Jatkoajan Jyväskylän-toimituksen Aki Poskiparta ja Porin-toimituksen Manu Lempinen esittivät toisilleen kolme tiukkaa väitettä JYPin ja Ässien puolivälieräsarjasta.
Jos Ässät saa horjutettua Sami Vatasen ja Eric Perrinin peli-iloa, JYP on pulassa.
Aki Poskiparta: Näiden pelaajien henkinen kantti on pelillisten avujen lisäksi aivan huippuluokkaa, siksi en usko tuohon. Sami Vatasta ei juuri nykykunnossaan edes horjutella – ainakaan fyysisessä pelissä. Nuori sensaatiopakki on kuitenkin osoittanut runkosarjan otteluissa muutamaankin otteeseen turhautumista, jopa kuumenemista, mutta hänen sietokykynsä tärkeissä peleissä on totutusti ollut timanttia ja pää pysynyt kylmänä tiukoissakin paikoissa. Loukkaantumiset ja poissaolot ovatkin toinen juttu. Etenkin Eric Perrinin puuttuminen kokoonpanosta voisi hyvinkin olla JYPin hyökkäyspelille liian suuri menetys näihin karkeloihin. Runkosarjassa Vatasen poissaolon aikana tammi-helmikuussa JYP pelasi hyvän jakson (11 peliä, kahdeksan voittoa ja 24 sarjapistettä) tiukkana pysyneen viisikkopuolustuksen, sekä leveän puolustuskalustonsa ansiosta.
Se, että JYP voitti helpohkosti patapaidat kolmessa runkosarjan edellisessä kohtaamisessa, ei merkitse tässä ottelusarjassa enää mitään.
Manu Lempinen: Suoranaisesti tietysti ei merkitsekään, mutta henkisen puolen osalta on mielenkiintoista nähdä, miten asia lopulta on. JYP on äärimmäisen kärsivällinen joukkue oman tekemisensä suhteen. Tämä kärsivällisyys on yleensä ollut Ässille liikaa. Padan oma pelaaminen on muuttunut tavallaan merkityksettömäksi, kun JYP on pitänyt huolen siitä, että porilaiset eivät ehdi tai pysty tekemään haluamiaan asioita. Kun todellisuus on tämä, olisi pelkästään luonnollista, että ässäpelaajien mielissä kummittelisi jo valmiiksi. Karri Kivi valmennustiimeineen saa valmistaa joukkueensa hyvin, jotta ässänippu pystyy lähtemään peleihin raikkaalla otteella.
Jyrki Aho on rutinoituneen JYP-ryhmän peräsimessä osoittanut olevansa potentiaalinen mestarivalmentaja.
Poskiparta: Kyllä Jyrki Aho kiistatta potentiaaliaan on jo osoittanut, mutta pudotuspelien maailma paineineen ja yllätyksineen on pääkäskijänä häneltä vielä kokematta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vuodet Risto Dufvan aisaparina menestystä vuolleissa valmennusryhmissä ovat Aholle merkittävä vahvuus alkavassa playoff-sarjassa. Hurrikaanilauma henkii vapautuneempaa, sitoutuneempaa ja raikkaampaa ilmapiiriä kuin edellisenä keväänä. Ansionsa tuohon täytyy olla uudella päävalmentajallakin. On hyvä vielä muistaa, että pääkäskijä Ahon taakkaa kaikessa valmennustyössä ovat kantamassa vahvasti myös näkemykselliset, pelaajataustaiset valmentajat Marko Virtanen ja Jesse Welling. Tervehenkisessä ja samaan hehkuun puhaltavassa porukassa valmennusryhmän psyykkisen taakan jakamisessa auttaa koko organisaatio pelaajista lähtien. Mainitsemasi rutiini on – Ahoa nyt arvioimatta – kuitenkin jyväskyläisryhmän suurimpia vahvuuksia mestaruustaistelussa.
Ässät on tällä kaudella kerännyt vieraskaukaloista valtaosan pisteistään. Kotiyleisön edessä pelatessaan Pata ottaa paineita ja pudotuspelien paineet ovatkin osalle kokemattomasta porilaisryhmästä liikaa. Tähän Ässät kaatuu.
Lempinen: Tällä runkosarjafaktalla en usko olevan vaikutusta pudotuspeleissä. Täytyy muistaa, että Ässien kotitilasto oli erityisen surullinen nimenomaan tiistaipelien osalta. Niissä taistoissa Isonmäen ilmapiiri ei ollut erityisen kiihkeä tai muuten jonkinlaista painetilaa luova. Enemmänkin tunnelma oli unelias johtuen liian toistuvasti vaisuja otteita viljelleestä kotijoukkueesta. Playoff-maailmassa taas hälyä ja mölyä on odotettavissa. En pidä Ässien joukkuetta niin kokemattomana, että näkisin Padan ottavan paineita omiensa hurmoshenkisyydestä.
JYP osaa sääntöjen puitteissa tapahtuvan kiekottoman miehen estämisen ja mailahäirintäpelaamisen paremmin kuin mikään muu liigajoukkue. Tästä on playoff-sarjassa paljon hyötyä.
Poskiparta: En osta tuota myyttiä. Tällaisia pelin osa-alueita ei joukkue voi treeneissä harjoitella. Käsittääkseni kaikki voittoa tavoittelevat joukkueet (onko niitä toisenlaisiakin?) pyrkivät pelaamaan niissä puitteissa mitkä kulloinenkin tuomarilinja sallii. Tuomarilinjallahan on tapana heittelehtiä usein huomattavasti ottelun sisälläkin pelitapahtumien mukaan, tai raitapaitojen päivän vireen seurauksena. Noihin linjaheilahduksiin on syytä reagoida pelin sisällä nopeasti, mikäli joukkue haluaa taistella ottelun voitosta. Huono reagointi tuomarilinjan heittelyihin johtaa joko jäähyilyyn tai liian pehmeään kontaktipelaamiseen. Tilastotukea tämä asia ei saa suuntaan tai toiseen, mutta näkisin hyvin valmennettujen, kurinalaisten joukkueiden hallitsevan tämän osa-alueen suunnilleen tasavertaisesti.
Porissa Tomas Zaborskyn menetys ei tunnu missään, vaan Ässien leveästä hyökkäyskalustosta löytyy aivan riittävä määrä tulivoimaa menestyksen takeeksi – ainakin tähän sarjaan JYPiä vastaan.
Lempinen: En ilman vakavia kuumehoureita tai voimakkaita kemiallisia valmisteita kykene sanomaan, etteikö Tomas Zaborskyn puuttuminen tuntuisi missään. 35 maalia iskenyttä tähtihyökkääjää on suoraan mahdoton korvata. Siitä ajatuksesta Ässien on toki pakko lähteä, että tulivoimaa on riittävästi ilman slovakkiakin. Zaborskyn lopullinen hajoaminen tapahtui hyvään aikaan, sillä Ässät ehti totutella runkosarjan lopussa ajatukseen elämästä ilman häntä. JYPiä vastaan Ässät tuskin luo maalipaikkoja liukuhihnalta, joten Zaborskyn kyky luoda maalipaikkoja yksinään olisi ollut porilaisille arvokas.
