SM-liigan finaalisarja on kotimaisen joukkueurheilun seuratuin tapahtuma, joka herättää syvintäkin talviunta uinuneen satunnaisen kiekkofanin. Pitkä ja harmaa runkosarja on vihdoin tarvottu läpi, ja kiihkeiden pudotuspelien paineessa on hioutunut kaksi timanttia, jotka iskevät yhteen viimeisessä taistelussa. Panoksena Suomen mestaruus. Suuntana taivas tai helvetti.
Viime vuosina näistä kiekkokansan juhlapäivistä on kuitenkin muodostunut valitettavan yksipuolisia näytöksiä. Mestaruuteen on marssittu vakuuttavasti ilman kolmanteen jatkoerään venyneitä maratontaisteluja tai huikeita nousuja kahden otteluvoiton takaa-ajoasemasta.
Edellisen kerran hopealle jäänyt joukkue on onnistunut venyttämään ratkaisun viimeiseen mahdolliseen finaaliotteluun kaudella 1994–1995, jolloin TPS kaatoi Jokerit otteluvoitoin 3-2.
Tänäkään vuonna kaavaan ei ole odotettavissa muutosta. Blues on pelannut huikean kevään ja pistänyt historiankirjat uusiksi nousemalla säälipleijareista finaaliin, mutta loppuottelusarjassa HIFK on ollut espoolaisille liian kova pala purtavaksi. Helpolla Blues ei ole nahkaansa myynyt, mutta punapaitojen mestaruusjuna alkaa vähitellen olla jo saavuttamattomissa.
HIFK:n viimeistelytehokkuus ja erikoistilannepelaaminen ovat tällä hetkellä niin paljon Bluesia edellä, että käytännössä vain helsinkiläisten sortuminen ylimielisyyteen voi venyttää ottelusarjaa maanantaita pidemmälle.
Nordenskiöldinkadulla mestaruutta odotetaan 13 vuoden tauon jälkeen jo vesi kielellä, mutta historiaan jääviä dramaattisia käänteitä ja riipivää jännitystä kaipaavien kiekkofanien puolesta ratkaisun soisi siirtyvän pidemmälle. Joka tapauksessa viimeisen ottelun voittaja on Kanada-maljansa ansainnut.
