Puolustaja Ilkka Vaarasuo juhli viime keväänä JYPin kanssa jääkiekkoilun Suomen mestaruutta. Mikkeliin ja Jukureihin puolustaja tuli hakemaan lisää vastuuta ja peliaikaa, sillä pelaaminen on tunnetusti homman suola.
– Täällä on kokonaisuutena paras paketti. Tarjolla on iso rooli pelillisesti ja myös siviiliasiat työpaikkaa myöten järjestyivät kohdalleen, Vaarasuo taustoittaa.
Haastatteluhetkellä Vaarasuo on jo rikkonut yhden kauden piste-ennätyksensä miesten sarjoissa. Tilastoissa on pörssilukemat 1+8, sekä joukkueen paras plusmiinus-tilasto +5. Puhe piste-ennätyksestä saa puolustajan nauramaan.
– No, ei varmaan voida puhua mistään piste-ennätyksestä kohdallani, sillä en ole niitä koskaan kauheasti mättänyt. Nyt rooli on ollut hieman erilainen ja vastuuta on tullut lisää, mikä on yksi syy tehoihin. Oma roolini on aina ollut puolustava puolustaja ja omaa päätä on pyritty luutimaan puhtaaksi. Hyvä hyökkäys lähtee hyvästä puolustamisesta, siitä lähdetään ja omat onnistumiset ovat plussaa siihen päälle.
Kun katselee miehen tilastoja, niin silmiin pistää eräs yksitysikohta. Aikaisemmilla kausilla mies oli tehnyt korkeintaan yhden maalin kaudessa, mukaan lukien pudotuspelit. Viime kaudella D Teamin paidassa verkko
heilahti peräti kolme kertaa, mistä moinen piikki?
– Taisivat vielä tulla neljässä ensimmäisessä pelissä nuo maalit. En tiedä mistä johtui, ne vaan tulivat, Vaarasuo pyörittelee.
Armeijakausi Mikkelissä raskas, mutta opettavainen
Vaarasuolla on pelannut Jukureissa myös aikaisemmin. Armeija toi miehen Mikkeliin kaudella 2003- 04 ja toissa kaudella kausi alkoi viikinkipaidassa, ennen siirtymistä JYPin liigajoukkueen mukaan.
– Armeijakausi oli todella raskas, mutta opettavainen kausi. Olin tottunut tekemään töitä jo aikaisemminkin, mutta tuolloin näki, mitä voittaminen todella vaatii jokaiselta yksilöltä. Paljon oppia saatiin ja kehitystä
tapahtui myös pelillisesti. Mestaruudessa olimme kiinni viimeiselle minuutille saakka, kunnes kaveri rankaisi jatkoajalla, hän muistelee kirvelevää KalPa tappiota kotihallissa.
– Syksyllä 2007 kaikki oli periaatteessa sovittu valmiiksi Jukureiden kanssa, mutta Risto Dufva soitteli ja ilmoitti JYPillä olevan käyttöä, joten menin sinne ja siellä menikin sitten loppukausi.
Viime keväänä rauhallisen oloinen puolustaja pääsi toteuttamaan jokaisen pelaajan unelman ja juhlimaan mestaruutta. ”Pojan” nosteleminen ja mestaruusjuhlat olivatkin hieno kokemus, vaikka oma rooli jäi pieneksi.
Pelaajaa joukkueen mestaruus ei yllättänyt. Kova ja pitkäjänteinen työ toi parhaan mahdollisen palkinnon.
– Koko kausi oli todella hienoa aikaa ja päättyi sitten Oulussa juhliin. Puolivälierissä meillä oli hiukan vaikea jakso, mutta kun TPS kellistyi, niin meitä ei pidätellyt enää mikään. Siinä kaverilla oli hyvä draivi päällä ja meillä ehkä hiukan liikaa mailanpuristamista, mutta sitten
tietty rentous löytyi ja rauha laskeutui joukkueeseen. Olihan tuo kausi vähän kuin jostain elokuvasta, Vaarasuo myhäilee.
– Itselleni ei pleijareissa tullut peliaikaa, mutta koko ajan tehtiin työtä ja oltiin valmiina hyppäämään laatikkoon, vaikka viimeisessä pelissä, hän jatkaa.
Ruotsin keikka hieno kokemus
Puolustaja on urallaan ennättänyt pelata länsinaapurin puolella. Ruotsin Allsvenskan ja Leksandin paita tulivat tutuiksi kaudella 2006- 07. Ruotsin Mestis on avoin sarja ja näkyy joukkueiden kilpavarustelussa.
– Hienoahan se oli kokea legendaarinen seura ja tasokas sarja. Taso on varmaan jossain SM-liigan ja Mestiksen välimaastossa, eli parhaat seurat saattaisivat pystyä pelaamaan liigassa, mutta vertaaminen on vaikeaa, sillä pelityyli ja tapa ovat erilaisia, tulee arvio.
– Ikärakenne poikkeaa myös Mestiksestä. Olin siellä pelatessani 23-vuotias ja ihan poikanen joukkueessa. Nyt täytän pian 27-vuotta ja taidan olla Jukureissa viiden vanhimman pelaajan joukossa, kun siellä olisin keskitasoa. Siellä on paljon kokeneempia pelaajia, mikä luonnollisesti
myös nostaa sarjan tasoa.
Vaarasuo teki kesällä Jukureiden kanssa kahden vuoden sopimuksen, eli kauteen 2011 saakka kotipaikkana pysyy Mikkeli. Liigapelit kiinnostavat kuitenkin yhä 200 liigapeliä merkkauttanutta pelaajaa.
– Onhan se mukava sarja pelata ja haasteellinen kuin mikä. Joka päivä ja ilta siellä pitää pystyä olemaan parempi kuin muut pärjätäksesi, sillä armoa ei tunneta ja vastustaja kyllä rankaisee heti otteen herpaantuessa, puolustaja puhelee rauhallisesti.
– Jukureiden organisaatiosta oli hyvä kuva ja hommat ovat täällä aina hoituneet, mikä on homman a ja o. Jukureissa kaikilla on samat arvot ja olemme samassa kelkassa, joukkueenjohdosta, pelaajiin ja huoltoon, kokenut
pelaaja kiittelee.
Iän puolesta pelivuosia Vaarasuolla on vielä jäljellä. Uralle mahtuu myös pahoja loukkaantumisia, joten terveenä pelaaminen on maistunut kuluvalla
kaudella.
– Toivottavasti pysyn myös ehjänä (napakka koputus pöytään), sillä itselläni on ollut jo tarpeeksi isoja vammoja, eli kättä, jalkaa on ollut poikki ja edessä oli pitkää huilia. Vammat ovat lajin ikävä puoli ja niiden kanssa täytyy vain oppia elämään.
Timo Kuuluvainen on todennut Vaarasuon olevan joukkueen johtavia hahmoja koppipilojen teossa, vaikka ei päällepäin uskoisi, eli mikä on miehen onnistunein vedätys?
– Ihan huhupuhetta Timolta, eli ei ainakaan myönnetä mitään. Jätetään ne jutut sinne koppiin, etten vahingossa paljasta itseäni, Vaarasuo virnistää.
Lopuksi Vaarasuo lähettää terveisiä toiselle Jyväskylästä kotoisin olevalle pelaajalle.
– Laita juttuun, että Kalle (Mäkinen) voi nukkua yönsä rauhassa ja hyvin, hän päättää naureskellen salaperäisesti.
