Ässäkapteeni Pasi Peltosen, 34, tapaisten työmiesten arvostus tulee vain ajan kuluessa pitkän ja rehellisen puurtamisen kautta. Niin on käynyt myös patajätkä Peltoselle.
Peltosesta tuli torstaina SM-liigahistorian seitsemäs 700 ottelua tahkonnut pelimies. 18.9. 1993 alkanut liigaura on tehnyt Peltosesta pataikonin. Vaikka hän onkin perusporilainen perusmies ja perusässä, mikä tahansa peruspakki ja perus-Pasi ei sentään siihen asemaan voi nousta.
- Olen hidas ja kankea, diesel mikä diesel. Mutta olen minä sen oppinut ymmärtämään, ettei tällaista pelimäärää ihan sattumalta saavuteta. Täytyy minulla jotain piileviä
lahjoja olla, Peltonen miettii.
Kovin merkittävänä virstanpylväänä Peltonen ei 700 pelattua ottelua silti ainakaan vielä pidä. Mies ei jaksa meuhkata tilastoilla.
- Se on vain numero. Ei se merkkaa mitään. Pitkä pätkä tämä tietysti on, ja olen ollut onnellisessa asemassa, kun olen saanut lapsuuden rakkaasta harrastuksesta ammatin näin pitkäksi ajaksi.
Joidenkin mielestä Peltosen peliuran loppu häämötti jo vuosituhannen vaihteessa. Todellisuudessa viimeistä peliä ei ole näköpiirissä vieläkään, vaikka seuraavasta sataluvusta porilainen ei sentään suostu puhumaan.
- Ensi kaudesta olemme jo jutelleet pari kertaa. Niin kauan pelataan kuin tämä tuntuu kivalta. Eikä into ainakaan vielä ole hiipunut, joten miksi en jatkaisi.
Mutta tietysti ei tarvita kuin yksi harjoitus tai yksi peli, ja ura voi loppua loukkaantumiseen.
Jäähypörssin kakkonen
Yksi tilasto saa sentään Peltosen hieman innostumaan. Liigan kaikkien aikojen rangaistustilastossa ikiässä on toisena vain 32 minuutin päässä HPK:n Toni
Mäkiahosta.
-"Mäkkäri" ajetaan kiinni vielä. Liigaa on pelattu yli 30 vuotta, eikä minulla maaleissa ja syötöissä ole asiaa kymmenen kärkeen. Mutta hyvä, jos nimi löytyy jostain tilastosta ja jos jostain muistetaan, Peltonen hymyilee.
-No, eiköhän Mäkkärikin vielä sen verran innostu minuutteja keräämään, että ykköseksi en ehkä pääse, mies jatkaa.
Muistoja ja opetuksia
Pitkältä taipaleelta Peltosen pankkiin on luonnollisesti tarttunut yhtä jos toista. Muistoja ja opetuksia riittää.
- Tietysti ekan pelin muistaa. Voitimme Tapparan Tampereella 6-0, Peltonen aloittaa ottelusta, mistä alkoi yhden legendaarisen pelaajauran lisäksi Ässien Ässän Veli-Pekka Ketolan taival valmentajana.
- Sitten muistaa ensimmäisen maalin sekä uran 500. ja 600. ottelun. Traagisimmista asioista tietysti Jaroslav Otevrelin halvaantumisen.
Edellisten tasalukujen muistaminen johtuu Peltosen mukaan vain otteluissa tapahtuneista yksityiskohdista, ei rajapyykin ylittämisestä itsestään.
- 500. pelissä taklasin Mikko Elorantaa niin, että loukkasin oman häntäluuni. Samana päivänä, kun meni 600 rikki täytin 33. Sitä juhlittiin aamulla lasten kanssa, sen jälkeen edessä oli pitkäaikaisen huoltajamme Jukka Korhosen hautajaiset. Illalla peli TPS:ää vastaan, joka päättyi 0-0. Jason Williams ratkaisi sen rangaistuslaukauskisassa meille.
Tämän kertaisen rajapyykin Peltonen muistanee poikkeuksellista maalista. Ilves-vahti Tuukka Rask sai porilaista kaikilla mausteilla, kun Peltonen näytti omaavansa pehmeät kädet.
Heikot ajat ovat ikiässän mukaan opettaneet paljon. Pahimmillaan loppui jo usko porilaisen kiekon tulevaisuuteen.
- Aina ei tiennyt tarvitseeko seuraavana aamuna mennä treeneihin. Heikkilän Anikselle nostan hattua. Hän pystyi kontaktiensa ja sponsoriverkostojensa avulla hankkimaan förskottia, kun sitä tarvittiin. Ilman Anista täällä ei varmaan enää pelattaisi, Peltonen kiittelee yleensä lähinnä kuraa niskaansa saanutta ässälegendaa.
Samoihin aikoihin Ässien alamäen kanssa loppui noste myös Peltosen omalta uralta. Kaikkien muiden vaikeuksien keskellä oli ongelmia myös valmentajan kanssa. Se oli kapteenin tehtäviin nousseelle miehelle kova paikka.
- Kapteeniksi pääseminen oli hieno asia. Ei tästä kaupungista löydy varmaan yhtään pikkupoikaa, joka ei haluaisi olla oman kylän joukkueen kapteeni. Mutta sitten tuli pelillisiä vaikeuksia, enkä tullut juttuun Vova Jursinovin kanssa. Meidän välissä oli koko ajan pleksi. Hän ei pitänyt minusta.
- Se oli silti opettavaista aikaa. Sitä joutui miettimään, ettei kaikki aina olekaan niin kivaa. Kyllä se kasvatti, Peltonen tunnustaa.
Asioihin puuttuva kapteeni
Viime kaudella Peltonen sai raatamisestaan vihdoin mitä huumaavimman palkinnon. Miehen mielestä myös hopeakeväästä on imettävistä paljon oppia tulevaisuuteen siinä kuin vaikeistakin jaksoista.
- Kausi opetti kuinka yksinkertainen peli tämä vaan lopulta on. Kyllä se tulee tuolta korkeammalta kuka on hyvä maalintekijä, kuka hyvä syöttelijä ja kuka osaa jotain muuta. Kaikki tiesivät roolinsa ja kaikki hoitivat hommansa.
- Jos miettii sellaisia kavereita kuin Kaipainen tai Rautee, eivät ne joka ilta painaneet pää kolmantena jalkana, mutta aina ne hoitivat hommansa. Tappoivat sitten alivoiman tai jotain muuta. Sitä kausi opetti eniten, että vain yhtenäisyydellä voidaan pärjätä, oman edun tavoittelulla ei saavuteta yhtään mitään, Peltonen paukuttaa.
Tällä kaudella on ollut taas toisin. Viime kauden yhtenäisyys on ollut pelkkä muisto vain.
- Kieltämättä taas on ollut sitä oman edun tavoittelua. Kyllä minä siihen olen aika nopeasti puuttunut. Muualta tulevat sanovatkin, että olen aika suora, vaikka omasta mielestäni suodatan paljonkin, Peltonen ihmettelee.
- En minä suoraan haukkumalla ole asioihin puuttunut. Ollaan voitu jutella kahden kesken ja mietitty mitä voisi tehdä toisin.
Paljon nähneenä Peltonen myöntää olevansa herkkä aistimaan, missä mennään. Muun muassa sopimusneuvottelujen vaikutukset ovat hänen kokemuksellaan helposti havaittavissa.
- Kyllä sen näkee. Tietysti ihmiset ovat erilaisia, toisiin sopimusneuvottelut vaikuttavat, toisiin ei. Mutta kyllä sen aina näkee.
Ässien avainpelaajien sopimustilanteista on viime aikoina puhuttu kyllästymiseen asti. Tarkkasilmäinen kapteeni on kaiketi havainnut senkin. Onko padan pukokopissa ollut poikkeuksellisen mietteliäitä miehiä?
- On siellä kaksi ollut, Peltonen suostuu pusertamaan pienen miettimisen jälkeen.
