NHL-pelaaja Jason Williams ajautui Eurooppaan monen kollegansa tavoin, kun suurin ja kaunein ammattilaisliiga sulki odotetusti ovensa toistaiseksi. Menossa olevan työtaistelun järjettömyys harmittaa kanadalaishyökkääjää, joka ei suostu ymmärtämään osapuolten haluttomuutta todellisiin neuvotteluihin.
– On asioita, jotka pitää ratkaista. Tuleeko palkkakatto, ja ratkaisisiko se kaiken. Minä en usko siihen. Jotain on tietysti tehtävä, mutta tämä tilanne on nyt hyvin turhauttava meille ja se on hyvin turhauttavaa faneille, kun asioista ei pystytä edes neuvottelemaan. Toivoisin, että he voisivat keskustella ja saisivat asian edes näyttämään siltä, että he pyrkivät johonkin ratkaisuun.
– Gary Bettman näyttää olevan hyvin ehdoton, palkkakatto tai ei mitään. Minusta se ei ole oikein. Pitäisi pystyä istumaan alas ja hakea kompromissia, eikä näin, että Bettman pyrkii siihen, että voi sanoa, minä sain palkkakaton, minä voitin. Tai Bob Goodenow pääsisi sanomaan, ette saaneet palkkakattoa, minä voitin. Pitää myös antaa jotain saadakseen jotain. Haluaisin nähdä, että jotain tapahtuu, mutta juuri nyt se ei kovin hyvältä näytä.
– Mitä pidempään työsulku kestää, sitä kovempaa tulee olemaan joillekin yhdysvaltalais- ja jopa joillekin kanadalaisjoukkueille. Jotkut seurat sanovat, etteivät ne menetä rahaa nyt, mutta mitä kauemmin tilanne jatkuu, nekin alkavat menettää rahaa. On kuulunut huhuja, että alettaisiin pelata korvaavilla pelaajilla, mutta en usko, että sekään toimisi. Fanit haluavat nähdä huippupelaajia huipputasolla. Jos muut pelaajat tulevat sisään, eikä ole suuria nimiä, en usko, että fanit haluavat ostaa kalliita lippuja. Tämä on hieno peli, mutta jos työsulku vain jatkuu, se voi aiheuttaa lajille paljon tuhoa, Williams pohtii huolissaan.
Mutkainen tie Bowmanin kouluun
Jason Williamsin tie kohti jääkiekkoilijan uraa on lähtenyt hyvin perinteisistä merkeistä. Lätkäkärpäsen puraistua ei kanadalaispojan elämään enää juuri muuta mahtunutkaan.
– Olin 4-5-vuotias, kun aloin pelaamaan. Vanhemmat ovat kertoneet, että 12-13 vuotta vanhempi veljeni sai heiltä joululahjaksi jääkiekkomailan. En halunnut mitään omia lahjojani, halusin vain sen mailan, jonka kanssa sitten kuljinkin ympäri taloa. Sen jälkeen he kai ymmärsivät, että haluan pelata, ja veivät minut jääkiekon pariin.
Williams on kotoisin Ontarion provinssista, joka on ehdotonta Toronto Maple Leafsin valta-aluetta. Niinpä Williamsinkin ensimmäinen esikuva löytyi vaahteralehtisten riveistä.
– Isä oli Maple Leafs-fani, joten luonnollisesti minäkin seurasin niitä pelejä paljon. Wendel Clark oli siellä minun idolini. Pidin tavasta, jolla hän pelasi, ja otti tilan jäällä. Hänen pelejään seurasin, ja yritin ottaa oppia omaan peliini. Veljeni mielestä meidän tyylissämme onkin jotain samanlaista. Luonnollisesti Clark tappeli paljon paremmin mitä minä pystyn, mutta tiettyjä asioita yritin hänen pelistään oppia ja matkiakin. Esimerkiksi hänen loistavaa laukaustaan.
Juniori-ikäisenä Williams takoi OHL:ssä hyviä pistelukemia vuodesta toiseen, mutta siitä huolimatta kykyjenetsijät eivät missään vaiheessa uskoneet hänen kykyihinsä niin paljon, että NHL-varausta olisi kuulunut. Jason tukijoukkoineen yritti vakuuttaa seurat potentiaalistaan kaikin keinoin, mutta sen paremmin videonauhat hyvistä peleistä kuin valmentajan suosituskirjeetkään eivät saaneet seuroja heltymään. Varausta ei vain herunut, ja ainoaksi syyksi Williams epäilee pientä kokoaan.
– Kun pelasin juniorisarjassa ihmiset sanoivat, että olen liian pieni NHL:ään. Tyyli oli silloin menossa siihen suuntaan, että varattiin aina vain isompia ja isompia pelaajia. Minä en ollut tarpeeksi iso, ja monet ajattelivatkin, etten voi koskaan päästä NHL:ään. Mutta se sai minut vain yrittämään enemmän.
Vapaana agenttina taitava sentteri herätti kuitenkin sen verran kiinnostusta, että kesällä 1999 hän sai kutsun San Jose Sharksin harjoitusleirille. Sopimusta ei tullut, mutta vuotta myöhemmin Williams sai jopa valita, mihin seuraan hän lähtee näyttöjään antamaan. Valinta kohdistui Detroit Red Wingsiin, ja hyvien näyttöjen jälkeen Detroit löi miehen eteen kolmen vuoden sopimuspaperin.
– Tuntui hienolta päästä ensin Detroitiin try-outille, ja oli mahtavaa saada sitten sopimus. Tiesin kuitenkin, että siinä vaiheessa olin vasta saanut jalan ovenväliin. Helppo vaihe oli ohi, kova työ oli vasta edessä.
Kova työ jatkuu yhä ainakin siltä osin, ettei Williams ole kyennyt täysin vakiinnuttamaan paikkaansa Detroitin kovasta hyökkäysarsenaalista. Kaikkiaan neljän kauden aikana tilille on kertynyt 95 NHL:n runkosarjan ottelua sekä 14 esiintymistä play offseissa. Uran kruununa on toki esittää Stanley Cup-voitto keväältä 2002, mutta sekään ei vielä tee hänestä kaiken kokenutta NHL-ammattilaista, koska viime kautta lukuunottamatta aika on vierähtänyt enimmäkseen AHL:ssä. Mies itse näkee kuitenkin neljä Detroit-kauttaan pelkästään positiivisessa valossa.
– En ole vieläkään pelannut NHL:ssä säännöllisesti, vaan lähinnä peli sisällä, peli ulkona. Mutta viimeisen neljän vuoden aikana olen silti oppinut paljon, kun olen saanut pelata sellaisten pelaajien kanssa kuin Steve Yzerman, Brendan Shanahan, Nicklas Lidström, Brett Hull tai Luc Robitaille. Joka kerta, kun olen mennyt sinne ja hypännyt kaukaloon, olen yrittänyt oppia mahdollisimman paljon. Se on aina vähän kuin kouluun menisi. Tuollaisilta supertähdiltä voit oppia paljon, niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin. Uskon, että pitkällä aikavälillä siitä on minulle vielä paljon apua.
Jos Williams on saanut pelata kovien nimien kanssa, on hän saanut myös seurata läheltä yhden kiekkohistorian legendaarisimman valmentajan työskentelyä. Peräti yhdeksän kertaa Stanley Cupin valloittanut Scotty Bowman oli Detroitin peräsimessä vielä Jasonin ensimmäisten Detroit-vuosien aikana, ja mestaruuksien takuumies tekikin nuoreen tulokkaaseen ilmiselvän vaikutuksen. Ei ehkä sydämellisyydellään, mutta sitäkin enemmän ammattitaidollaan.
– Scotty Bowman ei ole mikään pelaajien valmentaja. Hän haluaa pitää tietyn etäisyyden pelaajiin, eikä ole kovin läheinen kenenkään kanssa. Hän on erittäin älykäs pelinjohtaja, ja osaa laittaa oikeat pelaajat kentälle oikeaan aikaan. Hän saa omalla asenteellaan parhaan tehon irti pelaajasta. Hän ei välitä kuka sinä olet, jos et pelaa hyvin, et pelaa lainkaan, jos pelaat hyvin, saat pelata. Sellainen asenne voi olla valmentajalle välillä kovaa, koska voit menettää ystäviä tai voit saada jopa potkut, kun teet kovia päätöksiä.
– Kun on tehtäviä noita kovia päätöksiä, kuten vaikka laittaa tuleva Hall of Fame–pelaaja penkille ja nuori pelaaja tilalle, luulen, että Bowman seuraa silloin vaistojaan. Hän on aina tehnyt niin ja menestynyt aika hyvin.
– Olihan se hienoa pelata tuollaisen legendan alaisuudessa. Mitään kahdenkeskisiä keskusteluita meillä ei ollut, mutta sekin opetti paljon miten hän oli pelaajiensa seurassa ja miten hän käsitteli pelaajia.
Ylös, alas, ylös, alas...
Williams on siis urallaan tottunut ramppaamaan NHL-glamourin ja AHL-synkkyyden välillä. Hyppääminen farmista suureen show'hun ei aina käy käden käänteessä, ja omat hankaluutensa löytyy toki myös hissimatkasta alas.
– Pelillisesti NHL:ään on totta kai vaikea tulla AHL:stä. Pelaajat NHL-tasolla ovat hyvin älykkäitä, ja he tietävät asemansa. Voit päästä ylös, vaikka tekisit muutamia virheitäkin, mutta jos teet niitä samoja virheitä ylhäällä, maksat siitä. NHL:ssä täytyy minimoida virheet, pelata hyvin, tietää asemansa, tietää kaikkien muiden asemat. Se kaikki vie vähän aikaa oppia. Ei saa panikoida, pitää olla oikeaan aikaa oikeassa paikassa, ja siinä mielessä, mitä pelaamiseen tulee, niin siirto farmista NHL:ään on vaikeampi kuin siirto toiseen suuntaan.
– Henkisesti sitten taas se on tietysti välillä vaikeaa, kun lähetetään alas, kutsutaan ylös ja taas lähetetään alas. Välillä kuitenkin tuntee, että on pelannut tarpeeksi hyvin pysyäkseen ylhäällä, ja että joku muu olisi pitänyt lähettää alas. Mutta toisaalta se vain vahvistaa, eikä farmiin lähettämistä voi loukkauksena pitää. AHL on kuitenkin hyvä liiga, ja itse olen aina yrittänyt tulla sielläkin paremmaksi pelaajaksi, ja pelata niin hyvin, että heidän on kutsuttava minut takaisin ylös.
– Kun saat tilaisuutesi, se on vain käytettävä. Jos sinä et sitä käytä, joku muu tulee ja käyttää sen ja ottaa sinun paikkasi. Alaslähettämisestä ei saa masentua, vaan pitää vain olla henkisesti vahva ja pelata paremmin, jotta voi taas päästä sinne, minne haluaa.
Joukkuekaverit suhtautuvat Williamsin mukaan hissimiehiin hyvin, eikä tulokas joudu siltä osin kokemaan ylimääräisiä paineita.
– Pelaajat AHL:ssä tietävät, että NHL:stä tuleva pelaaja on hyvä, ja pystyy auttamaan joukkuetta. NHL:ssä taas kaverit ottavat aina hyvin vastaan ja saavat sinut tuntemaan itsesi tervetulleeksi. Sikäli ei ole vaikeaa mennä alas ja ylös.
AHL:ää ei Suomessa yleensä liiemmin arvosteta, mutta suurten areenoiden kirkkaat valot nähnyt Stanley Cup-voittaja ei suostu syljeksimään farmisarjan suuntaan.
– AHL on kova liiga. Siellä on paljon hyviä pelaajia, joista moni voisi pelata NHL:ssäkin, mutta he eivät vain ole saaneet mahdollisuutta. Peli on aika samankaltaista kuin täällä Suomessa, ja nuorelle pelaajalle se on mielestäni hyvä paikka kehittyä. Ei minulla ole oikein mitään pahaa sanottavaa AHL:stä. Matkat ovat tietysti joskus raskaita. Varsinkin jos on ensin ollut Detroitin mukana yksityiskoneessa, ja sitten joutuu 16 tunnin bussimatkalle, tuntuu se turhankin rankalta, mutta muuten se on hyvä sarja.
Sukupolvenvaihdos antaa mahdollisuuden?
Kun NHL joskus tulevaisuudessa taas käynnistyy, on Detroitilla edessään vääjäämätön sukupolvenvaihdos. Osin se on jo alkanutkin, mutta Steve Yzermanin johtamaa konkarikalustoakin yhä riittää. Kun vanhat koneet ovat ajaneet riittävästi maileja, on menestykseen tottuneen seuran annettava soihdut nuorempiin käsiin. Jason Williams onkin luonnollisesti yksi niistä, jotka odottavat soihtua jo käsi ojossa.
– Haluaisin olla se ratkaisupelaaja, joka laitetaan kentälle, kun tarvitaan maali, tai laitetaan kentälle, kun lopussa pitää voittaa tärkeä aloitus tai tappaa jäähy. Luonnollisesti en ole voinut olla sellainen ratkaisupelaaja vielä, ja silloin minun onkin tehtävä muita asioita. Sitä roolia tietysti pelaan mitä pyydetään auttaakseni joukkuetta voittamaan Stanley Cupin, mutta toivottavasti voin joskus olla se ratkaisupelaaja.
Vaikka miehet Detroitissakin aina silloin tällöin vaihtuvat, yksi asia on ja pysyy – Red Wings haluaa pysyä huipulla vuodesta toiseen.
– Detroitissa kavereilla on vain yksi asia mielessään – voittaa Stanley Cup joka vuosi. Se on organisaatio, jossa pelataan vain voittaakseen, jotkut organisaatiot eivät välitä samalla tavalla, vaikka he eivät voittaisikaan. Olen hyvin kiitollinen, kun saan olla tuollaisessa joukkueessa, se on paljon jännittävämpää ja nautinnollisempaa. Sellaista tämän työn pitäisi ollakin, ja olen siinä suhteessa hyvin onnekas.
USA:n kaupungeista Detroit onkin varmasti pelaajalle yksi parhaista paikoista harjoittaa ammattiaan. Williams kuitenkin uskoo, että ajan kanssa lajilla on mahdollisuutensa myös vähemmän perinteisillä alueilla.
– Detroit on suuri kiekkokaupunki, ihmiset siellä rakastavat jääkiekkoa. Se on totta kai erilaista pelata eteläisissä osavaltioissa, esim. Nashvillessa, jossa jääkiekko ei ole vielä kasvanut. Siellä ihmiset seuraavat mieluummin vaikka NASCARia. Jääkiekko on outoa, eivätkä fanit tiedä mitä odottaa.
– Pelasimme play offseissa juuri Nashvillea vastaan, ja silloin joka peli taisi olla loppuunmyyty, joten kyllä tuollaisista voi vielä kasvaa hyviä kiekkokaupunkeja. Se vain vaatii hieman aikaa, ja joukkueen, joka alkaa voittaa, ja joka lopulta voi voittaa Stanley Cupin, kuten Tampa Bay teki viime kaudella. Fanit haluavat nähdä joukkueen, joka voi voittaa. Organisaatioon pitää saada vain ne oikeat pelaajat. Kysehän ei ole siitä, että saataisiin parhaat pelaajat, vaan siitä, että saadaan oikeat pelaajat.
Päiväni murmelina
Williamsia värvätessään Ässät noudatti pitkälti samaa filosofiaa. Haussa ei ollut paras mahdollinen pelaaja, vaan pikemminkin sopivin pelaaja. Tullessaan Ässiin pelaamaan Jasonilla ei ollut paljoakaan tietoa Porista. Eurooppaan miehen ajoi halu pelata ja kehittää itseään.
– Jollen voi pelata NHL:ssä, niin täällä on hyvä pelata. Olen nuori ja haluan vain pelata. En tienaa miljoonia, kuten jotkut. Yritän kehittyä ja pitää hauskaa. Täällä pelaamisella on toivottavasti positiivisia vaikutuksia uraan tulevaisuudessa.
Vaikka julkisuudessa on arvuuteltu muitakin mahdollisia joukkueita, oli Ässät kuitenkin Jasonille oikeastaan ainut valinta.
– Ei oikeastaan ollut muita vaihtoehtoja. Sanoin managerilleni, jos joku eurooppalainen joukkue haluaa minut, lähden heti. Olin tulossa siihen pisteeseen, että olin kyllästynyt samoihin päivittäisiin rutiineihini. Harjoittelin yliopistojoukkueen kanssa Londonissa ja kävin kuntosalilla. Elämä alkoi tuntua kuin filmissä Päiväni murmelina (The Groundhog day), jokainen päivä toistaa itseään. Kun sain soiton, että minulla olisi mahdollisuus tulla tänne, yritin tulla mahdollisimman äkkiä. Jokainen pelaaja kaipaa pelifiilistä. Oli hienoa päästä takaisin pelaamaan.
SM-liigasta Jason oli kuullut sen olevan hyvin pohjoisamerikkalainen. Myös pelin tason sanottiin parantuneen vuosi vuodelta. Selkeitä eroja kuitenkin löytyy NHL:n ja SM-liigan välillä.
– NHL:ssä peli on nopeampaa ja pelaajat ovat isompia. Muutamat joukkueet pelaavat huikeaa kiekonhallintaan perustuvaa peliä ja virheistä rangaistaan. Täällä saa tehdä hieman virheitä ja maalivahti pelastaa. Täällä yritetään tuoda kiekko ylös mahdollisimman nopeasti. Molemmat ovat hyviä liigoja. Jokainen peli on erilainen. En voi sanoa mitään huonoa kummastakaan liigasta.
Joukkue otti Jasonin ensi päivästä lähtien hyvin vastaan. Pelaajat ovat perehdyttäneet hänet harjoitus- ja pelirutiineihin. Myös Pori saa kohteliaalta kanadalaiselta osakseen vain kiitosta.
– Tuntuu, että ihmiset täällä pitävät jääkiekosta ja kannustavat joukkuetta hyvin, kun voitamme. Toivottavasti jatkamme voitoilla. Olen kuullut menneisyydestä, että alkukausi on mennyt hyvin ja sitten ollaan tultu alas. Joukkueessa on kuitenkin uusia pelaajia ja uskon, että voimme muuttaa tämän perinteen ja päästä playoffseihin. Voimme päästä sinne, jos pysymme kaikki terveinä.
Rooli NHL:ssä oli lähinnä pelata kolmannessa ja neljännessä ketjussa. Ässissä rooli on muuttunut huomattavasti suuremmaksi. Vastuuta ja peliaikaa tulee paljon. Tämä sopii Williamsille.
– Suuri rooli tuntuu loistavalta. Rakastan jäällä oloa. 3-4 ketjun roolikin NHL:ssä on suuri rooli, mutta jääaikaa ei tule niin paljon. Täällä välillä tekee mieli sanoa valmentajalle, että älä pistä minua jäälle, olen liian väsynyt, mutta sellaista ei ikinä sanota valmentajalle. Hän saa peluuttaa minua niin paljon kuin haluaa. Haluan auttaa joukkuetta mahdollisimman paljon. Pidän vastuunottamisesta.
– Jos haluan pelata parhaimmillani, minun täytyy käyttää vauhtiani ja laukaustani. Tapaan usein syöttää enemmän kuin laukoa. Pidän siitä, että saan puolustuksen ja maalivahdin huomion itseeni ja heidät luulemaan, että lauon ja täten saan luotua kaverille tyhjän paikan, josta hän tekee maalin. Rakastan toki maalien tekemistä, mutta en ole kovinkaan itsekäs pelaaja.
NHL on tulvillaan suuria tähtiä ja huippupelaajia. SM-liigan suuret nimet ovat kansallisesti ehkä tunnettuja, mutta maailmalla tuntemattomia suuruuksia. Pelaamisella ennestään tuntemattomia pelaajia vastaan on etunsa ja toisaalta myös omat nurjat puolensa.
– Tiedän, että kultakypäräistä pelaajaa pitää varoa. Se auttaa jonkin verran, kun näen kultakypäräisen pelaajan tiedän, että minun pitää ottaa hänen mailansa maalin edessä. Joskus minusta tuntuu, että on oikeastaan parempi, että en tunne pelaajia. Totta kai vastustajaa pitää kunnioittaa, mutta kun et tiedä kuka on kuka, voit olla hieman luovempi ja kokeilla uusia asioita. Kun istun penkillä, seuraan koko ajan pelaajia ja katson kuinka he pelaavat. Tarkkailen myös kuinka he suhtautuvat painostukseen. Yritän tehdä kaikenlaista pelin aikana. He eivät myöskään välitä, kuka minä olen, vaan kunnioittavat minua vastustajana. He haluavat näyttää, että pystyvät pelaamaan minua vastaan. Yritän olla pelistä toiseen paras pelaaja jäällä.
Myös suomalaisten pelaajien taidot saavat kiitosta, vaikka nimet eivät loistaisikaan mainosvaloissa. Omat taidot karttuvat toisia seuraamalla.
– He osaavat luistella ja käsitellä kiekkoa hyvin. Jotkut osaavat laukoakin hyvin. Hyvin samanlaista, mihin olin tottunut. Detroitissa yritin oppia joka päivä jotain uutta ja samaa yritän täälläkin. Pelaajat tekevät asioita, joita ei tehdä NHL:ssä ja yritän oppia niistä. Joka päivä on uusi oppimismahdollisuus.
Porilaisen juniorityön tämän hetken kirkkainta helmeä Jesse Joensuuta pidetään tulevaisuuden lupauksena, jolla ainakin täyttyvät vaadittavat kokoraamit toisin kuin Williamsilla aikoinaan. Tulevaisuus näyttää Porin lupauksen mahdollisen NHL-uran toteutumisen, mutta Jason pitää Jessen mahdollisuuksia hyvänä.
– Hän on erittäin hyvä pelaaja, hän on pitkä ja iso. Hän luistelee hyvin, laukoo hyvin ja hänellä on hyvät kädet. Tätä scoutit haluavat nähdä. Olen seurannut häntä harjoituksissa ja hän harjoittelee hyvin, hänellä on asenne kohdallaan. Jos hän työskentelee paljon ja ahkerasti, hänet varmasti draftataan.
Usko, ylpeys ja asenne
SM-liigan tuomaritoiminta ei saa Williamsilta aivan varauksetonta kunnioitusta tai arvostusta osakseen.
– NHL:ssä tuomarit antavat jäähyn sukeltamisesta. Täällä ei pidetä koukkaamisesta ja se on hyvä, sillä niiden karsiminen nopeuttaa peliä. Se, mitä tuomarien pitäisi tajuta on, että kulmaväännöissä tulee usein koukkuja, joiden seurauksena toinen kaatuu, tilanne on taistelutilanne, vaikka näyttää siltä kuin olisit koukannut toisen. Ylipäätään he hoitavat homman hyvin. Jotkut pelaajat tuntuvat kaatuvan helposti. Toisaalta saat taklata kovaa, eikä näistä tule jäähyjä, mikä on todella hyvä. Puhtaista taklauksistakin toinen voi tippua jäihin, mutta he eivät anna tästä jäähyjä, mikä on ihan oikein. Joskus tuomari näkee pelaajan makaavan maassa, ja uskoo heti, että tilanne oli sääntöjen vastainen.
Tappelut jääkiekkopeleissä herättävät keskustelua. Jo jääkiekon esihistoriassa peleihin kuului tappeluita, mutta kuuluvatko ne enää nykykiekkoon.
– Kyllä mielestäni tappelut ovat tarpeellisia. Joukkuetoveri on kuin veli, jos joku lyö poikittaisella veljeäni, pidän huolen, että teen jotain. Ei ole väliä voittaako vai häviääkö, pääasia on, että puolustaa joukkuetoveriaan. Jotkut loukkaantuvat tappeluissa, mutta jos tappelu on käyty oikeista syistä, se on ok. En pidä pelaajista, jotka hakevat vain tappeluita, sillä se ei ole jääkiekkoa. Ensin peli, jos tappelu tulee, sitten tapellaan. Säännöt täällä eivät suosi tätä, enkä pidä siitä. Jos tappeluita yrittää karsia liikaa, tulee enemmän mailan käyttöä ja tätä me emme halua. Tappeluille on aikansa, joskus on vaikea tietää onko aika oikea. Jos maalivahti ajellaan, on aika oikea.
Tappeluilla Jasonin ei ole vielä tarvinnut porilaisia villitä, mutta hän on saanut uuden kotiyleisönsä taakseen loistavilla maaleillaan ja nöyrällä pelaamisellaan. Myös porilainen yleisö saa kehuja.
– Ensimmäinen peli täällä Porissa, jonka olin katsomassa, olin aivan vau. Toinen puoli hallista seisoo koko pelin. He maksavat pelistä, jossa he seisovat koko ajan hurraamassa. Se on todella erilaista. Jokaisessa vaihdossa huudetaan ja on hauskaa päästä kentälle. Yleisö on loistava. Halli on hyvin syvä ja fanit tuntuvat olevan aivan päälläsi, se tuntuu hienolta.
Williamsin tilastoja kelpaa katsella – kymmenessä pelissä 13 pistettä (6+7). Maaleista 5 on syntynyt rangaistuslaukauksilla, joista kolme rangaistuslaukauskilpailuissa. Jason ei itsekään voi olla kuin tyytyväinen omaan saldoonsa.
– Olen tyytyväinen. Olen saanut hyvin sisään rangaistuslaukauksia. Tuntuu, että fanit innostuvat rangaistuslaukauskilpailusta. En ole aiemmin pelannut liigassa, jossa peli ratkaistaan näillä. Se tuo uuden viritteen peliin. Katsojat haluavat nähdä kaksintaistelun. Välillä se on vähän hermoille käyvää, kun 7000 ihmistä hurraa tai buuaa sinulle, mutta pidän siitä. Jääkiekko on ollut täällä hienoa. Jotkut asiat ovat erilaisia, mutta pidän niistä.
Rangaistuslaukauskilpailu vaatii siis kovia hermoja. Jason ei ole tyytynyt samanlaiseen kuvioon, vaan jokainen rangaistuslaukauksista on uponnut verkkoon hieman eri tavalla. Harjoittelun tulosta vai kylmähermoisuutta?
– En oikeastaan ole harjoitellut rangaistuslaukauksia. Minulla on muutama liike. En halua paljastaa salaisuuksiani, mutta opin tiettyjä asioita juniorina kiekkokoulussa. Pitää seurata maalivahtia ja tämän käyttäytymistä. Pitää vain luottaa itseensä, että tekee maalin.
Vaikeimmin voitettava joukkue Ässille on tällä kaudella ollut Lukko. Myös Williams pitää Lukkoa vaikeana vastustajana, jonka kanssa tulee välttää virheitä.
– Heillä on hyvä, luisteleva joukkue, hyvä maalivahti ja hyvä ylivoima. Jotta me voimme voittaa heidät, meidän pitää pelata hyvin ja tehdä vähän virheitä, sillä he käyttävät hyväksi kaikki virheemme. Meidän pitää luistella. Pystymme voittamaan luistelevalla pelillä, sillä meillä on hyvät maalivahdit. Kun meillä on kuuma maalivahti, voi se jo viedä playoffeihin.
Uskoa playoff-peleihin löytyy, vaikka Ässien joukkueesta ei nimimiehiä ja huippuja löytyisikään. Joukkuehenki on kuitenkin hyvä ja kaikki tulevat toistensa kanssa toimeen.
– Totta kai uskon playoffeihin. Kaikki riippuu, kuinka pelaamme joukkueena. Kukaan ei voi yksilönä miettiä pisteitään. Joukkueet voittavat. Ihmiset muistavat joukkueet, eivät pistepörssin voittajaa. Paljon voi tapahtua. Pienet asiat saattavat vaikuttaa paljonkin. Todennäköisesti emme pelaa toistemme kanssa enää ikinä. Pitää arvostaa jokaista hetkeä joukkueen kanssa. Meidän täytyy olla parhaimmillamme, sillä meillä ei ole kaikista taitavin joukkue, mutta meidän pitää pelata omaa peliämme.
– Playoffeissa voi tapahtua mitä tahansa ja tämä joukkue voi hyvinkin yllättää muut joukkueet. Toivottavasti pääsemme play offseihin, tämä kaupunki ansaitsee sen. Minun tavoitteeni on nyt auttaa tämä joukkue play offseihin ja siitä eteenpäin.
Williams siis uskoo joukkueeseensa niin kuin ammattilaisen pitää uskoakin. Mutta ammattilaisen tuntee myös asenteesta ja ylpeydestä työtään kohtaan.
– Jonain iltana mikään ei onnistu, kaikki haukkuvat ja olo on muutenkin surkea. Mutta sinun täytyy laittaa tuo kaikki taaksesi. Se on osa ammattilaisena olemista. Pitää katsoa eteenpäin ja pelata paremmin seuraavassa ottelussa. Sama asia toisinpäin, eli jos teet voittomaalin jossain pelissä, ei saa ajatella, että olet paras, vaan pitää nollata tilanne. Pelata peli kerrallaan.
