Harvinaista kyllä, Tapparasta palkitaan todellakin kerralla Aleksander Barkov ja Marko Ojanen (500 runkosarjaottelua), Petri Varis (400) sekä Marko Mäkinen (200). Jos Janne Ojanen olisi toipunut loukkaantumisestaan hivenen aikaisemmin, olisi palkittavia enemmänkin, sillä hänellä 600 pelistä puuttuu enää kaksi.
Edellisen kerran, kun Tapparan ottelussa nähtiin kunnon seremonia ennen ottelun alkua - nimittäin mestaruusviirin nosto - oli joukkue palkitsemisen jäljiltä vielä unessa ensimmäisen vaihdon verran. Tuo ensimmäisen minuutin aikana isketty Ilveksen maali jäi kuitenkin silloin vieraiden ainoaksi, ja Tappara nousi voittoon. Missä mahtavat olla palkittavien ajatukset torstai-iltana? Kausi on ainakin sujunut herroilta sangen vaihtelevasti:
Marko Mäkinen on noussut viime otteluissa joukkueen parhaimmistoon, ja yhteistyö Kimmo Koskenkorvan kanssa on ollut monelle vastustajalle myrkkyä. Sekä Barkov että Marko Ojanen ovat myös olleet viime ottelut vedossa. Ojanen ratkaisi tiistain ottelun kahdella maalillaan. Molemmilla herroilla on kuitenkin ollut kauden mittaan myös heikompia ja näkymättömämpiä jaksoja, mutta nyt putki tuntuisi vaihteeksi kulkevan. Petri Varis taas on väläytellyt maalisilmäänsä ja huikeaa taitoaan ajoittain, mutta vajonnut välillä varsin näkymättömiin. Juhlapeli (yhtä) entistä seuraa vastaan olisi hyvä paikka syttyä jälleen.
Ylivoimassa valoa tunnelin päässä?
Tapparan ylivoima on ollut sanoinkuvaamattoman heikkoa, mutta tiistaina joukkue väläytti mahdollisuutta, että valoa tunnelin päässä olisi näkyvissä. Mitään loisteliaita kuvioita ei ilmeisesti Lappeenrannassakaan nähty, mutta kaksi maalia kahdella ylivoimayrityksellä merkitsee kuitenkin sadan prosentin tehoja. Pitkästä aikaa Tappara näytti kannattajilleen myös myönteisessä mielessä sen, että ylivoimatilanteissa onnistuminen tai epäonnistuminen voi hyvinkin ratkaista sarjapisteiden kohtalon. Erikoistilanteiden suhteen joukkueella riittää silti petrattavaa, sillä vastustaja pääsee jatkuvasti yrittämään moninkertaiset määrät miesylivoimalla Tapparaan verrattuna - SaiPan kahta kakkosta vastaan Tapparalle vihellettiin kuusi. Alivoima on enimmäkseen ollut hyvää, mutta rajansa silläkin on.
Mikäli pari osumaa ei murtanut Tapparan ylivoimakipsiä, voisi seuraava idea olla laittaa pirteästi hyvällä itseluottamuksella esiintynyt juniorikenttä juonimaan ylivoimakuvioita. Kyseisen kentän sentteri, Petri "seuraava isokasi" Kontiola on viimeisten viiden ottelun pistepörssin jaetulla kärkisijalla saalistettuaan noissa peleissä neljä syöttöpistettä.
Kotijoukkueen riveistä puuttuvat todennäköisesti edelleen sentterit Janne Ojanen (käsivamma) ja Arto Kuki (nivunen/reisi) sekä puolustajat Pekka Saravo (kylki) ja Miska Kangasniemi (vatsatauti). Vaikka Tapparan rosteri on iso, ei neljän luottopelaajan poissaolo voi olla tuntumatta ainakin jossain. Positiivisesti ajateltuna se toki avaa mahdollisuuksia muille.
Ässillä synkkä vaihe menossa
Ässien peli on mainion alkukauden jälkeen takellellut melkoisesti, ja edellisestä kahdeksasta ottelusta saldona on seitsemän tappiota (yksi jatkoajalla) ja yksi voitto - sekin liigajumbo Pelicansista. Alkukauden messiaat Mika Toivola ja Scott Langkow ovat hekin saaneet viime aikoina osansa kritiikistä. Joukkueen asema sarjataulukossa ei kuitenkaan näytä erityisen huonolta, sillä pisteitä tarttui pelin kulkiessa mukaan aimo läjä.
Pisteistä puheen ollen luvassa on "neljän pisteen kamppailu", sillä taulukossa eroa on vain kolme pistettä. Perinteikkäiden joukkueiden kohtaaminen on tämän parivaljakon kohdalla harvinaista herkkua katsojille, sillä Ässät vierailee Tampereella vain kaksi kertaa kaudessa. Tappara ei viime kaudella suostunut Hakametsässä Ässille häviämään, ja nyt sillä on lisäksi takanaan jo kaksi peräkkäistä kotiottelua ilman yhtään takaiskua. Enteet ovat siis hyvät, vaikka vieraissa peli onkin ailahdellut.
Viime kerralla Porissa joukkueet järjestivät varsinaisen shown, jossa nähtiin mm. kolme maalia 22 sekunnissa - eivätkä kaikki suinkaan tulleet samaan päähän. Ässät nousi surkean avauserän jälkeen tehohetkensä ansiosta kannoille, mutta ei rinnalle asti, ja Tappara vei ottelun 4-5.
Vaikka Isomäellä onkin usein tapahtunut näiden joukkueiden välillä aivan mitä tahansa, ovat Hakametsän kohtaamiset olleet viime aikoina hieman tavanomaisempaa nykykiekkoa ainakin numeroiden valossa. Kovin kauas ei Tampereellakaan tarvitse mennä erikoisuuksia löytääkseen. Muistellaanpa vaikka sitä ilotulitustajoitakin vuosia sitten, kun Vujtek iski Ässille neljä ja Kulmala Tapparalle kolme maalia, ja kotijoukkue voitti numeroin 7-6. Pari vuotta myöhemmin Ässät johti ottelua 5-0, ja peli päättyi 5-5. Valmentajien painajaisia - mutta ainakin yleisöllä oli hauskaa...
Toivoa sopii, että kovasta ohjelmasta huolimatta niin yleisö kuin pelaajatkin syttyvät tähän otteluun, ja että yleisöllä on hauskaa - oli kyseessä sitten ilotulitus tai vähämaalinen trilleri. Lyhyesti: toivottavasti komea palkintoseremonia jää kuitenkin iltaa muisteltaessa sivuosaan.