Tuomas Tuokkolan matka liigajoukkueen päävalmentajaksi on käynyt osin epäonnen kautta. Verenperintönä, kuten mies itse kuvailee, tullut laji kiehtoi pienestä pitäen, mutta oma pelaajaura päättyi jo parikymppisenä loukkaantumiseen. Pelitilanteessa syntynyt polvivamma jätti puolustajana luutineen nuorukaisen uran aikuisten tasolla lyhyeksi.
– Eihän tässä näin pitänyt käydä, mutta en minä harmissani ole tällä hetkellä, Tuokkola naurahtaa.
Moni aktiivisestikin jääkiekkoa seuraava ei tiedä Tuomas Tuokkolasta juuri mitään. Edes Internetin syövereistä ei tahdo tietoa löytyä, vaikka hakukoneeseen osaisi nimen oikein kirjoittaakin. Nyt estradi on auki ja on aika astua esiripun takaa suurelle näyttämölle.
– Esille astuminen tapahtuu luonnostaan, sillä liigaa seurataan paljon ja media on niin voimakkaasti mukana. Toki tässä roolissa parrasvaloissa ollaan.
Epäilijöitä riittää
Pelaamisen jälkeen Tuokkola ajautui nopeasti valmennuspuolelle, kun kotikaupungin seurassa oli puutetta tekijöistä. Alavudelta liikunnanohjaajaksi kouluttautuneen miehen tie jatkui Jyväskylään ja valmentaminen pysyi koko ajan kuvioissa mukana. JYPin juniorijoukkueissa vierähti yhteensä kuusi vuotta kirkkaimpana kruununa A-junioreiden Suomen mestaruus keväällä 2006.
Tuokkolan Keski-Suomen reissu jatkui Kuopioon keväällä 2007, kun hänet nimitettiin Pekka Virran apuvalmentajaksi. Kolme vuotta Virran aisaparina ja viime kausi A-junioreiden pääkäskijänä riitti seurajohdolle työnäytteeksi. Tuokkolan nosto kauden 2011–2012 päävalmentajaksi uutisoitiinkin jo tammikuussa.
Tuokkolan nimitys KalPan pääkäskijäksi aiheutti paljon keskustelua. Monet pitivät Tuokkolaa liian kokemattomana luotsaamaan mitalien syrjään noussutta seuraa. Myös merkittävän pelaajataustan puuttumista käytettiin yhtenä lyömäaseena. Tuokkolaa pestin vastaanottaminen ei kuitenkaan epäilyttänyt.
– Jokainen valmentaja on joskus ensimmäistä vuotta päävalmentajana. Päätoimisesti olen valmentanut seitsemän vuotta, enkä näe pelaajataustaa ongelmana. Edelleen on muistikuva, mille pelaaminen tuntui.
– Ja onhan minulla apuvalmentajina henkilöt, joilla on toistatuhatta liigaottelua takana. Kun paketti lyödään yhteen, niin kokemusta on aika paljon.
Kokemusta löytyy paljon myös KalPan pelaajistosta. Sami Kapanen, Tommi Miettinen ja Jukka Hentunen ovat kaikki vuosikertaa 1976-olevaa päävalmentajaa vanhempia. Tuokkola pitää konkareiden tukea tärkeänä yhteistä projektia ajatellen.
– Totta kai se on tärkeää. ”Toman”, Samin, ”Hentun” ja myös nuorten pelaajien tuki. Perustan valmentamisen siihen, että yhdessä me tätä tehdään ja pelaajat tekevät sen viimeisen ratkaisun jäällä.
Apuvalmentajilla kokemusta
Viime kaudella Pekka Virta vastasi lähes kaikista KalPan kaukalon sisäisistä asioista. Tulevalle kaudelle tilanne on hiukan toinen, sillä Tuokkolan takana seisoo jo meritoitunut apuvalmentajakaksikko Jari Laukkanen ja Ari-Pekka Siekkinen. Varsinaisesta demokratiasta ei kuitenkaan valmennuksessakaan ole kyse.
– Kyllähän minä vien tätä hommaa. Ei meillä voi olla kolmea johtajaa, vaan minun harteilla paineet on ja minä suunnan määrään. Haluan käyttää valmennusryhmää omaksi tuekseni ja molemmilla apuvalmentajilla pitää olla tunne, että he ovat vaikuttavia tekijöitä ja tuovat omalla osaamisella apua. Näin varmasti tällä hetkellä onkin.
Päävalmentajan mielestä valmennusryhmän jäsenet ovat kaikki hieman erilaisia persoonia.
– Laukkanen on analyyttinen, säntillinen ja jaksaa tehdä yksilöiden kanssa töitä. Siekkinen on terävä, positiivinen persoona ja tuo puolustus- ja maalivahtipelaamiseen tietotaitoa.
– Kokonaisuuteen olen todella tyytyväinen, vaikka toki me opetellaan vasta yhteistyön tekemistä. Opitaan tuntemaan toisia koko ajan paremmin, mutta aikaa tässä vielä menee, ennen kuin päästään vielä paremmalle tasolle. Tämän hetken yhteiseen säveleen olen tyytyväinen.
Jo mainitun kolmikon lisäksi KalPan valmennuksessa on mukana mäkihyppypiireistä paremmin tunnettu Mika Kojonkoski. Kuopiolaislähtöinen valmentaja on pääosin vastannut savolaisten fysiikkatreeneistä. Yhteyttä suuntaan ja toiseen pidetään yllä myös kauden aikana.
– Kojonkosken kokemus valmentamisesta ja tietotaito fysiikasta on järkyttävä lisä minulle. Mika on yhden harjoituksen viikossa mukana ja yhdessä valmennusryhmän kanssa suunnitellaan tapahtumien sisältöä. Hän on vaikuttavana tekijänä, ei jokapäiväisessä tekemisessä, mutta jokapäiväiseen toimintaan.
– Itse vedän pääsääntöisesti jäätreenit, koska pitäähän minun saada joukkue pelaamaan sen näköistä kiekkoa kuin minä haluan. Siinä vaiheessa myös meidän apuvalmentajilla on paikka päästä sisälle siihen, mitä minä ajan takaa.
Erikoistilanteiden osalta vastuun jakamista on Tuokkolan mukaan jo tehty. Laukkanen on työskennellyt toisen ylivoimaviisikon kanssa ja Siekkinen on vastannut pääosin joukkueen alivoimapelaamisesta. Lopullinen työnjako erikoistilanteidenkin osalta selviää kuitenkin vasta myöhemmin.
Tuokkolan johtama ryhmä jahtaa runkosarjassa paikkaa kuuden joukkoon. Suora pudotuspelipaikka olisi savolaisille jo neljäs perättäinen.
– Se on kova tavoite. Halukkaita on paljon ja joukkueet ovat vahvistuneet. Neljäs vuosi peräkkäin ei olisi enää ihan vähättelyn arvoinen asia. Se olisi kova juttu, Tuokkola lopettaa.
