HIFK:n päävalmentaja Pasi Sormunen nosti lauantaina pirteästi koko alkukauden pelanneen Roope Talajan punapaitojen kakkosketjuun. Hengenluojana ja ikitaistelijana tunnettu Talaja sai vierelleen sentteri Joakim Erikssonin ja toiseen laitaan Markus Granlundin. Talaja nosti alkukauden hieman varjojen mailla viilettäneen kaksikon tasoa ja jälki oli kotijoukkueen kannalta mieluisaa seurattavaa. Ketju oli rakentamassa HIFK:n kaikkia maaleja. Tehopisteet puhuvat karua kieltä ketjun tehosta: Eriksson 2+1, Granlund 1+2, Talaja 0+3.
- Pelasi hyvän illan. Meillä oli siinä muodostumassa jo hyvä ketju Granlund-Eriksson-Peltonen, mutta sitten Villelle tuli se pelikielto. Eilen kokeiltiin toista vaihtoehtoa (Granlund-Eriksson-Kuhta), mutta se ei toiminut. Hyvä kenttä oli tänään, HIFK-käskijä Pasi Sormunen tuumi.
Ottelun ratkaisua saatiin tasaisessa kamppailussa odottaa aina kolmanteen erään asti. Pelicansin yli-innokas hyökkäykseenlähtö kostautui ja Eriksson vapautti Granlundin komealla syötöllä läpiajoon. 19-vuotias Calgary Flamesin varaus iski kiekon varmasti ohi Pelicans-vahti Antti Niemen, vaikka tilannetta tarkistettiin videolta asti. Toisessa erässä puolustaja Ville Varakas oli lyönyt alkutahdit Erikssonin ja Talajan tarjoilusta - kuinkas muutenkaan.
- Kun olet takana, niin sitä ryhtyy yrittämään. Sitten yksi huono syöttö ja 2-0. Niin hyvin kuin IFK tänään puolusti ja niin hyvä kuin (Joni) Ortio oli tänään maalissa, niin sitä ei jää enää muuta mahdollisuutta kuin yrittää riskillä. Taidettiin tänään viimeiset viisi minuuttia olla ilman molaria, mutta ei saatu kuin yksi värkättyä ja sekin vasta siinä vaiheessa, kun he olivat iskeneet jo yhden tyhjiin, Pelicans-luotsi Kai Suikkanen harmitteli.
Minne menet, HIFK?
Loppunumerot eivät kerro aivan koko totuutta lauantain ottelusta. HIFK voitti toki täysin ansaitusti, mutta sen peli ei ole edelleenkään millään muotoa vakuuttavaa. Joukkueen peli kulkee etenkin kotikaukalossa tulosten valossa ihan kelvollisesti, mutta pelistä on puuttunut koko kauden – ja puuttuu edelleen - se kuuluisa punainen lanka. Välillä se näyttäisi aina löytyvän, mutta pienelle, yksittäiselle kirkkaalle välähdykselle vastapainona tulee heikko ja väsynyt esitys.
Lauantainakin HIFK oli kuin yhdellä suihkumoottorilla lentänyt raskas jumbojetti. Yksi moottori toimi ja pyöri ajoittain todella mainiosti (Granlund-Eriksson-Talaja), mutta kolme muuta konetta olivat ajoittain jopa sammuksissa. Ja tätä se on ollut koko kauden tähän asti. Joukkue on voittanut yhdeksästä viime ottelustaan vain kolme ja ennen lauantaita alla oli kolmen ottelun mittainen tappioputki. Jokainen piste ja voitto on Pasi Sormusen miehistölle todella iso.
- Todella loistavaan paikkaan tuli tämä voitto, Sormunen totesi silmin nähden huojentuneena lauantaisen voiton jälkeen.
Samaa voi toki sanoa myös lauantain vieraasta Lahden Pelicansista. Senkin peli on tällä hetkellä todella aneemisen näköistä. Pelistä puuttuu punainen lanka HIFK:n tapaan ja sitä asiaa ei yksi Antti Niemi miksikään muuta.
Samaa kaavaa toisti myös lauantain ottelu. HIFK oli koko illan ainakin näennäisesti niskan päällä ja sai palkinnoksi lopulta täysin ansaitusti kolme pistettä, mutta etenkin ensimmäiset kaksi erää oli kotijoukkueelta uneliasta pelaamista. Kolmannessa erässä vierasjoukkueen yksittäinen harha-askel katkaisi sen selkärangan.
- Pelihän oli huomattavasti tasaisempi, mitä tuo 4-1 kertoo. Ne on ne pienet momentum-hetket, joissa me tänään onnistuimme maalit tekemään, Pasi Sormunen myönsi.
HIFK:n kausi jatkuu perjantaina, kun se saa kotiluolaansa vastustajakseen Porin Ässät. Pelicans testaa torstaina Kärppien vireen Lahdessa.