24-vuotias Kanadan Saskatoonissa syntynyt Ryan Keller saapui varsin yllättäen Suomeen loppukesästä täydestä tuntemattomuudesta. Alun perin Bluesiin piti saapua Kevin Doell, niin ikään Saskatoonista, mutta Doellin päätettyä jäädä rapakon taakse, paikkaamaan saapui Ryan Keller.
Keller otti nopeasti paikkansa joukkueen toisesta ketjusta yhdessä Stefan Öhmanin ja Erkki Rajamäen kanssa, ja pienen totuttelun jälkeen alkoi mättää maaleja – rooli, johon Keller oli hankittukin. Lopulta mies iski tehot 22+22=44 ollen joukkueen selkeästi paras pistemies ja maalintekijä runkosarjassa lyhytkestoisesta käsivammasta huolimatta.
Vaikka tahti ehkä hivenen hiipuikin pudotuspeleissä, joissa Keller nakutti yhdeksän tehopistettä, voi koko kautta silti kuvailla hänen kohdallaan täysosumaksi.
Raskasta mutta hauskaa
Kauden alussa Ryan Keller kertoi tuntemuksistaan uudessa maassa ja uudessa joukkueessa. Hän arveli joukkueella olevan mahdollisuudet vaikka kuinka pitkälle, mutta itselleen Keller ei halunnut asettaa tavoitteita. Nyt, unelmakauden jälkeen, päivää ennen kuin Keller lentää takaisin kotimaahansa, tuntuu luontevalta kysyä klassinen kysymys: Miltä nyt tuntuu?
- Tällä hetkellä täytyy myöntää, että olen melko väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti. Playoffit pelattiin niin tiiviillä aikataululla, melkein joka toinen päivä, että muutaman viikon jälkeen on todellakin väsynyt. Melkein voisi sanoa, että olen iloinen, että playoffit ovat ohi. Ehkä se on väärin sanoa noin, mutta on todellakin mukava saada hieman taukoa kaikesta tästä, Keller vakuuttaa.
- Toisaalta kyllä myös pidän tästä tiukasta ohjelmasta. Se saattoi olla hyväkin meille, että esimerkiksi finaalit alkoivat niin pian välieräsarjan jälkeen, koska mediassa oli niin paljon juttua siitä, kuinka tämä on meille ensimmäinen kerta finaaleissa. Nyt emme ehtineet miettiä sitä tai ottaa siitä mitään paineita. Mentiin vaan ja pelattiin. Sitä paitsi se on kaikille sama, en usko, että mikään joukkue siitä hirveästi hyötyi, hän jatkaa.
Kesken puheen käytävältä ontuu jykevä hahmo kohti Kelleriä. Erkki Rajamäki päättää tulla hyvästelemään kanadalaishyökkääjän ja toivottaa tälle kaikkea hyvää jatkoon sekä kertoo edellispäivän juhlimisesta. Bluesin joukkuetta on voinut todellakin kuvata menneellä kaudella perheeksi. Minkään joukkueen pelaaja ei tietenkään koskaan hauku omiaan, mutta tällä kaudella Blues-miehistön kommenteista on voinut kuulla aitoa välittämistä ja rakkautta joukkuetta ja sen jäseniä kohtaan.
- Tämä oli todella hauska kausi. Joukkue oli niin yhtenäinen. En tiedä ovatko kaikki suomalaiset tai eurooppalaiset joukkueet tällaisia, mutta itse en ainakaan koskaan ole ollut osana näin tiivistä ja toisilleen läheistä joukkoa pelaajia kuin täällä. Luulen, että tämä on myös yksi syy, miksi menestyimme. Jos katsotaan meidän joukkuettamme, ei siellä ollut supertähtiä tai pistepörssin kärkinimiä kuten Pesonen tai Leino, Keller painottaa.
- Kuten Osalakin sanoi, en usko, että tulen koskaan pelaamaan tällaisessa joukkueessa. Ainahan sitä tietysti toivoo, että jotain tällaista tulisi vastaan, mutta epäilen. Jokerit-sarja osoitti kuinka paljon kaikki välittivät ja halusivat voittaa. Olimme 1-3 tappiolla sarjassa, mutta taistelimme, koska tiesimme, että voitto toisi meille lisää yhteistä aikaa. Jokainen pelaaja oli valmis auttamaan toista, ihan sama mitä se tarkoitti, laukausten blokkaamista tai toisen fyysistä puolustamista nujakoissa, Keller jatkaa.
Lähes mestareita
Vaikka kuinka painotettaisiin joukkueen merkitystä ja yksilöiden puuttumista, yksilötaito ja maalinteko olivat silti osa-alueita, joiden kautta Blues hävisi mestaruuden Oulun Kärpille. Siinä, missä oululaiset nakuttivat paikoistaan kovalla prosentilla, Blues joutui taistelemaan valtavasti jokaisen maalinsa eteen.
- Onhan se tietysti niinkin, että taitavista pelaajista olisi ollut apua maalinteossa, eihän heitä ikinä kai liikaa voi olla joukkueessa, mutta toisaalta haluan sanoa, että en ole koskaan pelannut joukkueessa, jolla olisi ollut näin paljon myös huonoa onnea maalinteossa, Keller päivittelee, ja jatkaa:
- En edes pysty laskemaan niitä kaikkia tolppia tai kertoja, jolloin kiekko pyöri jo maalivahdin takana, muttei silti mennyt sisään. En todellakaan halua ottaa mitään pois Kärpiltä, pitäähän sitä tietysti pelata hyvin ansaitakseen tuurinsa, ja heidän maalivahtinsa oli loistava koko sarjan ajan.
Finaalisarjassa nähtiin todellista Tuomas Tarkin show’ta. Tarkki otti kenties kauden komeimman kopin kolmannen finaalin varsinaisen peliajan lopussa Bluesin pyöritettyä ylivoimaa. Kellerin laukaus kohti tyhjää verkkoa päätyi lopulta Tarkin räpylään.
- Mielestäni se yksi torjunta kolmannen pelin lopussa ylivoimalla kuvastaa hyvin finaalisarjaa. Se oli todella onnekas torjunta, mutta tietysti hänellä oli myös paljon todella hyviä muita pelastuksia siinä sarjassa. Siinä vaan kaveri hyppäsi hanska ojossa ja kiekko painui suoraan hanskaan. Jos saisin pelata tilanteen uudestaan, en muuttaisi yhtään mitään. Se oli vaan yksi sellaisista hetkistä, joissa ei tajua miten se tapahtui, mutta se vain tapahtui, Keller pudistaa päätänsä.
Espoon Bluesin fanit ja koko espoolainen suuri yleisö sai tänä vuonna kokea elämänsä playoff-kevään Bluesin tahkottua peräti 17 ottelua, joista yhdeksän päättyi espoolaisryhmän voittoon. Samalla varmistui seurahistorian ensimmäinen mitali ja paikka ensi kauden mestareiden liigassa. Monen mielestä maukkainta oli kuitenkin tiputtaa ”isoveljet” HIFK ja Jokerit jatkosta perä perään.
- Voi olla, että IFK oli jo hieman väsynyt pelattuaan TPS:ää vastaan, ja lisäksi heidän pelityylinsä oli melko samanlainen meidän kanssa. Me vain toteutimme sitä tyyliä paremmin, ja sitä kautta sarja oli meille hieman muita helpompi, joskin erittäin fyysinen. Moni pelaaja loukkaantui siinä sarjassa, Keller muistelee.
- Jokereita vastaan meillä taas oli alussa hyvin vaikeaa, koska he pelasivat niin eri tavalla. IFK löi kiekkoa päätyyn ja painoi perään, mutta Jokerit halusi pitää kiekkoa hallussa mahdollisimman kauan. Se sarja oli toisaalta todella hieno, koska taistelimme takaa rinnalle ja ohi.
- Kärpät-sarja sitten ratkesi mielestäni toiseen peliin. Se oli peli, joka meidän olisi mielestämme ilman muuta pitänyt voittaa. Me pelasimme paljon paremmin kuin Kärpät siinä ottelussa, muttemme vain pystyneet tekemään maaleja. Jos se olisi voitettu, sarja olisi ollut tasan 1-1, mutta 0-2 tilanne noin hyvää vastustajaa vastaan on todella vaikea. Tämä sarja oli todella outo. Meillä oli valtavasti epäonnea, emmekä mielestäni edes pelanneet huonosti, Keller analysoi.
Monen mielestä Bluesilla loppui Kärppiä vastaan viimeinkin bensa, eikä joukkue kyennyt enää vastaamaan Kärppien peliin sarjan loppua kohden. Keller myöntää teorian osittain oikeaksi.
- On todella vaikea myöntää, että bensa olisi loppunut, mutta henkisesti ja fyysisesti toinen ja kolmas peli olivat valtavan tärkeitä. Kärpät ovat olleet näissä tilanteissa ennenkin ja voittaneet ties kuinka monta kertaa. Se on osa sitä prosessia – on opittava voittamaan. Kärpistä sen näki. He todella osasivat voittaa ja paransivat peli peliltä. Meillä ehkä alkoi todella tapahtua henkistä väsymystä.
Valmennus teki vaikutuksen
Kauden päätyttyä on hauska katsoa menneisyyteen, ja huomata, että ennen kauden alkua tehdyssä haastattelussa allekirjoittanut kysyi Kelleriltä, miten mies luulee kahden nuoren ja kokemattoman valmentajan pärjäävän liigatasolla. Nyt tilanne on se, että kaksi nuorta ja kokematonta valmentajaa ovat luotsanneet loukkaantumisista kärsineen tähdettömän joukkueen seuran historian ylivoimaisesti parhaaseen tulokseen – tyylillä. Petri Matikainen valittiin myös hiljattain vuoden valmentajaksi. Myöskään Keller ei säästele sanojaan ylistäessään kaksikkoa:
- Molemmat valmentajamme ovat aivan mahtavia tyyppejä. He tekevät niin paljon töitä keskenään ja täydentävät toisiaan todella hyvin. Matikainen on ylivoimaisesti paras motivoija, kenet olen koskaan tavannut. Ei epäilystäkään. Hän todellakin saa joukkueen pelaamaan. Hän tietää täsmälleen, mitä sanoa milloinkin saadakseen parhaan tuloksen kustakin pelaajasta.
- Marjamäki puolestaan on todella hyvä taktisessa osaamisessa ja pelin analysoinnissa. Hän lukee hyvin peliä ja pystyy tekemään muutoksia kesken ottelun pelisysteemiimme. He ovat tehneet täydellistä työtä yhdessä. Se näkyi todella hyvin varsinkin pudotuspeleissä. Vaikka menetimme kaikki tähtemme loukkaantumisten takia, tuntui silti siltä, ettei se haitannut, koska pelasimme samalla tavalla joka ilta, ja kaikki tiesivät täsmälleen mitä piti tehdä jäällä ja minne sijoittua milloinkin, Keller jatkaa.
Pohjoisamerikkalaiseen harjoitteluun tottuneelle Kellerille myös harjoitteet Suomessa olivat täysin uusi kokemus.
- Ensimmäinen kuukausi harjoittelun suhteen oli melko mielenkiintoinen. Todennäköisesti mokasin suurimman osan harjoituksista, koska en ymmärtänyt yhtään mitään mitä sanottiin tai mitä piti tehdä. Monesti luulin ymmärtäväni, mutten sitten ymmärtänytkään, Keller nauraa.
- Harjoitukset itsessään olivat loistavia, ja valmentajat tiesivät tarkalleen, minkälaisia harjoituksia piti missäkin vaiheessa kautta pitää, jotta olisimme hyvin levänneitä, mutta samalla hyvässä iskussa seuraavaa peliä varten. Harjoituksissa oli paljon kiekon käsittelyä ja muutenkin se erosi aika paljon siitä, mihin Pohjois-Amerikassa olin tottunut. Oli mukava tehdä välillä jotain muuta kuin mitä olet tehnyt koko ikäsi, hän jatkaa.
Loistava organisaatio
Mediassa kuuli monesti puhuttavan kauden aikana, että Bluesin organisaatio ei osaa voittaa ja että prosessi on vasta alussa. Saman mainitsi useaan otteeseen myös joukkueen päävalmentaja Petri Matikainen. Oppimisprosessi eteni suurin harppauksin kauden aikana, mutta tärkeää on myös huomioida organisaation panostus pelaajiensa eteen.
- Jos puhutaan voittamaan oppimisesta organisaation tasolla, olen sitä mieltä, että Bluesin organisaatio teki kaikkensa ja vielä enemmän pedatakseen meille avaimet koko liigan voittamiseen. Enempää siltä ei olisi voinut kukaan vaatia. Meille annettiin myös paljon sanavaltaa. Saatoimme esimerkiksi kertoa mitä halusimme pelien jälkeen syödä tai he kysyivät milloin halusimme matkustaa vieraspeliin. Tällaisessa ympäristössä on helppo ja mukava pelata, Keller painottaa.
- Henkilökohtaisesti he auttoivat minua kaikessa. Kaikki oli valmiina. Asunnot, autot, kännykät. Ei ollut mitään huolia missään vaiheessa. He antoivat jopa kartan, johon oli merkitty kaikki ruokakaupat ja huoltoasemat alueella. Oli hyvin helppoa tulla tänne. Lisäksi organisaatio huolehti pelaajien perheistä upealla tavalla, Keller jatkaa ylistystään.
Jos puhutaan voittamaan oppimisesta organisaation tasolla, olen sitä mieltä, että Bluesin organisaatio teki kaikkensa ja vielä enemmän pedatakseen meille avaimet koko liigan voittamiseen.
- Pudotuspeleissä sen näki, miten tärkeä tämä joukkue on yleisölle ja miten ylpeitä he ovat osoittaakseen, että Espoolla on oma identiteettinsä ja että tämä ei ole Helsinki. Fanit olivat uskomattomia läpi kauden.
Jos suitsutusta saa osakseen Bluesin organisaatio, sitä saavat myös muut pelaajat joukkueessa. Keller nostaa kaksi nimeä esille:
- Totta kai on selvää, että se taitotaso, mikä esimerkiksi Ville Leinolla on, on vakuuttavaa, mutta tietysti näet eniten omaa joukkuettasi ja seuraat sitä. Siksi onkin sanottava, että mielestäni moni pelaaja meidän joukkueestamme on todella aliarvostettu vain, koska he eivät ole jäällä niin näkyviä tai räiskyviä. He eivät välttämättä tee mitään hienoja kikkoja.
- Katso vaikka Santeri Heiskasta puolustuksessamme. En ole ikinä nähnyt kenenkään blokkaavan niin paljon vetoja kuin mitä hän tekee. Hän blokkaisi vedon vaikka naamallansa koska tahansa jos olisi pakko. Lisäksi hän tekee valtavasti töitä ja taistelee kulmissa, Keller hehkuttaa.
- Sitten on esimerkiksi Lada (Laatikainen), joka on aivan ylivoimaisesti paras puolustaja, jonka kanssa olen koskaan eläessäni pelannut. Hän tekee kaikkea. Yhdessä pelissä kaveri taisi pelata yli 40 minuuttia. Se on jotain aivan uskomatonta. Jotkut muut puolustajat, jotka pelaavat isoja minuutteja, ottavat monesti paljon rauhallisemmin, mutta hän yrittää koko ajan myös tehdä maaleja. Hän luistelee loistavasti ja laukoo todella hyvin. Ei ole mitään osa-aluetta, jossa hän ei olisi hyvä. En näe mitään syytä, miksei hän voisi pelata NHL:ssä, Keller päättää.
Tulevaisuus avoinna
Vuosi Suomessa on tehnyt Ryan Kelleristä eittämättä paremman ja kypsemmän pelaajan. Keller on puhdas maalintekijä, joka oli kaiken lisäksi ainoa laatuaan menneen kauden Bluesissa.
- On itse asiassa todella outoa nähdä, kun katsoo nyt esimerkiksi TV:stä NHL-pelejä, miten eri lailla siellä pelataan. Henkilökohtaisesti on vaikea sanoa, missä on menty eteenpäin, koska ei sitä huomaa samalla lailla kun muutos tapahtuu vähitellen päivä päivältä. Kun isäni tuli helmikuussa käymään, hän sanoi aivan yllättäen kuinka paljon luisteluni on kehittynyt. Luulen myös, että harjoitteet täällä ovat kehittäneet kiekonkäsittelytaitoani, Keller arvioi.
- Henkisesti pidin todella paljon vastuusta, jota täällä sain. Ulkomaalaisena sinulta odotetaan enemmän, ja oli itse asiassa nautinnollista kantaa sitä vastuuta ja saada paljon peliaikaa myös ylivoimalla. Lisäksi nautin siitä, että pystyin oppimaan pelaajilta, kuten Stefan (Öhman) tai Ville (Viitaluoma), jotka ovat pelanneet täällä jo pitkään ja tehneet paljon maaleja.
SM-liigan ulkomaalaiskiintiö tippuu ensi kaudeksi kolmeen. Bluesilla on valmiit jatkosopimukset maalivahti Bernd Brücklerin sekä puolustaja Dale Clarken kanssa, jolloin on todennäköistä, että joko Ben Eavesia tai Ryan Kelleriä ei ensi kaudella joukkueessa nähdä.
- Totta kai jokaisen pelaajan unelma varsinkin Pohjois-Amerikassa on pelata NHL:ssä, joten katsotaan, onko siellä mitään kiinnostusta. En todellakaan halua pelata enää AHL:ssä, joten haluaisin sanoa, etten ota vastaan kahden suunnan sopimusta, mutta ei sitä kyllä sadan prosentin varmuudella voi luvata silti, Keller sanoo.
- Nyt lennän kotiin ja otan pari viikkoa todella rennosti lataillen akkuja. Sitten aletaan taas pikkuhiljaa harjoitella ja luistella ensi kautta varten. Aika lailla samoja juttuja, joita viime kesänäkin tein, mutta ehkä pienin muutoksin ajatellen tulevaa kautta, jos palaan tänne. Luultavasti pyrin olemaan paremmassa fyysisessä kunnossa ensi kauden alussa, koska sitä tarvitaan täällä enemmän kuin Pohjois-Amerikassa. Sitten vaan tietysti pyritään pysymään terveenä ja nautitaan kesästä, hän jatkaa.
Mahdollisista sopimuskuvioista Keller ei vielä halua liikaa paljastaa:
- Jatkosta on kyllä organisaation kanssa keskusteltu, mutta tässä vaiheessa, kun kausi on vasta loppunut, on liian aikaista vielä sanoa mitään. Parin viikon jälkeen juttelen kotona agenttini kanssa ihan rauhassa vaihtoehdoista. Mitään ongelmaa tulla takaisin ei kyllä todellakaan olisi. Tämä on ollut ykkösluokan juttu koko ajan, olen rakastanut jokaista minuuttia. En voi sanoa tarpeeksi hyvää tästä maasta. Jos palaan Eurooppaan, palaan tänne.