo Ahonen alkaa jälleen saada pelistä kiinni, pieni mutta pippurinen Jussi Minkkinen edistyy peli peliltä ja niin edelleen…
Alakerrassa suurin ongelma on ollut, että puolustajien kokemattomuudesta johtuen suoritustasossa tapahtuu heilahtelua illasta toiseen – ja otteluiden sisälläkin. Itse kullekin sattuu vielä helppoja virheitä, mutta ne varmasti vähenevät, kunhan pelirutiini lisääntyy. Mitä enemmän nuoret pelaajat saavat pelejä alle, sitä parempia otteita heiltä voi odottaa: harjoittelun ja pelien pelaamisen myötä yhä useampi pystyneekin karsimaan helppojen virheiden määrää ja vakiinnuttamaan paikkansa Mestis-tasolla. Siinä suhteessa Haukoilla on hyvin pullat uunissa.
Paljon uusia pistenikkareita
Haukkojen hyökkäykseen pätevät pitkälti samat sanat kuin puolustukseenkin: Mestiksessä aiemmin kokonaisen kauden pelanneita on vain kourallinen. Ilahduttavaa onkin, että moni tällä sarjatasolla uusi kasvo on onnistunut takomaan hyvän määrän pisteitä. Hyökkäys onkin ollut Haukkojen alkukauden selvästi vahvin osa-alue.
Keskiuusmaalaisjoukkueesta tähän mennessä seitsemän peluria on saavuttanut kymmenen pisteen rajapyykin. Heistä vain kaksi – Jaska Vilen ja Janne Vilhunen – on pelannut aiemmin kokonaisen Mestis-kauden. Sisäisen pistepörssin kärkipäässä viihtyvistä Tuomas Ilola, Vili Mustonen ja Marko Sakko ovat kiekkoilleet viime vuodet pääasiassa juniorisarjoissa, ja kokeneemman kaartiin Jussi Haapasaari ja Mika Asikainen ovat palanneet kotimaahansa ulkomailta.
Hyökkäyksen positiivisinta yllätystä tarvitse kauan pohtia. Pieni pikakiituri Tuomas Ilola on noussut käytännössä puskista Mestiksen huipulle; 22 pistettä 23 pelissä on hyvä saavutus aiemmin lähinnä juniorisarjoissa pelanneelta mieheltä. Joulutaukoa edeltävät pari peliä kuumeisena huilanneen Ilolan takoma pistemäärä nostaa hänet joukkueen sisäisen pistepörssin paalupaikalle.
- Erittäin positiivinen yllätys. Silloin, kun kuulin kaverista, ilmoitin Ritalan Jyskylle [kakkosvalmentaja Juha Ritala], että otan sen joukkueeseen. En tuntenut kaveria, mutta olin nähnyt sen jäällä, ja mielestäni se oli hyvä ja pelasi sellaista peliä, josta pidän. Ja kyllä jätkä on vastannut huutoon aika hyvin - niin kuin tuloksistakin näkyy. Ei kelvannut Vantaalle, mutta mulle kelpasi hyvin, valmentaja Jan Lehti myhäilee.
Sisäisessä pistepörssissä pisteen päässä Ilolaa seuraa jo viidettä kauttaan Järvenpäässä kiekkoileva toiseksi korkeimman sarjatason perusjyrä, joukkueen kapteeni Jaska Vilen. Lokakuussa huikeassa vireessä ollut (7+6=13 pistettä 9 pelissä) Vilen pääsi kokeilemaan maaottelutauolla myös liigavauhtia Espoon Bluesin mukana, mutta kun paikkaa ei auennut, oli edessä paluu Järvenpäähän. Maaottelutauon jälkeen Vilenin pistetahti on hieman hiipunut, mutta otteisiin lienee vaikuttanut myös koko alkukauden ykkösketjun keskellä viihtyneen Juha Jusslinin loukkaantuminen.
- Ei kai tarvitse sanoa oikein mitään. Jaska on Jaska. Kaveri tekee juuri sitä, mitä pitääkin tehdä, ja suurella sydämellä koko ajan. On kyllä todella hyvä esimerkki noille pikkupojille tuolla – kaikin puolin. Fiksu jätkä, ja mikä tärkeintä, kun puhutaan jääkiekkoilijasta: osaa pelata lätkää, valmentaja Lehti kehaisee kysyttäessä arviota Vilenin alkukaudesta.
Seuraavat sijat pistepörssissä miehittävät muutaman vuoden Ranskassa kiekkoillut Jussi Haapasaari ja Bluesissa käväissyt paluumuuttaja Marko Sakko. Pienikokoisella Haapasaarella oli aluksi vaikeuksia tottua Mestiksen pelityyliin, mutta vauhtiin päästyään tämä Ranskassa hyviä tehoja nakuttanut tekninen ja nopea pelimanni on takonut mukavat 6+14=20 pistettä. Pari viime vuotta lähinnä Bluesin junioreissa kiekkoilleella Sakolla on vielä ollut otteissaan nuorelle pelaajalle tyypillistä ailahtelua, mutta pisteitä on kuitenkin kertynyt suhteellisen hyvään tahtiin. 17 pisteellä irtoaa neljäs sija joukkueen sisäisessä pistepörssissä.
Edellä mainittujen pelimannien lisäksi Haukoista kymmenen pisteen kerhoon kuuluvat myös kokeneemman kaartin Mika Asikainen ja Janne Vilhunen sekä vielä juniori-ikäinen Vili Mustonen. VEU Feldkirchin riveissä aikoinaan Euroopan mestaruudenkin voittanut Asikainen on ollut ajoittain hyvä, mutta aikoinaan Mestistä kovempiakin sarjoja tahkonneelta pelurilta olisi varmasti lupa odottaa enemmänkin kuin 15 pistettä 25 pelissä. Nähtäväksi jää, löytääkö kookas Asikainen kevättalvelle vielä pykälää suuremman vaihteen. Kapasiteettia siihen oli.
Menneinä talvina monta vuotta järvenpääläisten avainpelaajiin kuulunut Janne Vilhunen on siinä mielessä mielenkiintoinen pelaaja, että hän piti viime kauden välivuotta. Vasta syksyllä joukkueen rinkiin liittynyt Vilhunen on tehoillut toistaiseksi 12 pisteen verran, ja kevätpuolella nähdään, vertyykö vanha kettu vieläkin parempaan vireeseen. Nuorten maajoukkueenkin ringissä roikkunut Vili Mustonen aloitti hyvin, mutta kauden edetessä havaittavissa on ollut ajoittain pientä väsymystä. Vaikka nuoremman Mustosen (isoveli Toni liittyi Haukkojen rinkiin joulutauolla) tahti onkin hiipunut, ei 13 pistettä 25 pelissä ole missään nimessä huono saavutus Mestiksen ensikertalaiselta.
Pistepörssin kärjessä keikkuvien lisäksi myös moni muu Haukkojen nuori peluri on kasvanut kiekkoilijana kauden edetessä. Joukkueen ehdoton taklauskuningas Jussi Salmi on kaukalon laitojen pahoinpitelyn lisäksi viimeistellyt jo kolme maaliakin, vielä a-juniori-ikäinen Harri Alakotila on nauttinut saamastaan lisävastuusta ja pelasi syyskauden päättäneissä Hermes- ja Hokki-peleissä jopa joka toista vaihtoa, poissaolojen myötä rinkiin nostettu Sami Taanonen on pystynyt vakiinnuttamaan paikkansa pelaavassa kokoonpanossa…
Kaiken kaikkiaan tilanne Haukkojen hyökkäyspäässä näyttää todella hyvältä. Nuoret pelaajat edistyvät koko ajan saadessaan pelejä alle, ja kun sarja jälleen tammikuussa pyörähtää käyntiin, lienee myös alkukauden ykkössentteri Juha Jusslin jälleen joukkueen mukana. Kun vielä Vili Mustosen isoveli, viime kaudella liigavauhtiakin Pelicansissa kokeillut Toni, liittyi keskiuusmaalaisten matkaan joulutauolla, alkaa hyökkääjistä olla jo ylitarjontaa. Eikä tervehenkinen kilpailu pelipaikoista ole ikinä paha asia.