Maanantain finaalin jälkeen pelko hiipi JYP-puseroon. Mitä on tapahtunut Eric Perrinille? Perrinin luistin ei tahtonut kulkea, syötöt eivät tahtoneet osua lapaan ja kiekko pomppi kintuissa. Perrinin varaan oli pudotuspelien ottelusarjaennakoissa laskettu paljon – sekä pisteitä että kiekollista johtajuutta.
Jokerit-sarjassa Perrinin tehosarakkeisiin kirjattiin kaksi syöttöpistettä. Se oli monen mielestä jo liian vähän. Oliko metrisähikäisellä todellisuudessa jokin vamma, joka söi otteista pahimman terän?
Kun Perrin ohjasi maanantaina otteluajassa 24.55 Harri Pesosen siniviivalaukauksen maaliin, halli räjähti jo helpotuksestakin. Osuuhan se mies. Ehkä hän onkin kunnossa.
Ottelun jälkeen Perrin oli kuitenkin maltin mies. Erityistä helpotusta ei näkynyt, liekö siihen tarvettakaan, vaan hän oli keskittynyt. Tuuletuksiin ei tässä vaiheessa finaalisarjaa ryhdytty.
Siihen, onko Perrinillä loukkaantumisia, hän vastasi naurahtaen.
– Älkää uskoko huhuja.
Paitsi että 2–0-maali oli helpotus siksi, että maalin teki Perrin, se oli myös ratkaiseva ottelun kulun kannalta. Hyvän ensimmäisen erän jälkeen maali toisen kolmanneksen alkumetreillä oli kova isku takaa-ajoa yrittävälle Pelicansille.
Maanantain JYP oli kuralammikossa pyörinyt lapanen, tiistaina kuin peilikuva edellisiltaisesta. Perrin kertoi maanantain pelin opettaneen joukkueelle jääkiekon perusideaa.
– Oltiin tänään fyysisiä, niin fyysisiä kuin haluttiin. Kysyttiin eilen itseltämme, että millainen joukkue aiomme olla. Pelit eivät helpommaksi muutu.
Maanantain ja tiistain JYPissä oli useita eroja. JYP voitti tiistaina kaksinkamppailuita, pysyi Pelicansin vauhdissa, lisäsi vauhtia vielä muutamalla sylyksellä ja hyökkäsi kovaa.
– Pudotuspeleissä mennään yksi peli kerrallaan ja meidän pitää pystyä hyökkäämään. Totesimme maanantaina, että aina voimme olla parempia.
– Olemme sotureita. Päätimme olla antamatta periksi.
